torstai 4. elokuuta 2016

Nuivat veljemme Itä-Euroopassa, osa II


Eurooppamme toivo, jos sitä ylipäätään enää on, lepää kokonaan itäisen Keski-Euroopan maiden varassa. Gabriel Robin kirjoitti näistä ns. Visegrád-maista mukavan päivityksen verkkolehti Boulevard Voltaireen. Ja minä tietysti käänsin sen. BV-lehdessä ei ensimmäistä kertaa käsitellä näitä maita. Muistattehan esim. tämän viime syksyn matukriisin pahaenteisiltä alkuhetkiltä. Tässä nyt käsillä olevassa jutussa Robin kehottaa omaa isänmaataan Ranskaa ottamaan Visegrád-maista oppia. Samaa toivon minä Suomelle…

"Visegrád Post on uusi verkkolehti, joka käsittelee Visegrád-ryhmään kuuluvien kansakuntien ajankohtaisia tapahtumia. Tämä itäisen Keski-Euroopan maiden rypäs juontaa juurensa aina vuoteen 1335, jolloin Böömin, Puolan ja Unkarin kuninkaat solmivat keskenään liiton Visegrád-nimisessä kaupungissa. Visegrád-ryhmä heräsi uudelleen eloon vuonna 1991 välittömästi neuvostoblokin romahdettua. Nykyään nämä maat näyttelevät merkittävää roolia Euroopassa, sillä juuri ne asettuvat tämän tästä vastustamaan Berliini-Bryssel –akselia erityisesti maahanmuutto-politiikassa.
Unkari, Puola, Slovakia ja Tšekin tasavalta ovat jatkuvasti elävä todiste siitä, että toisenlainen Eurooppa on ehkä sittenkin mahdollinen. Eurooppa, joka varjelee kansojensa identiteettejä, takaa kansakuntiensa suvereniteetin ja varautuu valppaasti myös ulkoisiin uhkiin, niin nykyisiin kuin tuleviin. Jos Norbert Hofer tulee voittamaan Itävallan presidentinvaalien uusintakierroksen (jo kertaalleen pidetyt vaalithan mitätöi-tiin väärinkäytösepäilyjen takia), ei ole poissuljettu sekään mahdollisuus, että jo olemassa oleva Visegrád-maiden nelikko laajenee eräänlaiseksi uudeksi Itävalta-Unkarin valtakunnaksi. Näköpiirissä olevassa tule-vaisuudessa omasta, todellisuudesta vieraantuneesta sosialistieliitistään vapautunut Ranskakin saattaisi lähentyä näitä itäisen Keski-Euroopan maita asettuakseen yhdessä niiden kanssa vastustamaan Merkelin johtaman Saksan turmiollista vaikutusvaltaa Euroopassamme.
Juuri tällä hetkellä olen vakaasti sitä mieltä, että ranskalaisten isänmaanystävien velvollisuus on tarkalla silmällä seurata itäisen Keski-Euroopan tapahtumia ja mahdollisesti ottaa oppiakin idän veljiemme kokemuksista. Kun Unkarin pääministeri Viktor Orbán suojelee isänmaansa rajoja, hän vain noudattaa sanantarkasti Schengen-sopimuksen kirjainta. Ja sen lisäksi, että hän puolustaa omaa maataan, hän siinä sivussa toimii koko Euroopan hyväksi. Viime huhtikuussa Orbán aivan oikein totesi, että Euroopasta ei mitenkään voi ”tulla koko maailman miljoonien hädänalaisten uutta kotia” (devenir le nouveau logis de millions de nécessiteux à travers le monde). Ja mikä parasta, Orbán lausui nämä sanat yhdessä Helmuth Kohlin kanssa.
Madjaarit ovatkin ryhtyneet sanoista tekoihin. Viktor Orbán on rakennuttanut yli kaksisataa kilometriä pitkän raja-aidan maan Serbian vastaiselle rajalle, mikä ei ole juurikaan ollut maailman glo-balisaatiohenkisten eliittien mieleen; nämä kun selvästikin haluaisivat nähdä Euroopan katoavan multikulturalismin pohjattomaan mustaan aukkoon. Uusi verkkolehti, Visegrád Post, kertoo, että Yhdysvaltain Unkarin suurlähettiläs Colleen Bell ja saman maan Serbian lähettiläs Kyle Scott ovat käyneet maiden rajalla Röszken seudulla, missä myös joukko nälkälakkoon menneitä siirtolaisia osoittaa mieltään eri kansalaisjärjestöjen tukemana.
Nämä jalomieliset amerikkalaisdiplomaatit tunkevat nenäänsä asioihin, jotka eivät heille kuulu. Jos he tuntevat näistä usein väärillä papereilla liikkuvista vaeltajista niin suurta huolta, niin kutsukoot heidät kaikin mokomin omaan maahansa. Me emme heitä kerta kaikkiaan halua... "

3 kommenttia:

  1. Aave on liikkeellä Euroopassa, nuivuuden aave...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... ja tuota Marx-alluusiota jatkaakseni: "Kaikkien maiden nuivalisto, liittykää yhteen!"

      Poista