perjantai 1. heinäkuuta 2016

Fixit - ratkaisu matukriisiin? Mietipä vielä


Niin meillä kuin monessa muussakin EU-maassa moni eurokriitikko tai –skeptikko kuvittelee kaiken sen pahan, mikä vahingoittaa eri kansakuntien kansallisia etuja, tulevan juuri Unionin rakenteista. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Euroopan integraatio (jota voi pitää koko planeetan kattavan yleisen globalisaation paikallisena erityistapauksena) ulottuu huomattavasti syvemmälle, eikä sen haitallisia oheisvaikutuksia välttämättä ratkaista ”brexiteillä” sen enempää kuin muillakaan ”exiteillä”. Valitettavasti. (No, ”grexit” voisi olla asia erikseen, samoin ”buxit” ja varsinkin ”roxit”…)

Kansallisten etujen ja valtiollisen suvereniteetin yli kävelee moni sellainenkin instituutio, jolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä Unionin kanssa. Yksi tällainen instanssi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (jatkossa EIT). Tämän viheliäisen tribunaalin päämaja sijaitsee Strasbourgissa, mikä tosiasia on epäilemättä osasyy siihen, että joku vähän valistumattomampi kansalainen saattaa erehtyä pitämään sitä yhtenä monista EU:n toimielimistä. No, sitä se ei siis ole. Vaikka joku ”fixit” näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa toteutuisikin, sillä ei olisi mitään vaikutusta Suomen sitoumuksiin EIT:n yhtenä sopimusvaltiona. EIT:n tähän mennessä Suomea koskevat päätökset eivät ole olleet kansallisen edun kannalta erityisen huolestuttavia, mutta varsinkin meneillään olevassa koko Euroopan laajuisessa matukriisissä EIT:n toiminta näyttää monin paikoin varsin pahaenteiseltä. Parjatulla EU:lla on tässä suhteessa selvästi pienempi rooli. 

Hiljattain ilmestyi ensiluokkaisessa ranskalaisessa Figarovox-julkaisussa Groupe Plessis –nimisen kollektiivin (nikin takana on joukko korkean tason eurooppalaisia virkamiehiä) laatima kirjoitus, jonka mukaan EIT on sekä matukriisissä että ylipäätään eurooppalaisten kansakuntien itsemääräämisoikeutta ja niiden natiivi-identiteettiä uhkaavissa kysymyksissä huomattavasti Brysselin (ja Starsbourgin) EU-instituutioita vaarallisempi toimija. Niin että niillä kansantovereilla, jotka odottavat mahdollisesta EU-erosta pelastusta meidän paikalliselle matukriisillemme, saattaa ”fixitin” kerran toteuduttua olla edessään ikävä yllätys…

***

Moni saattaa siis sekoittaa mielessään EIT:n vaikkapa sellaiseen EU-instituutioon kuin Luxemburgissa majaa pitävään Euroopan unionin tuomioistuimeen, jonka toimialaan kuuluu lähinnä Unionin eri toimielinten laillisuusvalvonta. Siitä poiketen EIT on nimensä mukaisesti juuri ihmisoikeustribunaali, ja nuo suvakkiemme niin kiimaisesti hehkuttamat ”kansainväliset ihmisoikeussopimukset”, joihin kuulemma ”Suomi on sitoutunut”, liittyvät suurelta osin (vaikkeivät tietenkään yksinomaan) juuri EIT:een. EIT on Euroopan neuvoston jäsenmaiden yhteinen putiikki. Ja Euroopan neuvosto taas on aivan eri asia kuin Euroopan unionin toimielin nimeltä Eurooppa-neuvosto (nyk. puheenjohtaja Puolan Donald Tusk).

Euroopan neuvosto on perustettu jo 50-luvulla ja siihen kuuluu nykyisellään sellaisiakin ihmisoikeuksien suurvaltoina tunnettuja jäsenmaita kuin Albania ja Venäjä, jotka kieltämättä ovat ainakin maantieteellisesti (juuri ja juuri) eurooppalaisia maita; lisäksi Euroopan neuvoston jäseniä ovat toki myös islamilaiset ja maantieteellisestikin ulkoeurooppalaiset Turkki ja Azerbaidžan. Vuonna 1989 (eli vuosia ennen liittymistään Euroopan unionin edeltäjään Euroopan yhteisöön) myös Suomi liittyi tähän hämäräperäiseen Euroopan neuvostoon ja otti siinä sivussa ristikseen koko tukun EIT:n valvomia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.

Juuri EIT on vastuussa muutamista erityisen turmiollisista ratkaisuista matukriisin eri osa-alueilla. Ranskassa se on tehnyt tyhjiksi useita paikallisten viranomaisten tekemiä perusteltuja maastakarkotuspäätöksiä, se on edesauttanut maalaisjärjen näkökulmasta erittäin kyseenalaisia perheenyhdistämisiä, se on jopa sabotoinut terrorismin vastaista taistelua!  

EIT:n erityispiirteiden valaisemiseksi käännän pätkän yllämainitusta Figarovoxin jutusta:

”Jollakin azerilaisella, albanialaisella, moldavialaisella, georgialaisella tai turkkilaisella tuomarilla [--] on siis sellaista vaikutusvaltaa ranskalaiseen oikeudenkäyttöön, josta suurin osa meikäläisistä kansanedustajista voi vain haaveilla! Mutta yhtä totta on, vaikka vähän tunnettua, että EIT:n tekemistä ratkaisuista vastaavia elimiä hallitsevat militantit aktivistit, joiden päätöksissä näkyy vahvasti ”edistyksellistä” yhteiskuntanäkemystä suosiva laintulkinta: pyrkimys rajojen lakkauttamiseen, valtiollisen esivallan kyseenalaistaminen, kaikenlaisen ”syrjinnän” vastainen kultti, rikollisen edun suosiminen uhrin kustannuksella, yksilön edun suosiminen yhteisön edun kustannuksella, yleinen moraalinen vapaamielisyys (libertarisme moral)…     
On muuten merkillepantavaa, että EIT vaikuttaa toimivan huomattavasti tehokkaammin ollessaan milloin missäkin länsimaassa tapahtuneen todellisen tai kuvitellun oikeudenloukkauksen kimpussa kuin silloin, kun se yrittää harjoittaa alkuperäistä ja perustamiskirjansa mukaista tehtäväänsä Euroopan neuvoston niissä jäsenmaissa, joissa aivan todelliset ja räikeät ihmisoikeusrikkomukset ovat edelleen arkipäivää (kidutus, poliittiset murhat, epärehelliset vaalit…)”   

***

Minun mielestäni voisimme ainakin vielä toistaiseksi unohtaa ”fixitin” ja keskittyä kehittämään Unionia kohti kansallisvaltioiden konfederaatiota (ei siis federaatiota), jolla on pitävät ulkorajat ja joka toimii eurooppalaisten kansakuntien edunvalvojana eikä koko maailman sosiaalitanttana. Tässä tehtävässä meidän kannattaisi lähentyä erityisesti nuivia itäeurooppalaisia veljesmaitamme. Euroopan neuvostolle ja sen kylkiäiselle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle voidaan minun puolestani antaa monoa. Ellei sitä tehdä, ei tuosta unelmoidusta ”fixitistäkään” tule olemaan paljon iloa.     

4 kommenttia:

  1. Valitettavasti jostain paskan purkaminen on syytä aloittaa. Brexit on vasta vaatimaton alkunytkähdys. EU:n johtohenkilöillä ei ole pienintäkään aikomusta kääntää virran suuntaa. Kivuttoman tien ajat on jo vuosikausia sitten ohitettu (ja silloinkin on yritetty varoittaa, turhaan), mutta se ei ole syy antautua jatkamaan tässä kolhoosissa.

    Jos hämmentämässä on muitakin hirviöjärjestöjä, se ei mitätöi yhden tuhotöiden jarruttelua. Kuten sanottu, jostain täytyy aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka näinkin. Mutta miksi ei siis aloittaa EN:sta ja EIT:sta, jotka ovat erityisesti matukysymyksissä EU:ia haitallisempia?

      No, on kai aika yleinen käsitys, että EIT:n edustama ihmisoikeusfilosofia on uitettu niin syvälle EU:n instituutioihin, että niistä ei voi irtisanoutua eroamatta samalla koko EU:sta. Ehkä näin onkin nykymuotoisen Unionin kohdalla. Mutta mm. David Cameron, joka tunnetusti vastusti Brexitiä, kuitenkin kaavaili jo vuonna 2014 Britannian irroittamista nimenomaan EIT:n määräysvallasta:

      http://www.theguardian.com/politics/2014/oct/03/tories-plan-uk-withdrawal-european-convention-on-human-rights

      Muuten olen sitä mieltä, että Vesa-Matti Saarakkalan tuore bloggaus fixit-teemasta on hyvä:

      http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219474-en-tue-eu-kansanaanestysaloitetta-tassa-vaiheessa

      Poista
    2. Jep. Kyllä vaikuttaa siltä, että tuo koko paketti on niin solmussa vaikkapa henkilökohtaisten verkostojen kautta, ettei mihinkään voi kajota puuttumatta kaikkeen. Unionista olisi saattanut tulla jotain muutakin kuin nykyinen hirviö ilman vahvaa ideologista painolastia. Äsken katselin televisiosta erikoisohjelmaa Putinin vierailusta. Pahasti särähti toimittajan ja tutkijan vakaumus siitä, että Unionin naapurien (esim Turkki, Venäjä) velvollisuutena olisi estää matuvyöry rajojen ylitse aivan kuin jäsenmaat eivät voisi tai niiden ennen ei olisi ollut selkeä velvollisuus itse valvoa rajojaan. EU:n olisi myös pitänyt pohtia mitä seurauksia oli odotettavissa esim. Pohjois-Afrikan suuren vierastyöalueen Libyan ajamisesta kaaokseen.

      Euroopan itsenäisten(?) valtioiden vapaakauppa-alue on ilmeisesti sellaisen aatteellisen ja byrokraattisen viruksen saastuttama, että sitä tuskin kannattaa väkisin pelastaa. Suuri murhenäytelmä on ollut antaa mantereen luisua tähän tilanteeseen.

      Poista
  2. Hyvä huomio. Konfederaation kaltaista kehitystä ajavat voimat heikkenivät Brexitin myötä. Päinvastaisista väitteistä huolimatta ECR on ollut tehokas ryhmä ja nythän sen vaikutusvalta auttamatta vähenee brittien eropäätöksen myötä. Toisaalta tämä voisi hyvässä lykyssä johtaa siihen, että järkevien itäeuroopan maiden näkemyksiin ryhdytään suhtautumaan vakavammin.

    Suomelta toivoisi juuri tuota lähentymistä itäeurooppalaisten kanssa. Olen kuitenkin täysin pessimistinen muiden kuin PS:n osalta. Poliitikkojen hämäys Suomen vaikutusvallasta on jo niin pitkällä, että ne eivät enää voi myöntää puhuneensa koko ajan vastoin totuutta. Eikä suommalainen media tähän edes painosta, vaan on eräänlainen cheerleaderporukka hurraamassa Suomen, Saksan ja Ranskan akselille :D

    VastaaPoista