lauantai 18. kesäkuuta 2016

Verdunin taistelusta 100 vuotta - Gangsta-rappia sankarihaudoilla?


Messu Verdunissa vuonna 1916

Vuosisata sitten vanha, kristitty Eurooppa raateli itseään lähes koko sivilisaatiomme kattavassa sisällissodassa, joka muistetaan ensimmäisenä maailmansotana. Nelivuotisen teurastuksen verisimmät suurtaistelut käytiin itse asiassa täsmälleen sata vuotta sitten. Ranskalaisten mieleen on jäänyt erityisesti Lorrainen maalauksellisen kauniissa maakunnassa, Meuse-joen varsilla käyty Verdunin taistelu (briteille tärkeämpi on samaan aikaan heidän omalla lohkollaan käyty Sommen taistelu). Verdunin taistelu kesti eri vaiheineen kaiken kaikkiaan järkyttävät kymmenen kuukautta, helmikuun 21. päivästä joulukuun 18. päivään vuonna 1916, ja se merkitsi raskasta suoneniskua sekä Saksalle että Ranskalle, mutta varsinkin jälkimmäiselle. Ranska menetti Verdunissa n. 300 000 miestä kaatuneina ja 400 000 haavoittuneina.

Verdunia on taistelun pituudesta johtuen muisteltu Ranskassa käytännössä koko kuluvan vuoden alusta saakka, mutta satavuotismuiston päätapahtumaa vietettiin toukokuun 29. päivänä 2016 Verdunin kaupungissa. Muutamat piirteet nykytasavaltalaisessa tavassa muistaa satoja tuhansia kaatuneita ovat herättäneet ymmärrettävää raivoa isänmaallisissa piireissä. Seuraavassa pari esimerkkiä.

***

Verdunin voittajan, kenraali (sittemmin marsalkka) Philippe Pétainin muistoa on pyritty systemaattisesti painamaan marginaaliin. Syynä tähän ovat tietenkin marsalkan yli kaksikymmentä vuotta Verdunin jälkeen tekemät poliittiset valinnat. Vuoden 1940 sotilaallisen romahduksen jälkeen Pétain osoitti paasikiveläistä todellisuudentajua ja katsoi, että kansallissosialistisen Saksan ylivalta Euroopassa oli realiteetti, jonka kanssa olisi opeteltava elämään; sen hetkisen tiedon valossa Pétainin toiminta oli läpikotaisin isänmaallista, mutta ideologisesti sokean ja kostonhimoisen tasavallan näkökulmasta hänestä tuli petturi, ja tämä stigma on siis takautuvasti kompromettoinut hänen saavutuksensa myös Verdunissa.       

Verdunissa vertaan vuodattaneista tavallisista rivimiesveteraaneista, poiluista, puhuttaessa on pyritty keinotekoisesti nostamaan framille taisteluihin osallistuneita siirtomaajoukkoja, siis lähinnä afrikkalais- ja muslimitaustaisia sotilaita, roimasti liioitellen sekä näiden lukumäärää että merkitystä. Kaiken kaikkiaan on helppo nähdä, että François Hollanden, Manuel Vallsin ja Najat Vallaud-Belkacemin kaltaisten kulttuurimarxistien arvojohtama Ranskan tasavalta on suruttomasti valjastanut jopa Verdunin taistelun muiston monikultturismin propagoimiseen; se siis yrittää anakronismeja pelkäämättä ja vastoin kaikkia historiallisia tosiasioita kasvattaa monikulttuurisuudelleen pitkälle menneisyyteen ulottuvia juuria.

Tasavallan osoittama ranskalaisvihamielisyys ei sinänsä yllätä, mutta muuan yksityiskohta tuossa yllämainitussa Verdunin muiston toukokuisessa pääjuhlassa vetää kyllä hiljaiseksi. Tarkoitan erään räikeän antiranskalaisen räppärin kutsumista esiintymään muistojuhlaan. Kyseisen ”taitelijan” nom d’artiste on Black M.

***

Minä olen vihannut rappia siitä lähtien kun sitä ensi kerran kuulin joskus 80-luvulla. Rap on aivan yhtä raakaa ja typerää meuhkaamista niin Bronxissa, Itä-Helsingissä kuin Saint-Denis’ssäkin, ja siinä tavallaan kristallisoituu kaikki se, mikä sivilisaatiomme nykytilassa on pielessä. Ranska on nykyisin rapin johtavia maita Euroopassa, sattuneesta syystä… Ja paikallisen skenen johtavia nimiä on jo pitkään ollut Alpha Diallo eli yllä mainittu Black M. Taitelijanimen alkuosa ei kaivanne selitystä, mutta tuo ”M” on kunnianosoitus Jacques Mesrine –nimiselle 60- ja 70-luvuilla vaikuttaneelle rikolliselle, jota tituleerattiin mm. ”yhteiskunnan viholliseksi numero 1” (l’ennemi de public no. 1.). Black M. siis julistaa avoimesti epäsosiaalisuuttaan afroamerikkalaisten gangsta-räppäreiden tapaan, toki pienellä afroranskalaisella twistillä.

Kuten linkistä selviää, Black M. on guinealaistaustainen ghettopaska mamu-nuorukainen. Hänen musiikkinsa punainen lanka on jo vuosien ajan ollut Ranskan ja oikeiden ranskalaisten herjaaminen. Jätän suoranaiset rivoudet tässä yhteydessä syrjään, mutta paljon Black M:n lojaliteetista kertoo vaikkapa Ranskan kutsuminen ”kafirien maaksi” (pays de kouffar)… Monet hänen sanoituksensa ovat peittelemättömän rasistisia, ja ainoa syy siihen, että ne eivät ole johtaneet oikeustoimiin, on niiden kohderyhmä, siis valkoiset perusranskalaiset. Black M:ään verrattuna joku Prinssi Jusuf tai Musta Barbaari ovat meillä kohtalaisen harmittomia tapauksia, niin ärsyttäviä kuin he yleisesti ottaen ovatkin.

Ja tämmöinen velikulta siis päätettiin kutsua esiintymään Verduniin toukokuun 29. päivän iltana kaatuneiden muistomerkin tuntumaan. Kutsun takana oli tasavallan sosialistinen eliitti, ennen kaikkea Verdunin tulipunainen pormestari Samuel Hazard. Myös presidentti Hollande näkyy alun alkaen hyväksyneen hankkeen vaikka tulikin nopeasti toisiin aatoksiin. Kun näiltä tovereilta tivattiin syytä valintaan, presidentin kansliasta vedottiin artistin suosioon nuorison keskuudessa. Pormestari Hazard puolestaan perusteli kutsua vieläkin vastaansanomattomammin: Black M. kuulemma oli ”tasavallan lapsi” (enfant de la République). Epäilemättä, epäilemättä. Mutta kun Verdunissa ei kaaduttu ja silpouduttu minkään tasavallan, eikä varsinkaan monikulttuurisen tasavallan, vaan Ranskan puolesta! Black M on oma-aloitteisesti profiloinut itsensä paitsi ranskalaisen kulttuurin myös koko länsimaisen sivilisaation viholliseksi, ja sellaisen läsnäolo Verdunin muistomerkillä olisi ollut skandaali. Jo pelkkä uutinen Verdunin pormestarin aivoituksista synnyttikin niin rajun vastalausemyrskyn, että tasavallan eliitti onneksi tuli järkiinsä ja perui konsertin.

***

Monikulttuurisen tasavallan ajatuksenjuoksua voi vain ihmetellä. Otetaan tähän kauniiksi lopuksi pittoreski yksityiskohta Black M:n "taiteesta". Hänen lyriikkansa ovat siis räikeän ranskalaisvastaisia, mutta on niissä yhtä ja toista muutakin mielenkiintoista, nimittäin avointa seksismiä ja – mikä riemukkainta – häntä on syytetty, nähdäkseni perustellusti, myös homofbobiasta! Ennen lähtöään soolouralle muutama vuosi sitten Black M. toimi osana pumppua nimeltä Sexion d'Assaut, ja kyseinen ryhmä suolsi muutamissa esiintymisissään erittäin raakaa verbaalista homovihaa. Jostain syystä tämä aspekti Black M:n taiteellisessa CV:ssä ei näytä mainittavassa määrin häiritsevän tasavaltaa, jonka kotkankatse yleensä havaitsee ”homofobiaa” sielläkin, missä siitä ei todellisuudessa ole vihiäkään; quod licet Iovi, non licet bovi?

Black M. - "tasavallan lapsi"...
       

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Mikä Omar Mateenia todella motivoi?


Heti kun ensimmäiset uutiset Orlandon massamurhasta alkoivat levitä, oli tietenkin täysin odotettavissa, että länsimaiden oikeinajattelijat eli ns. älymystö tulisi vetämään mutkat suoriksi ja nostaisi syytettyjen penkille ihan yleisluontoisen ”homofobian”. Omar Mateenin aktiivisuus islaminuskon harjoittamisessa (hän mm. kävi noin neljä kertaa viikossa moskeijassa) on pelkkä immateriaalinen yksityiskohta, satunnainen sivuseikka; auktoriteetiksi tässä kelpaa hänen isänsäkin, jonka mukaan Omarin rikoksella ei ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa. Homoviha ja vain homoviha on tässä yhteydessä merkityksellistä, ja näin Omar oli itse asiassa samaa heimoa kristittyjen amerikkalaisten ja eurooppalaisten ”homofobien” kanssa, sellaisten kuin Timo Soini tai emerituspaavi Benedictus - tai allekirjoittanut…

Ranskassa on jo ehditty vetää Orlandosta tilille aivan suoraan Manif pour tous –liike (paikallinen vastine meikäläiselle Aito avioliitto –porukalle), joka on vuosikausien ajan kampanjoinut homojen ns. avioliittoa vastaan. Manif pour tous –liike näet esitti twitterissä surunvalittelut uhrien omaisille, ja siitäkös mekkala syntyi. Muuan Ranskassa suhteellisen tunnettu vasemmistointellektuelli nimeltä Pascal Nègre twiittasi tuohtuneen vastauksen: ”[Manif pour tous –liikkeen väki] on kylvänyt tuulta… ja nyt he hämmästyvät, kun joutuvat korjaamaan vihan myrskyä” (Ils ont semé le vent… et sont étonné que la récolte puisse être une haineuse tempête). Luonnonmukaisen avioliiton puolustamisesta Ranskassa (tai missä tahansa) on siis vain kukonaskel joukkomurhiin toisella puolen maailmaa, ettäs sen nyt tiedätte!        

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Voi noita asehulluja jenkkejä taas...


Orlandossa kävi sitten niin kuin kävi. Mutta se on Amerikassa, se Orlando. Asehullujen maa se on se Amerikka. Nih. Mutta onneksi se on kaukana. Täällä Euroopassa semmoista ei voisi tapahtua. Täällä on ihan toiset ongelmat. Kuten esimerkiksi rajat ja rasismi - puhumattakaan tuosta hirveästä islamofobiasta.


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Sharia pesiytyy Eurooppaan


Käänsin Boulevard Voltairen jutun noin viikon takaa. Sen aiheena on islamisaatio ja erityisesti noiden viheliäisten sharia-tuomioistuinten pesiytyminen Euroopan maaperälle. Kirjoittaja Emmanuelle Frankl on juristi, jolla on oppiarvo myös psykologiasta.
  
"Viime toukokuun 27. päivänä ilmestyneen Figaron mukaan Britannian maaperällä toimii tällä hetkellä ainakin kolmekymmentä mutta mahdollisesti jopa kahdeksankymmentäviisi islamilaista sharia-tuomioistuinta maan virallisen oikeuslaitoksen rinnalla. Tämä ei varsinaisesti ole enää mikään uutinen, ja useammatkin ranskalaiset tiedotusvälineet ovat asiasta raportoineet.  
Britannian viranomaiset eivät näytä olevan asiasta kovin huolissaan, ja maassa vallinneen kommunitaristisen tradition hengessä he saattavat jopa nähdä sharia-tuomioistuinten olemassaolossa positiivisia piirteitä. Silti he ovat alkaneet huolestua islamilaisen lain naisiin kohdistamasta siviilioikeudellisesta ”diskriminaatiosta” avioliitto-, avioero- ja perintöasioissa. Viranomaiset ovatkin lanseeranneet tästä aihepiiristä tutkimuksen, jonka tulokset tullaan julkistamaan ensi vuonna. 
”Diskriminaatio” on tässä yhteydessä valju eufemismi sille sietämättömälle sorrolle ja ihmisoikeuksien polkemiselle, jota tämän tuontiuskonnon nimissä harjoitetaan: sen takaa löytyy naisten tai jopa alaikäisten tyttöjen pakkoavioliittoja, naisen täysin turvattomaksi jättäviä pakkoavioeroja, moniavioisuutta… ja pian tultaneen näkemään ruumiillisia rangaistuksiakin!     
Meille toki vakuutellaan, että islam ja islamismi ovat kaksi täysin eri asiaa; että on olemassa sellainen ilmiö kuin maltillinen islam, josta ei ole mitään harmia kenellekään ja jonka pitäisi saada ottaa oma paikkansa kristittyjen ja juutalaisten rinnalla moniarvoisen eurooppalaisen demokratian kunnioitettuna osana. 
On toki myönnettävä, että islamin sisältä löytyy monia uskontulkintoja. Tämä opillinen kirjavuus herättää hämmennystä myös ja ennen kaikkea muslimien itsensä keskuudessa. Mutta koska kaikki islamin suuntaukset näyttävät hyväksyvän nämä Britannian sharia-tuomioistuimet, on lupa todeta, että sharia on kuin onkin osa autenttista islamia. Näin paljastuvat ”maltillisen islamin” todelliset kasvot ainakin mitä tulee Britannian muslimiyhteisöön. 
Entä Ranskan maaperällä harjoitettu islam? Maltillinen imaami Tareq Oubrou alusti viime keskiviikkona Bordeaux’ssa pidetyssä seminaarissa ja vastaili toimittajien kysymyksiin koskien miesten ja naisten tasa-arvoa islamissa. 
Imaami Oubroun mukaan mies ja nainen ovat Koraanissa tasa-arvoisia, koska sukupuolet luotiin yhtä aikaa eikä naista siis otettu miehen kylkiluusta kuten Raamatussa. Naista ei myöskään nähdä Koraanissa ensisijaisena syypäänä syntiinlankeemukseen, jälleen Raamatusta poiketen. 
Lyhyesti sanoen, syytettyjen penkille huomaavatkin joutuneensa kristityt. Kun näin puhuu tunnetusti erittäin sympaattinen ja huumorintajuinen mies, jota kaiken huipuksi ISIS-järjestö uhkailee fatwalla, niin kaiketi voidaan todeta, että islam on sittenkin pohjimmiltaan sangen maltillinen ja sisäsiisti (fréquentable) liike? Väärin. 
Sillä näinä aikoina näyttää aina vain todennäköisemmältä, että yhteiskuntamme joutuu radikaalin islamin panttivangiksi. Enää ei ole lainkaan vainoharhaista kuvitella, että jonain päivän lakia ei tässä maassa enää luetakaan Ranskan kansan vaan Allahin nimeen.    
Eikö islamisaation uhka siis olekaan pelkkää islamofobisen äärioikeiston houretta? 
Voisiko tuo nimeä PEGIDA kantava surkea pikku poppoo sittenkin olla oikeassa?   
Euroopan naiset, vapiskaa: tulevaisuutenne ei vaikuta hääviltä!"