keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Sosiaalinen sekoittaminen ja white flight


Ranskan sosialistihallituksen tuoreehko lakiesitys, joka kantaa mahtipontista työnimeä Egalité et Citoyenneté (”Tasa-arvo ja Kansalaisuus”), pyrkii julkilausutusti helpottamaan ns. sosiaalista sekoittamista Ranskan suurten taajamien - erityisesti tietysti Pariisin - asuntopolitiikassa. Varsinkin Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeen sosiaalinen sekoittaminen on julistettu tehokkaaksi - ellei peräti ainoaksi - keinoksi ehkäistä ”uusien Molembeekien” syntyminen… Uskokoon ken tahtoo.

”Sosiaalinen sekoittaminen” on tietysti Suomessakin ollut jo kauan kaikille politiikkaa seuraaville tuttua hallinnollista jargonia. Kuinka hyvin se todella toimii vaikkapa ns. syrjäytymisen ehkäisijänä, on kyseenalaista. Epäilemättä olisi liian vainoharhaista redusoida koko idea yksinkertaisesti suvakkien fanaattiseksi haluksi pakottaa yhteen ihmisiä joilta puuttuu joko tahtoa tai kykyä yhteiseloon, mutta lähes varmasti tämäkin motiivi on aivan todellinen.

Seuraavassa kääntämäni Gabriel Robinin juttu tästä aiheesta.    

"Näinä aikoina saamme todistaa kahden samanaikaisen ilmiön yhteisvaikutusta suurissa eurooppalaisissa metropoleissa, erityisesti Pariisissa ja Lontoossa: toinen on kiinteistöjen hintojen jatkuva nousu, toinen on massiivinen maahanmuutto. Viime aikoina meillä on melkein kyllästymiseen saakka kommentoitu Christophe Guilluyn kirjaa La France Périphérique. Täytyy kuitenkin todeta, että kirjoittajan teesit saavat kaikessa raflaavuudessaankin tukea tosiasioista. Tunnen tiettyä houkutusta soveltaa niitä Ranskan lisäksi muihinkin maihin, erityisesti Englantiin. 
Esittääkseni asian yksinkertaisesti, Christophe Guilluyn mukaan voidaan tästedes puhua kahdesta Ranskasta, joiden väliset yhteydet ovat olemattomat ja joiden intressit eroavat toisistaan radikaalisti. Kirjoittaja kuvailee yhtäältä suurten metropolien Ranskaa, jossa kohtaavat toisensa [kantaranskalaisista koostuva] yhteiskunnallinen eliitti ja maahanmuuttajat, toisaalta perifeeristä Ranskaa, joka käsittää 60 % väestöstä mutta joka pudonnut globalisaation ”siunausten” ulkopuolelle. 
[Pariisin sosialistisen pormestarin] Anne Hidalgon neuvonantajana asuntoasioissa toimiva kommunisti Ian Brossat ei näytä ymmärtäneen Christophe Guilluyn analyysia kuin osittain. Brossat julisti tulisesti haluavansa tehdä lopun ”rikkaiden ghetoista” Pariisissa. Tähän tavoitteeseen hän aikoo päästä rakennuttamalla ”massiivisesti” vuokrasäännösteltyjä asuntoja Länsi-Pariisiin, ja näin on tarkoitus tasapainottaa Pariisin kaupunginosien välisiä sosiaalisia eroja. Nythän 40 % kaikista matalan vuokratason asunnoista sijaitsee pääkaupungin itäisissä ja pohjoisissa kaupunkipiireissä. 
Brossat erehtyy raskaasti eräässä tärkeässä yksityiskohdassa: Pariisistahan on tullut mahdoton paikka asua vain yhdelle yhteiskuntaryhmälle, nimittäin keskiluokalle, jolla ei ole asiaa sosiaalisin perustein myönnettäviin halpoihin vuokra-asuntoihin. Yhtäältä ”parempien kaupunginosien” omistusasuntojen hinnat ovat karanneet keskituloisten ulottumattomiin, toisaalta taas ”huonommissa kaupunginosissa” sijaitseviin vuokra-asuntoihin jonotettaessa suositaan erityisesti maahanmuuttajia. Nimeä Egalité et Citoyenneté kantava hallituksen tuore lakiesitys painottaa ”sosiaalisen sekoittamisen” tärkeyttä; mutta tämä termi on pelkkä viikunanlehti, jonka takaa löytyy sosialistihallituksen halu pakottaa ranskalaiset hyväksymään etnokulttuurisesti kirjavat asuinalueet.    
Brossat’n tahtoma politiikka siis kiihdyttää hyvin toimeentulevien pakoa Pariisista mutta ei taatusti houkuttele keskituloisiakaan. Täsmälleen sama tapahtuu tällä hetkellä myös Lontoossa. East Endin kuuluisat cockneyt ovat kaikki lähteneet vanhoilta asuinalueiltaan maahanmuuttajien tieltä. Ilmiö tunnetaan nimellä ”white flight”. Rikkailla kantaenglantilaisilla sen sijaan on Lontoossa omat suljetut ja vartioidut asuinalueensa, sellaiset kuin Fulham tai Chelsea. 
[Eräiden tietojen mukaan] lähes 600 000 kantalontoolaista olisi lähtenyt kaupungista vuosien 2001 ja 2011 välillä. Tietyt kaupunginosat muistuttavat nyt hyvin paljon jonkinlaisia Englannin vastineita Brysselin Molenbeekille, joista löytyy pelkkiä halal-lihakauppoja ja muita etnisiä putiikkeja. Tämä kehitys herättää huolta; BBC tulee esittämään tämän kuun 24. päivänä dokumentin, joka käsittelee näiden Lontoon vanhojen, maineikkaiden ja brittiläiselle identiteetille niin tärkeiden kansankortteleiden läpikäymää dramaattista muutosta. 
Euroopan maiden harjoittama politiikka on itsetuhoista. Yhteinen historiamme todistaa, että juuri keskiluokka on minkä tahansa eurooppalaisen maan todellisen rikkauden lähde. Nykytilanteessa keskiluokat on uhrattu kahden tuhoisan ideologian alttarille: yhtäällä on taloudellinen globalisaatio, jonka seurauksena metropolialueiden kiinteistöjen hinnat nousevat keskiluokan maksukyvyn ulottumattomiin, toisaalla on suurten kansainvaellusten globalisaatio, joka tekee tavallisista eurooppalaisista muukalaisia omassa maassaan."

  

1 kommentti:

  1. Sattuipa somasti. Tänään 19.5. tulee ykkösellä kello 22:00 Ulkolinja-dokkari nimeltä "Lontoon ylihintaiset asunnot". Ote ohjelmatiedoista:

    "Lontoon asuntomarkkinat ovat jo pitkään olleet ylikuumenneet. Hinnat jatkavat nousuaan, ja nyt asuntoja ostavat aasialaissijoittajat. Hinnat ovat karanneet pilviin niin, että vain harva palkansaaja voi asua Lontoossa."

    VastaaPoista