perjantai 1. huhtikuuta 2016

Pizzat ja pitsat


”Irakilainen koirapoliisi suunnittelee ravintolaa Suomeen”, uutisoi YLE. Voi riemun päivää! Karvakäsipizzerioista ja kebabkioskeista meillä onkin näihin päiviin saakka ollut ankara pula, mutta kiitos viimevuotisen matuvyöryn täyttyy nyt siis tämäkin aukko suomalaisten gastronomisessa sivistyksessä… Vakavasti puhuen, miksi lähi-itäläiset ravintoloitsijat ovat profiloituneet paitsi kebabvartaan pyörittäjinä (mikä olisi ihan luontevaakin) myös pizzanvääntäjinä?

Mietitään tätä pizzahommaa vähän. Minä nimittäin rakastan pizzaa, mutta vain oikeata pizzaa, ja sellaisia ei Suomenniemen tuhansista kebabkioskeista todellakaan saa. Kyseisten yrittäjien minulle "pizzana" tyrkyttämiä lättyjä en suuhuni pistä. Tämän torjuntareaktioni syyt ovat lähes yksinomaan kulinaariset, sillä samojen yrittäjien kebabannoksia saatan toisinaan syödäkin.     

***

Niinkin varhain kuin vuonna 1979 näkyy esitetyn huippusuositun eteläitalialaisen pikaruoan suomalaiseksi kirjoitusasuksi muotoa ”pitsa”. Oikeakielisyysfasistisen puolueen pää-äänenkannattajan Kielikellon eräässä tuolloisessa numerossa tätä ehdotettiin, ja perusteluksi tarjottiin sitä tosiasiaa, että ”sanan tarkoittama ruokalaji [oli] Suomessa jo perin yleinen”. Minua tämä ”pitsoittelu” on jurppinut jo kauan, ja itse olen jääräpäisesti pitäytynyt muotoon pizza. En kuitenkaan enää ole tässä vakaumuksessani täysin varma. 

Itse asiassa olen kuin olenkin vähitellen taipunut hyväksymään ”pitsan” ja jopa suosimaan sitä sikäli mikäli sitä sovelletaan vain näihin meikäläisiin lättyihin, jotka eivät ole aitoa napolilaista pizzaa nähneetkään; valtavan suuri enemmistö Suomessa myytävistä pizz… eikun siis pitsoista jää jo nykytilanteessa varsin kauas paitsi ruokalajin mezzogiornolaisesta originaalista myös sen amerikkalaisesta uusioversiosta, jota erityisesti New Yorkin Little Italyn ja Brooklynin pizzerioissa kehiteltiin viime vuosisadan alkupuolelta lähtien melko omintakeiseen suuntaan. Maailmanlaajuisesti ajatellen juuri newyorkilainen pizza lieneekin napolilaista esikuvaansa tunnetumpi. Mutta ei se mitään, kyllä se pizzan nimen ansaitsee.

Niin että ihan kuluttajansuojankin kannalta olisi hieno homma, jos pääsisimme siihen, että muotoa pizza ja pizzeria käyttäisivät vain ne yritykset, joiden tuotteet todella läpäisevät napolilaiset tai edes newyorkilaiset standardit; napolilaistyyppisiä paikkoja on Suomessa tiettävästi muutama, amerikkalaistyyppisiä jo selvästi enemmän, mutta silti suurin osa nykyisistä pitserioistamme ei ole lähelläkään kumpaakaan. Eli selkokielellä sanottuna: näistä nykyään joka korttelista löytyvistä irakilaisista kebabputiikeista saatavat lätyt eivät pizzan nimeä ansaitse, mutta pitsoina niitä minun puolestani voi aivan hyvin jo myydäkin.   

***

Kun tässä nyt vielä on rasisminvastainen viikko tuoreessa muistissa, niin todettakoon tasapuolisuuden nimissä, että kantasuomalaisistakin pitsayrittäjistä suurin osa on juuri - pitsayrittäjiä. Otetaan vaikkapa turkulainen ”Papa” Dennis Rafkin (no, kantasuomalainen ja kantasuomalainen…), joka on hiljattain äitynyt mainostamaan ketjuaan oikein näköradiossakin. Dennisin rieskat ovat kyllä ihan kohtuullisen hyviä, ei siinä mitään. Ilman muuta ne pesevät mennen tullen lähi-itäläisten tuotokset. Ostan niitä joskus kaupasta esipaistettuina ja silloin tällöin käyn lounaalla myös koko Dennis-brandin kehdossa eli Turun Linnankadulla sijaitsevassa ”ristorantessa”. (Tämä Dennisin vanhin, vuonna 1975 perustettu ravintola onkin näemmä aivan hiljattain muuttanut, tosin uusi paikka sijaitsee edelleen samalla kadulla ja jopa samassa korttelissa; en ole uudessa raflassa vielä tullut käyneeksi.) No, italialainen ravintola ei ole kyseessä, vaikka se sellaisena itseään mainostaa, eivätkä ”Papan” piiraat todellakaan ole pizzoja vaan juurikin pitsoja. Aivan liian moni asia niissä on pizzan kunniakasta nimeä ajatellen pielessä, vaikka ne siis noin pitsoina ovat ihan syötäviä.

Pitsan kutsuminen pizzaksi on kuluttajan hämäämistä siinäkin tapauksessa, että ensin mainittu olisi sinänsä hyvää ruokaa. Ja kääntäen: perinteisestä napolilaisesta pizzasta on lupa olla pitämättä, mutta mielestäni on kohtuullista odottaa, että arvio perustuisi todelliseen kokemukseen aidosta tavarasta, ja Suomessa on nykyään varsin pieni mahdollisuus saada eteensä pizzaa vaikka sellaista kuvittelisi tilaavansa. On siis kyse erään tietyn perinneruoan maineesta, ei mistään sen ihmeellisemmästä.

On totta, että perinneruokien nimisuojauksessa voidaan mennä liian pitkälle. Näin näkyy käyneen itäsuomalaisen perinneherkun kalakukon kohdalla. Ei kun hetkinen; tuossa jutussahan näemmä sanotaankin, että yrittäjät kiertävät nimisuojaa myymällä tuotteitaan esim. ”ahvenkukkoina” kalakukon sijaan. Mutta minä olen valmis lyömään vetoa, että ”ahvenkukolla” ja 100 % perinteisellä kalakukolla on huomattavasti vähemmän eroa kuin jonkun Ahmedin vääntämällä ”pizzalla” ja napolilaisella pizzalla. Siksi myös nämä ahmedit (ja dennisit…) saisivat käyttää tuotteistaan reilusti jotain muuta nimeä. Vaikkapa juuri sellaista kuin pitsa.

  

8 kommenttia:

  1. Rosson pannupizza on parasta. Vai onko sekin pitsaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeah. Pitsaa se on. Koko pannupitsakonsepti on amerikkalainen keksintö ja sekä pohjan paksuuden että valmistustapansa puolesta pannupizza jää kauas perinteisestä pizzasta. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että se olisi huonoa. Olen minäkin Rosson pannupitsoja syönyt ja todennäköisesti syön vastakin. Muuten Rosson pizzat ovat käsittääkseeni kohtalaisen lähellä newyorkilaista normipizzaa. Sama koskee jossain määrin Kotipizza-ketjua.

      Poista
    2. Jotenkaan ei yllätä, että pannupitsa tulee jenkeistä, kaiken tulee olla siellä vähän suurempaa. Henkilökohtaisesti pidän paksusta pohjasta, mutta en ole kyllä sitten lapsuuden tainnut ohutpohjaista pizzaa syödä. Ehkä tulisi suoda uusi tilaisuus.

      Poista
  2. Itsekin olen sillon tällöin ihmetellyt tätä outoa pitsan ja saraseenien suhdetta, mistä lie sekin johtunee.

    Sinällään asiata sivuten vähän vanhempaa uutisointia pitserioiden ympäriltä, jossa voidaan nähdä maailmankatsomusten törmäämistä :

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288337554620.html

    Ps. oletko kuullut jo kohu-uutisen ?

    http://www.valomerkki.fi/uutiset/suomenlinnan-kirkosta-tehdaan-moskeija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta kohu-uutisesta puheenollen: taitaapi olla aprillipäivällä jotain tekemistä asian kanssa...

      Poista
    2. Toki, toki ja kuravettä päälle.

      Täytyy kyllä myöntää kun otsikon näin, niin lankesin, mutta lukiessa tietysti valkenee hetkessä. Toisaalta näin meidän aikoinamme ei meinaan olisi aivan mahdotonkaan uutinen.

      t. aikaisempi anonyymi

      Poista
  3. Yksi maailman yleisimmistä ravintolakonsepteista lienee se jokapaikasta löytyvä "huono italialainen ravintola".
    Toinen vastaava on "irlantilainen pubi".

    VastaaPoista
  4. Ah, pitzsaa! Mäntsälään - monet puhuvat myös Kellokoskesta vaikka paikka onkin kunnanrajan väärällä puolella - Ohkolan sairaalan viereen avattiin viime vuonna aivan loistava lättypaikka:
    http://ravintolacolosseo.com/trattoria/ Suosittelen kokeilemaan jos osutte kulmille! Kannattaa kuitenkin huomioida talviaukioloajat.

    "Ketjuun" kuuluu myös Järvenpäässä oleva trattoria, mutta se on vielä testaamatta.

    VastaaPoista