lauantai 26. maaliskuuta 2016

"Viia Kruukkis"


Kärttyisä antimoderni ja epäekumeeninen nillitys

Näinä päivinä olemme taas saaneet kuulla, kuinka eri puolilla maata on ”hiljennytty pääsiäisen viettoon” mm. ”Viia Kruukkis” –kulkueiden merkeissä. No, mitäs irvistelemistä tässä nyt on? Eikös se Via Crucis juuri noin lausutakin, sillai kiikerolais-klassisesti? Ei muuten lausuta.

Tuo viimeksi kuluneen vuosisadan tai puolentoista aikana kehitelty puisevan akateeminen tapa ääntää latinaa, jonka kaikki Nuntii Latini –ohjelman kuuntelijat hyvin tuntevat, ei alkuunkaan sovi kirkollisiin yhteyksiin, joissa kuuluu asiaan käyttää ns. roomalaista ääntämystä. Akateemisesta suomalaistyyppisestä (vai pitäisikö sanoa jyväskyläläisestä) ääntämyksestä poiketen kirkollinen eli roomalainen ääntämys on lähempänä romaanisia nykykieliä, käytännössä tietenkin italiaa. Muutenkin se on paljon luontevampaa ja jopa elävämmän oloista kieltä kuin pölyinen yliopistolatina. Roomalaisen ääntämyksen leimallisimpia piirteitä on k-klusiilin, jota kaikissa latinan muodoissa merkitään tietenkin c-kirjaimella, muuttuminen tš-afrikaataksi aina etuvokaalin edellä, kun taas klassisessa (tai sellaiseksi oletetussa) ääntämyksessä c ääntyy kaikissa tapauksissa k:na.

Ei ole viime kädessä kyse siitä, kuinka onnistunut tai epäonnistunut rekonstruktio Ciceron ja Caesarin aikana elävänä kielenä puhutusta latinasta tämä Suomessa edelleen vallalla oleva käsitys klassisesta ääntämyksestä on; latinistien kesken on varsinkin Suomen ulkopuolella tästä kovin erilaisia käsityksiä, ja itse en ole lainkaan pätevä ottamaan tähän asiaan kantaa. Mutta sen verran katson olevani oikeutettu sanomaan, että minun korviini tämän rekonstruktion mukainen ääntämys kuulostaa suunnilleen yhtä järkevältä kuin kuulostaisivat sanat ”sokialismi”, ”kementti” tai ”kirkuspelle”… Toinen ihmeellisyys mainitussa ääntämyksessä ovat joissakin tapauksissa nälkävuoden pituisina ääntyvät vokaalit. Tosin Nuntii Latini –ohjelman kohdalla saattaa usein olla kyse yksinkertaisesti lukijan sortumisesta ns. hyperkorrektiuteen; kieltäydyn yhtä kaikki uskomasta, niin diletantti kuin olenkin, että Ciceron aikalaiset olisivat ääntäneet esim. sanan naturalitas ko. ohjelman uutistenlukijan tapaan ”naaatuuuraaalitaaas”… Sitäkin voi ihmetellä, että miksi diftongit ae ja oe äännetään pitkänä e:nä, vaikka muuten on kautta linjan luovuttu myöhäisantiikin ja keskiajan kuluessa tapahtuneista kehityskuluista. Mutta tämä kaikki on vain yksityistä ihmettelyäni, ja tämän nillitykseni varsinainen pointti on sittenkin muualla.

Ja se varsinainen pointti on tämä: on yleisesti sovittu, että kirkollisessa kontekstissa latinaa äännetään mieluiten (nyky)roomalaisittain. ”Via Crucis” ääntyy siis Via Krutšis; toki voidaan käyttää myös saksalaista ääntämystä (Via Krutsis) tai ääntää ranskalaiseen ja englantilaiseen tapaan (Via Krusis). Kaikki nämä kolme ääntämistapaa ovat sikäli perinteisiä, että ne olivat vuosisatojen ajan, kautta koko keskiajan ja pitkälle sen jälkeenkin, vallalla ko. kielialueilla sekä niiden vaikutuspiirissä myös humanistisissa ja akateemisissa yhteyksissä. Suomessa äännettiin latinaa keskiajalta lähtien ranskalaiseen tapaan, mahdollisesti meikäläisten Pariisin-maisterien ja -baccalaureusten tuliaisina, mikä tapa säilyi ainakin 1800-luvulle saakka. Tämän huomaa jo siitä, kuinka latinalaisperäiset mutta suomen kieleen jo vuosisatoja sitten kotiutuneet sanat meillä edelleen ääntyvät. Vaikka klassinen rekonstruktio lopulta sai ylivallan akateemisessa kontekstissa, olisi siis kaikissa kirkollisissa yhteyksissä syytä edelleen ääntää latinaa roomalaisittain. Miksi? Koska näin se nyt vain on sovittu

***

Vuodesta toiseen (parikymmentä vuotta kai näitä näytelmiä on meillä jo nähty) suomalaisten tiedotusvälineiden toimittajat ja ilmeisesti myös ko. happeningin järjestäjät silti aina vain puhuvat ”viia kruukkiksesta”, ja minua se on kieltämättä vähän tupannut ärsyttämään. Mutta mitä turhia. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, ei oikeastaan pitäisi olla mitään syytä närkästyä. Loppujen lopuksihan tällä liberaalien uusluterilaisten luomalla ”ekumeenishenkisellä elämystapahtumalla”, johon valitettavasti myös Helsingin katolinen hiippakunta näkyy sekaantuneen, on hyvin vähän jos mitään tekemistä oikean Via Crucis –hartauden kanssa.

Joka ikinen pääsiäisviikonloppu viia kruukkiksen kulloinenkin tekijätiimi kertoo tavalla tai toisella tuoneensa ”uskon ajatonta sanomaa nykyaikaan”. Tämänvuotista päivitystä sanoitettiin mm. tähän tapaan: ”Perinteisen pääsiäisnäytelmän käsikirjoitusta on modernisoitu siten, että se tuo esiin tämän päivän ihmisen ääntä.” Tai: ”[N]äytelmän viesti nykypäivän ihmiselle on, että valo ja elämän tarkoitus löytyy, kun pitää kiinni siitä, mitä itse haluaa ja mitä sydän sanoo.” Tai: ”Mielestäni tarina käskee miettimään, mihin tämä maailma on menossa [--].” Eli selkokielellä: diipa daapa ja niin pois päin.

Pitäkää viia kruukkiksenne ja lausukaa se niin kuin haluatte. Minä alan nyt valmistautua pyhän pääsiäisyön vigiliaan. Iesus Christus heri, et hodie: ipse et in saecula!      

4 kommenttia:

  1. Joo, mahdetaanko tuosta latinan korrektista ääntämisestä ikinä päästä yhteisymmärrykseen. Itse vanhana latinistina ääntäisin tuon risti tien muodossa via krukis, siis vokaalit lyhyinä. Se, että sanan keskellä oleva c äännetään kovana k-kirjaimena, perustunee selkäytimessä siihen, että sanan perusmuoto on crux, siis kruks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellinen ja riidaton yhteisymmärrys siitä, kuinka latinaa äännettiin n. vuonna 753 ab Urbe condita, edellyttäisi aikakoneen keksimistä. Koska kaksituhatta vuotta vanhoja äänitteitä tai muita yhtä kiistattomia dokumentteja tuolloisesta latinasta ei sattumoisin ole ja koska matkustaminen ajassa on oksymoroni (ja sellaisena pysyy), on meidän tyytyminen tähän epätietoisuuteen.

      Mutta tämähän ei varsinaisesti ollut kirjoitukseni pointti. Minua ei ylipäätään kiinnosta kysymys siitä, soittiko Cicero selloa vai koittiko kelloa. Jokseenkin varmasti kyllä sanan crux genetiivimuotoa on alun perin äännetty juuri noin kuin esitit. Siis alun perin. Mutta siinä vaiheessa, kun latinasta tuli ensisijainen liturginen kieli lännen kirkossa, (siis circa M ab urbe condita [about CCL Anno Domini]) tuo nykyitaliasta tuttu äänteenmuutos oli lähes varmasti jo tapahtunut. Ja vaikka ei olisi ollutkaan, niin nykyään kirkossamme vallalla oleva tapa ääntää latinaa on aivan saletisti ollut sääntönä viimeistään paavi Gregorius Suuren päivistä lähtien. Juuri siitä syystä myös useimmissa latinan oppikirjoissa huomautetaan tästä pienestä mutta tärkeästä erosta ciceronisen ja kirkollisen latinan ääntämyksessä. Suomen Yleisradion toimittelijakunnan tietoisuuteen tämä sivistyksellinen itsestäänselvyys ei vain näytä oikein kotiutuvan.

      Poista
  2. Yksinkertaista, amicis. Ääntäköön jokainen haluamallaan tavalla. Latinaa on puhuttu parisen tuhatta vuotta, täytyy vain hyväksyä että siinä on tapahtunut pikku muutoksia matkan varrella.

    Kuitenkin, kun tehdään elokuvia jotka on sijoitettu Rooman valtakunnan aikoihin, toivoisin kuitenkin että niissä puhuttaisiin ajalle tyypilliseen tapaan. Ainakin siinä määrin mitä se on tiedossa.

    Kansankielen (sermo vulgi) ääntäminen taas saanee nauttia taiteellista vapautta, koska siitä on hyvin vähän esimerkkejä missään, saati sitten että sen ääntämystä olisi kuvattu.

    VastaaPoista
  3. "Sitäkin voi ihmetellä, että miksi diftongit ae ja oe äännetään pitkänä e:nä, vaikka muuten on kautta linjan luovuttu myöhäisantiikin ja keskiajan kuluessa tapahtuneista kehityskuluista."

    Minulla on ilmiön ultimaattisista syistä teoria, itse itseäni lainaten:

    "Erityisesti saksankieliseen silmään (korvaan?) pistää pahasti ae-diftongin epäklassinen ääntämys [e:]. Tämä johtuu siitä, että saksalaiselle on luontevaa ajatella, että ae on sama kuin ä, joten perustietämys latinasta on osoitettavissa ääntämällä ae nimenomaan diftongina; suomessa tilanne on päinvastainen, sillä latinaa osaamaton suomenkielinen lukisi kirjainyhdistelmän ae luultavimmin automaattisesti "niinkuin se kirjoitetaan" eli savolaisena ae-diftongina, mikä on luonnollisesti suomalaiselle latinistille kauhistus."

    Toinen huomio:

    "Vaikka klassinen rekonstruktio lopulta sai ylivallan akateemisessa kontekstissa"

    Viittaat tässä tietenkin c:n ääntämykseen k:na, mutta sanottakoon nyt kuitenkin sivuhuomiona, että rekonstruoitua ääntämystä harjoitetaan luokkahuoneääntämyksessä tyypillisesti vain sen verran, että se ei edellytä erityisiä foneettisia ponnisteluita, ts. latinan äänteet korvataan niiden lähimmillä suomenkielisillä vastineilla.

    VastaaPoista