lauantai 16. tammikuuta 2016

Mietteitä Kölnin katedraalista


Suomessa tunnetaan sanonta ”rakentaa kuin Iisakin kirkkoa”, millä tarkoitetaan erilaisia hyvin pitkäkestoisiksi miellettyjä projekteja. Sanonta on saanut alkunsa Pietariin vuosien 1818–1858 aikana rakennetusta venäläisortodoksisesta katedraalista; tuo neljäkymmentä vuotta kestänyt rakennusurakka siis mielletään ”pitkäksi”… No, kaikki on suhteellista. Kölnin katedraalin rakennusprojekti nimittäin alkoi 1200-luvun puolimaissa ja päätökseen se vihdoin saatiin vuonna 1880, eli hommaan meni reilut kuusisataa vuotta! Rakentamisessa oli mm. rahanpuutteen vuoksi pisimmillään kolmen vuosisadan mittaisia taukoja, vaikka keskeneräisenäkin katedraalia noina vuosisatoina toki käytettiin. Mutta silti voi hyvin kuvitella, kuinka iloisia Kölnin kaupungin hyvät ihmiset olivat saadessaan lopulta pyhäkkönsä valmiiksi ja rakkaille reliikeilleen niiden arvoisen kodin.

Kauaa ei katedraali saanut kuitenkaan rauhassa seistä, sillä 1900-luvun teknologinen barbaria oli vähällä tuhota sen muun Kölnin ohella. Mutta ei sentään. Liittoutuneiden matto- ja palopommituksissa kirkko sai useita pahoja osumia, mutta pysyi kaikesta huolimatta pystyssä, niin että se saatettiin pian sodan jälkeen ottaa jälleen käyttöön. Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka kaupunki on kirkon ympäriltä hajonnut miltei soraläjäksi (90 % prosenttia Kölnistä tuhoutuikin). Kirkon säilymistä noinkin vähin vaurioin voi pitää ihmeenä. Tietysti voi optimistisesti myös olettaa, että liittoutuneiden lentäjät ihan hyvää hyvyyttään pyrkivät säästämään uskonnollisesti ja kulttuurisesti arvokasta kohdetta, mutta tätä tulkintaa rohkenen epäillä. Ei modernia sotaa käyvillä mailla yleensä ole tällaisia estoja; ellei lukemattomien muiden Euroopan ja Saksan tuhottujen kirkkojen esimerkki riitä, niin katsottakoon vaikka vain Monte Cassinon puolitoistatuhatta vuotta vanhaa luostaria, jonka liittoutuneet pommittivat rauniokasaksi…

Jos puhdas Kaitselmuksen ihme suljetaan pois, niin Kölnin katedraalin säästymisen todennäköisin syy lienee siinä, että se on hyvin näkyvä maamerkki lintuperspektiivistäkin ja sellaisena tärkeä myös viholliskoneiden suunnistajille, mistä syystä sen tuhoamista muun kaupungin tavoin maan tasalle pyrittiin välttämään. No, mitä motiiveista, pääasia että säilyi.

***
     
Kölnin ahdistelutapausten varjoon on jossain määrin jäänyt uudenvuodenaaton matu-sikailun toinen aspekti, nimittäin ilmeisen tietoinen uskonrauhan rikkominen mm. ampumalla ilotulitteita suoraan katedraalin suuntaan ja vuoden viimeisen päivän iltana vietettävän kiitosmessun tahallinen häiritseminen. Nooh, pojat ovat poikia, muslimipojatkin…

Mutta jos Eurooppa ei pian ryhdistäydy, saatetaan joskus tulevaisuudessa (eikä välttämättä edes kovin kaukaisessa tulevaisuudessa) Kölnin katedraalia muistella samaan tapaan kuin eräs tuntematon Kreikan-kävijä vuonna 1813 suri Lordi Elginin rosvoaman Ateenan Parthenonin äärellä, muutettavat muuttaen tietysti:        

"Quod non fecerunt Angli, hoc fecerunt Mahometani…"

Köln vuonna 1945; nyttemmin surullisenkuuluisaksi tullut rautatieasema alhaalla vasemmalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti