maanantai 25. tammikuuta 2016

Maailma ilman rajoja - yhden unelma, toisen painajainen, osa II

"Ha ha! You can't catch me!" - matut hippasilla Calais'sa viime keväänä 

Yleisen siirtolaiskriisin lukuisista erityistapauksista on viime kuukausina jossain määrin jäänyt muiden keissien varjoon tapaus Calais. Tuon pohjoisranskalaisen satamakaupungin, jossa sijaitsee myös ns. eurotunnelin mantereenpuoleinen aukko, liepeillä on jo pitkälti toista vuotta ollut eräs koko Euroopan pahimmista laittomien siirtolaisten keskittymistä. Turhaan ei siirtolaisten leiripaikkoja kutsutakaan ”viidakoiksi”, sillä siinä määrin lain ja järjestyksen ulkopuolella niissä eletään, ja sehän väistämättä heijastuu koko kaupunkiin. Calais alkaa muistuttaa jonkinlaista eksterritoriaalivyöhykettä tai muukalaisenklaavia, joka vain muodollisesti kuuluu Ranskan tasavaltaan. Kesällä 2014 siirtolaisia oli kahdeksisensataa, viime syksynä jo 6000, ja nyt heitä on aivan varmasti enemmän.  Valtaapitävät ovat täällä niin kuin kaikkialla muuallakin ilmeisen lamaantuneita tämän tulvan edessä; Calais’n pormestari Natacha Bouchartin (UMP) täydellisestä neuvottomuudesta kertoo epätoivoinen ja jotenkin väsynyt vakuuttelu, jonka mukaan siirtolaiset ovat ”mahdollisuus”… Mutta kaupungin tavallisten asukkaiden pinna alkaa olla katkeamispisteessä. Viime lauantaina 23.1. se näytti paikka paikoin jo katkeavan.   

Lauantaina Calais’hin kokoontui parituhatta ”antifasistia” osoittamaan mieltään siirtolaisten puolesta. Mielenosoittajien joukossa oli ilmeisen paljon Calais’n liepeillä majailevia matuja, mutta myös kantaranskalaisia, varsinkin muualta maasta tulleita, oli runsaasti. Ainakin äärivasemmistolaisen Olivier Besancenot’n NPA-puolueen kannattajia oli paikalla, ja aivan erityisesti liikkeellä oltiin no borders, no nations –tunnusten alla. Tuo slogan on äärimmäisen pahaenteinen. Tietysti se on myös asiallisesti väärä ja mahdollisesti loogisestikin virheellinen. Tuo tunnuslauseen ydinhän usein jatkuu lisäyksellä ”just people”, eli tässä yhä todella elätellään valistusfilosofien harhaista kuvitelmaa abstraktista ”yleis-ihmisyydestä”. Harmi vain, että siihen ei usko kukaan muu kuin kourallinen postmoderneja eurooppalaisia (ja muita länsimaalaisia) suvakkeja; afrikkalaisille sitä pajunköyttä on turha syöttää ja kaikkein vähiten siihen uskovat Lähi-idän muslimikansat.


Mielenosoittajat osoittivat ”rajatonta” mielenlaatuansa mm. riemastuttavalla pikku vandalismilla. Ranskan kansallissankarin Charles de Gaullen muistomerkki töhrittiin tekstillä “Fuck France - Against all states and anything that places borders between us.Vaikka mielenosoittajat siis olivat ainakin pääosin ranskalaisia, he jostain syystä pitivät parhaana käyttää teksasin kieltä… No, sinänsä osuva valinta, jos haluttiin erityisesti loukata kenraali / presidentti de Gaullen muistoa, sillä hänhän oli omistanut elämänsä viimeiset vuosikymmenet juuri Ranskan etujen ja eurooppalaisen identiteetin puolustamiselle (siinä kieltämättä hieman don Quijotea muistuttaen) joka tuutista tunkevaa americanaa ja englannin kieltä vastaan. Muutenkin vandaalit taisivat osua oikeampaan kuin ehkä ymmärsivätkään; sillä heidän haaveilemaansa planetaarista utopiaa ja rajatonta maailmaa tulee ilman muuta hallitsemaan angloamerikkalainen globaali monokulttuuri ja englannin kieli – sekä tietysti kaikkivaltias dollari…   

Mutta mielenosoitus rönsyili yli rajojen muissakin suhteissa. Muiden muassa tavallisten Calais’n asukkaiden kotirauhan rajoja rikottiin reippaasti. Ainakin yksi videotallennekin on tarjolla. Tuossa alla olevassa pätkässä eräs aivan "viidakon" naapuruudessa asuva calaislaisperhe on tavalla tai toisella ärsyttänyt mielenosoittajia. Ilmeisesti ohi marssivaan rivistöön suunnatut ns. kansainväliset käsimerkit ja mahdollisesti hieman alatyylisehkö verbalistiikka pahoittivat ”antifasistien” mielen siinä määrin, että nämä päättivät vähän kurmoottaa mokomia vaskisteja. He eivät tyytyneet huutelemaan takaisin (kuten vaikkapa muutamat meistä, jotka viime itsenäisyyspäivänä marssimme 612-kulkueessa, tekivät vastaavassa tilanteessa) vaan alkoivat tunkeutua perheen kotitontille ja olisivat mahdollisesti menneet sisäänkin, ellei perheen juniori olisi vilauttanut ”tuliasetta” (arme à feu), kuten ranskalaiset lehtitiedot kertovat. No, miksipä sellainen, joka ei kunnioita valtioiden rajoja, kunnioittaisi yksityisen tontinkaan rajoja? 



Toki videosta näkee selvästi, että vilahtava ”kivääri” (fusil) on korkeintaan ilmapyssy (jos sitäkään), joten hengenlähtö ei ole tässä vaiheessa ollut lähellä, mutta kyllä tällä eleellä tiettyä symboliarvoa on. On vain ajan kysymys, milloin Ranskassa aletaan kaivaa esiin oikeita aseita – siis niitä vähiä joita maassa yksityisillä kansalaisilla vielä on jäljellä; ei ihmekään, että aseenkanto-oikeutta ollaan kiristämässä kaikkialla Euroopassa, paitsi EU:n aloitteesta myös joidenkin jäsenmaiden hallitusten omin toimin. Mielestäni suomalaisten olisi nyt syytä pitää omistamistaan aseista kiinni kaksin käsin, direktiiveistä viis. Onhan meillä aseiden kätkennässä jo tiettyjä kunniakkaita traditioitakin...
         

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti