keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Maailma ilman rajoja - yhden unelma, toisen painajainen


Käänsin Gabriel Robinin eilen julkaistun kontribuution Kölnin keissiin Boulevard Voltaire –verkkolehdestä. Ei mitään lisättävää. (No ehkä sen verran, että jutun otsikko on minun.)

Uudenvuodenyöstä 2016 tulee jäämään musta muisto maanosamme aikakirjoihin. Kaikkialla Keski- ja Pohjois-Euroopassa, mutta eritoten Saksassa, siirtolaisten ja ns. pakolaisten laumat kävivät eurooppalaisten naisten kimppuun näitä pahoinpidellen ja seksuaalisesti häpäisten. Tuoreimpien tietojen mukaan yksin Kölnistä on tullut yli viisisataa ilmoitusta väkivallasta, ja näistä tapauksista kaksisataa on luonteeltaan seksuaalisia.  
Kaikki väkivallantekijät olivat alkuperältään ei-eurooppalaisia, poikkeuksina pari balkanilaista. Parinkymmenen rikollisen identiteetti on voitu virallisesti vahvistaa. Näiden iältään 16–32 –vuotiaiden miesten joukossa on mm. seitsemän marokkolaista, kolme algerialaista, yksi tunisialainen, yksi syyrialainen, yksi turkkilainen, yksi iranilainen, yksi somali, yksi libyalainen ja yksi tarkemmin määrittelemätön pohjoisafrikkalainen. Viisi heistä oleskelee Saksassa laittomasti, kahden status on hämärän peitossa, mutta kaikki loput ovat ”turvapaikanhakijoita”. (Tähän viimeksi mainittuun kategoriaan kuuluu myös henkilöitä, joiden lähtömaissa ei ole sotatilaa; Saksan kansa vetäköön Angela Merkelin tilille tästä.)  
En tässä yhteydessä sen kummemmin puutu muihin joukkoahdistelutapauksiin, joita on nähty Saksan eri kaupunkien lisäksi myös Ruotsissa, Suomessa ja Sveitsissä. Niin ikään ohitan maininnalla Calais’n raiskaustapaukset ja Versailles’n paikallisjunassa sattuneen mutta ulkopuolisten väliintulon ansiosta estetyn nuoren tytön raiskausyrityksen, johon syyllistyi kolme veitsin aseistautunutta afgaanisiirtolaista. En viitsi sen yksityiskohtaisemmin kertoa myöskään seitsemänvuotiaan ruotsalaistytön murhasta, johon syyllistyi tytön vanhempien kotiinsa vapaaehtoisesti ottama eritrealainen siirtolainen, tai kuusitoistavuotiaan saksalaistytön raiskauksesta, johon syyllistyi noin kolmekymmentävuotias siirtolainen joka oli saanut uhriltaan apua saksalaisten viranomaisten kanssa asioinnissa.    
Miksi ylipäätään vaivautua? Kun kuvailemme massiivisen maahanmuuton keskuudessamme aiheuttamia lukemattomia murhenäytelmiä, niin saamme osaksemme vain loukkauksia niin oikeinajattelevan vasemmiston kuin myös halvasta työvoimasta hyötyvän liberaalin oikeiston taholta. Kaikki se, mitä tiedotusvälineet näinä päivinä kertovat, on kuitenkin ollut meille tuttua jo vuosikausien ajan. Maahanmuutto on sekä oman isänmaamme että koko maanosamme kohdalla tämän hetken perustavanlaatuisin ongelma. Ja tämä ongelmahan ei ole alkanut eilen. Ei, ongelman juuret ulottuvat ainakin neljän vuosikymmenen päähän menneisyydessä. Ainoa ero eilisen ja tämän päivän välillä on siinä, että nyt ongelmaa on enää mahdotonta lakaista maton alle. Se on liian iso ja näkyvä. Terrori-iskut, poltetut kirkot, yleinen turvattomuus, talouskriisi, massaraiskaukset: siinäpä Schengen-Euroopan saavutukset pähkinänkuoressa. 
Silti riittää niitä jääräpäitä, jotka yrittävät raivokkaasti kieltää tosiasiat. Vaikka joku Claude Askolovitch [ransk. tv-kasvo, suom. huom.] ehkä saattoikin ohjelmassaan julistaa, että ”todellisuus vastaa tarkalleen äärioikeiston [sic.] viljelemää retoriikkaa” (réalité correspond très exactement au discours de l’extrême droite [sic.]), niin monikaan hänen toimittajakollegoistaan ei vielä ole hänen laillaan silmiään avannut.       
Michèle Cotta [ranskalainen journalisti, suom. huom.] esimerkiksi saattoi vakavalla naamalla sanoa, että ”siirtolaisten tapoihin ei kuulu juoda alkoholia”. Just joo! Ilmankos erään ahdistelijan hallusta löytyi saksalais-arabialainen fraasisanasto, johon oli raapustettu sellaisia lauseita kuin ”tahdon suudella” ja ”minä tapan sinut”. 
Radikaalifeministi Caroline De Haasilla puolestaan on suuria vaikeuksia valita valkoisen miehen sortaman kahden uhrikategorian väliltä; yhtäällä ovat naiset, toisaalla ”entisten siirtomaiden asukkaat” (anciens colonisés). Tähän tapaan De Haas julisti Twitterissä: ”Niille, jotka väittävät Saksan seksuaalisten ahdistelutapausten johtuvan siirtolaisten tulosta Eurooppaan: painukaa muualle levittämään rasistista paskaanne.” (Ceux qui disent que les agressions sexuelles en Allemagne sont dues à l’arrivée des migrants : allez déverser votre merde raciste ailleurs.) On näköjään parempi kieltää tosiasiat kuin kohdata oma kognitiivinen dissonanssinsa. 
Jokseenkin samasta ilmiöstä on kyse seuraavissakin tapauksissa: Erästä siirtolaisen raiskaamaksi joutunutta italialaisen No Borders –kansalaisryhmän naispuolista jäsentä ovat hänen militanttitoverinsa voimakkaasti painostaneet painamaan tapaus villaisella; Sosialistinen puolue on pidättäytynyt tuomitsemasta Saksassa esiintynyttä seksuaalista väkivaltaa ollakseen ”lisäämättä rasismia” (pour éviter les ”amalgames”); Ruotsin poliisi on joutunut sikäläisen median hampaisiin, koska se on tieten tahtoen lakaissut maton alle koko joukon siirtolaisten tekemiä seksuaalisia ahdistelutapauksia… 
Tosiasiat ovat kiistämättömiä. Mutta vasemmistolaisen utopian ylle on laskeutunut syvä radiohiljaisuus. Vasemmiston unelma on meidän painajaisemme. Se on Euroopan painajainen. Se on osa suunnitelmaa tehdä loppu koko tuntemastamme Euroopasta, sillä siinä määrin meidän luonnollista vastustuskykyämme ovat tieten tahtoen heikentäneet ne petturit, jotka meitä nykyään hallitsevat.   

2 kommenttia:

  1. Poista rajat niin samalla poistat lait, sillä laki on voimassa vain tiettyjen rajojen sisällä.
    Lienee anarkistien unelma.

    Maailma on monikultturinen vain niin kauan kuin rajat ovat voimassa. Rajojen poistamisen jälkeisessä rytinässä murtuu kaikki kulttuurin tuoma hienostus.

    Vain voimakas, mutta suvaitevainen valtakulttuuri mahdollistaa kansalaisvapaudet. Jokainen voimakas yhteiskunta perustuu jonkinsorttiseen kansallistuntoon. Sen leimaaminen joksikin "tuomittavaksi nationalismiksi" on typeryyden huippu (tai 5:nnen kolonnan puuhia).

    VastaaPoista
  2. Itse en ole ehtinyt kiireiden keskellä seurata uutisointia, mutta jossain vaiheessa näytti siltä, että CDU/CSU on lähes repeämässä ja Angela Merkeliä tosiaan vaadittiin tilille, jopa oman puolueen sisällä.

    Hitler ei onnistunut tuhoamaan Saksaa, mutta Merkel on aika lähellä onnistumista.

    VastaaPoista