lauantai 7. marraskuuta 2015

Tapahtui Vatikaanin hämärissä kabineteissa...


Sinänsä en hetkeäkään epäile, etteikö Vatikaanin vanhassa, pölyisessä ja byrokratisoituneessa hallintokulttuurissa olisi yhtä ja toista parantamisen varaa. Sama on sanottava sen taloudenpidosta; epäilemättä myös termi ”korruptio” voi joissakin tapauksissa tulla kyseeseen. 

Näkyvä kirkko (tai perinteisemmin: ”taisteleva kirkko”, Ecclesia militans) on maailmanlaajuinen organisaatio, instituutio. Sellaisena se on hallintonsa osalta väistämättä jossain määrin myös byrokraattinen apparaatti. Ja missä on byrokratiaa, siellä ei ainakaan jonkin asteiselta korruptioltakaan voi välttyä. Mutta jonkinlainen kohtuus uutisoinnissa olisi kyllä ihan kiva yllätys, vaikka en toivokaan liikoja edistysmieliseltä medialta tässä suhteessa.   

Tässä tuore ranskalaisnäkökulma Vatikaanin uusimpaan skandaaliin. Kirjoittaja on vanha tuttumme Jean-Baptiste Noé (käänsin häntä Sarastukseen pari vuotta sitten), kirjailija, historiantutkija ja bloggaaja. Käänsin Noén blogimerkinnän parin päivän takaa. Noé analysoi siinä journalisti Gianluigi Nuzzin tuoretta ”paljastuskirjaa” Le Monde –lehdessä julkaistujen ”valittujen palojen” valossa. Itse kirjaa hän ei vielä ole ehtinyt lukea.


"VATIKAANIN VUOTO: MUTTA MISSÄ SE SKANDAALI ON?
  
Skandaali vai mediahype?

Lokakuun 31. päivänä [Vatikaanissa] pidätettiin kaksi henkilöä epäiltynä tiettyjen luottamuksellisten dokumenttien varastamisesta ja niiden toimittamisesta lehdistölle. Tulossa on myös kaksi Vatikaanin salaisuudet paljastavaa kirjaa, niin että tällä viikolla skandaalit näköjään taas riepottelevat kirkon sydäntä. Puhutaan paavi Franciscuksen aseman tietoisesta horjuttamisesta, kirjanpitorikoksista, Kuurian sisäisistä juonitteluista. Mutta entä jos kyse onkin yksinkertaisesti mainostempusta, jonka tarkoitus on maksimoida näiden painotuoreiden sensaatiokirjojen myyntiluvut? Tämä ajatus tulee kyllä ensimmäisenä mieleen, kun silmäilee Le Monde –lehdessä julkaistuja otteita Gianluigi Nuzzin kirjasta Via Crucis. 
Nuzzi on se journalisti, joka hankki käsiinsä "Vatileaks"-skandaalin asiakirjat ja julkaisi ne. Nyt hän on siis palannut rikospaikalle julkaisemalla Pyhän Istuimen raha-asioita koskevia dokumentteja. Tämän skandaalin oletetaan räjäyttävän kirkon perustukset, mutta pommi kyllä vaikuttaa pahasti suutarilta. 
En ole vielä ehtinyt lukea Nuzzin kirjaa. Mutta Le Monden julkaisemat otteet ovat melkoinen pettymys niille, jotka odottavat kunnon skandaalia. Normaalistihan tällaisissa yhteyksissä julkaistaan parhaita paloja ilmestyvästä kirjasta, siis sellaisia otteita joiden oletetaan saavan lukijan kuolan valumaan ja herättämään päätöksen ostaa kirja. Tässä tapauksessa otteet lähinnä pitkästyttävät.

Kolme esiinnoussutta kuprua
Ensimmäisenä on tapetilla Pyhän Istuimen rahankäyttö, kirkon kymmenykset eli ’Pietarin penninki’ (le denier de Saint Pierre). Kirjailija Nuzzi kauhistelee sitä, että kirkko käyttää osan tuloistaan Kuurian kustannusten peittämiseen sen sijaan että ohjaisi kaikki rahavirtansa laupeudentyöhön. Mutta tässähän ei ole mitään skandaalimaista, sillä juuri tämä on Pietarin penningin tarkoitus. Pyhä Istuin on ainoa suvereeni valtio Euroopassa, jonka budjetti ei ole alijäämäinen. Se on myös ainoa valtio, joka elää kokonaan uskovien lahjoituksista: ’Pietarin penninki’, jota jokainen katolilainen on velvoitettu kykyjensä mukaan maksamaan, mahdollistaa Pyhän Istuimen ja Vatikaanivaltion normaalin toiminnan. Sillä maksetaan työntekijöiden palkat, sillä katetaan juoksevat materiaalikustannukset, vedet, sähköt ja muut sen sellaiset tuiki tavalliset menoerät. Se raha, mikä ei mene hallinnon juokseviin kustannuksiin, ohjataan kirkon karitatiivisiin hankkeisiin. Ja kirjoittajan mielestä on peräti tuomittavaa se, että ”maailman kaikilla kolkilla asuvien uskovien lahjoituksista enemmän kuin puolet katoaa Kuurian menoihin”. Jos vaikkapa Ranskan valtio käyttäisi vain noin puolet verotuloistaan hallintokoneiston pyörittämiseen, niin verovelvolliset olisivat enemmän kuin tyytyväisiä. Tältä osin skandaali siis raukeaa tyhjiin.
Toinen skandaalinkäryinen paljastus Kuurian hämäristä sokkeloista on seuraavanlainen. Muuan prelaatti oli sitä mieltä, että hänen asuntonsa oli liian pieni. Niinpä hän hankki käyttöönsä naapurinsa asunnon, jonka alkuperäinen haltija makasi sairaalassa [ilmeisen pysyvästi] vuoteenomana ja jonka varsinainen asunto oli niin ollen jäänyt vaille käyttöä. Tämän järjestelyn Nuzzi pyrkii esittämään suuren luokan kiinteistökeinotteluna. On kuitenkin pakko nostaa hattua kirjoittajan hyvälle yritykselle: hän nimittäin paljastaa meille, että tämä prelaatti ei maksa käyttöönsä ottamasta työsuhdeasunnosta vuokraa. Mutta mistä lähtien työsuhdeasunnoista on sellaista maksettukaan?   
Ja sitten kolmas paljastus. Maaliskuun 30. päivänä 2014 murtauduttiin erääseen Pyhän Istuimen alueella sijaitsevaan kiinteistöön. Murtovarkaiden kohde kuului Cosea-komissiolle (kyseisen elimen perusti paavi Franciscus selvittämään Pyhän Istuimen raha-asioiden uudelleenorganisointia). Varkaat selvästikin tunsivat paikan entuudestaan. He saivat saaliikseen vähän käteistä rahaa ja lisäksi he anastivat joitakin Cosean asiakirjoja, siinä kaikki. Kiitos Nuzzin kirjailijanlahjojen, tätä murtoa selostetaan meille kuin salapoliisikertomusta, mutta jälleen on kysyttävä: missä tässä on se paljon puhuttu skandaali?
Lienee kiistatonta, että Pyhällä Istuimella (kuten muillakin valtioilla) olisi aihetta järkeistää raha-asioidensa hoitoa. Sen olisi syytä hoitaa paremmin kiinteistöomaisuuttaan ja karsia hallintokulujaan. Sen on myös kohdattava kysymys työntekijöidensä eläkejärjestelmän alijäämästä. Mutta jos näitä puutteita tulkitaan merkeiksi Vatikaanissa vallitsevasta kaikenkattavasta kaaoksesta, korruptiosta ja keinottelusta, niin se kyllä kertoo enemmän tulkitsijasta kuin tosiasioista.    
Nämä Le Monden julkaisemat otteet eivät vakuuta. Niiden perusteella ei synny minkäänlaista halua ostaa Nuzzin kirja päästäkseen lukemaan muitakin mehukkaita paljastuksia. Päinvastoin tässä hieman tuntee itsensä rahanahneen kustantajan manipuloimaksi. Siinä taitaakin olla koko jutun suurin skandaali." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti