keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Monikultturismin kriitikko Helmut Schmidt - R.I.P.


Pitkän linjan saksalainen poliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Helmut Schmidt (1918–2015) veti viimeisen henkäyksensä eilen 10.11. Melkein 97-vuoden iän saavuttanut veteraanipoliitikko muistetaan parhaiten asemastaan Saksan liittokanslerina vuosina 1974–1982.

Schmidtin sukupuusta löytyi varsin läheltä aimo loraus juutalaisverta, mutta silti hän palveli lojaalisti maataan sodan aikana eri tehtävissä; vuodesta 1944 eteenpäin hän toimi Wehrmachtin riveissä tykistöupseerina. Sodan loppuvaiheessa yliluutnantti Schmidt joutui länsiliittoutuneiden sotavankeuteen, mistä hän kuitenkin vapautui jo vuonna 1945. Seuraavana vuonna Schmidt liittyi SPD:een eli Saksan sosialidemokraattiseen puolueeseen ja loi sen riveissä huomattavan kansallisen uran, joka huipentui siis liittokanslerin virkaan.

Tämä mainio tervaskanto oli ankara tupakkimies, joka sytytti röökin jokaisessa sopivassa ja sopimattomassakin tilaisuudessa – ja silti kehtasi elää lähes satavuotiaaksi! Schmidtin poliittinen epäkorrektisuus ei kuitenkaan rajoittunut vallitsevan kulttuurin näkökulmasta kyseenalaisiin elämäntapoihin; tämä Angela Merkelin edeltäjä näet alkoi jo vuosikymmeniä sitten varoitella Saksaa monikultturismin vaaroista. Seuraavassa pari kääntämääni katkelmaa. Ensimmäinen on Die Zeit -lehden jutusta vuodelta 2004:  
Helmut Schmidt, entinen liittokansleri ja Die Zeit –lehden toimittaja on kutsunut monikulttuurista yhteiskuntaa ”intellektuellien illuusioksi”. ”Ulkomailla syntyneiden siirtolaisten osuus väestöstämme on suurempi kuin koskaan ennen, kaiken kaikkiaan heitä on nyt kahdeksan miljoonaa. Jos heitä olisi 18 miljoonaa, niin heidän kotouttamisensa (Anpassung) ei enää onnistuisi”, totesi Schmidt Die Zeitille. Onnistunut kotoutuminen edellyttää paitsi vastaanottajamaan kapasiteettia integroida tulokkaat myös näiden omaa halua integroitua. ”Mutta nyt elää joukossamme sellaisiakin muukalaisia, joilla ei ole haluakaan tulla saksalaisiksi,” sanoo Schmidt. Hän kertoo epäilevänsä, ”joidenkin Saksaan pesiytyneiden islaminuskoisten” halua omaksua saksalainen kulttuuri. ”Ei, sana ’epäilys’ (Zweifel) on sittenkin turhan varovainen ilmaus; tosiasiassa mitään [muslimien] integroitumista Saksaan ei ole näköpiirissäkään.”

Toinen pätkä on samalta vuodelta ja samasta teemasta (tämän olen kääntänyt ranskalaisen BV-sivuston kautta, kun en Hamburger Abendblattissa julkaistua alkutekstiä löytänyt): 
Monikultturismin (Multikulti) käsite ei ole yhteensopiva demokraattisen yhteiskunnan kanssa. Ehkä siitä joskus etäisessä tulevaisuudessa sellainen tulee. Mutta jos ryhdytään etsimään jo olemassa olevia, rauhanomaisia monikulttuurisia yhteiskuntia, niin nopeasti huomataan, että sellaisia löytyy vain vahvojen hallitusten johtamista [so. autoritaarisista] maista. Niinpä voimmekin nyt todeta, että teimme 60-luvulla virheen alkaessamme ottaa Saksaan työvoimaa kokonaan toisenlaisesta kulttuuriympäristöstä.  

Näitä sitaatteja löytyisi lisääkin, mutta eiköhän Schmidtin poikkeuksellinen tervejärkisyys käy ilmi jo näistä. Ja mies oli siis sosialidemokraatti, Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen ”aatetoveri”! On demareita ja on demareita…  

Requiescat in pace!

Helmut Heincrich Waldemar Schmidt, 23.12.1918 - 10.11.2015

6 kommenttia:

  1. Nämä valitut kommentit kannattaisi lähettää vaikka Timo Harakan, sdp (tsekatkaa alleviivaava taustakuva!) facebookiin ja alkaa odotella miten demujengi reagoi, mikä on päivän meriselitys. YLE:hän jo raportoi Schmidtistä jonkinlaisena EU:n ideaali- ja mallikansalaisena, josta meidän kaikkien tulisi ottaa esimerkkiä. Nämä näkemykset voisivat mukavasti sekoittaa pakkaa.
    Helmutin muistan hyvin 70-luvun Baader-Meinhof-vuosilta telkun iltauutisista.
    Jäinkin miettimään mikä on tämän ajan Punainen armeijakunta? Nyt ei vastaavien tuholaisten tarvitse kuitenkaan osata ampua tai haluta tappaa - he voivat puhua kauniita, hyväksyttyjä ja hyviä asioita ja pohjustaa yhteiskunnat romahduttavat teot pelkästään niin. Tarkoitus ja usko on tietenkin nytkin hyvä kuten Andreaksella ja Ulrikallakin. Maailman tuhoutumiseen riittää aina joukko hyvää tarkoittavia miehiä (ja naisia). Vanha "viisas" sanonta.

    jk

    VastaaPoista
  2. Todellakin. On sosialidemokraatteja ja sosialidemokraatteja. Pasila, soittakaapa Helmutin muistoa kunnioittaen:"Ich hatte einen Kameraden"!

    TA

    VastaaPoista
  3. Pasilalle voisi vielä mainita siitäkin, että Herr Oberleutnant Schmidt näkyy dekoroidun sotilaallisista ansioistaan toisen luokan rautaristillä, joita ei aivan kevein perustein myönnetty!

    Ihan mielenkiintoinen yhtälö kaiken kaikkiaan; neljännesjuutalainen "Mischling" (mikä tosiasia tosin oli enemmän tai vähemmän perhesalaisuus 80-luvulle asti); entinen Hitler-Jugendin Scharführer, joka kuitenkin aukoi natsihallituksesta päätään siihen malliin että sai potkut Jugendista; kaikesta huolimatta saksalainen patriootti ja palkittu upseeri; lopulta sosialidemokraatti ja saksalaisen "sosiaalisen markkinatalouden" rakentaja yhdessä kristillisdemokraattien kanssa; niin, ja tietysti maahanmuuttokriitikko ja kulttuurirealisti. Hieno mies!

    VastaaPoista
  4. Niinpä. Mitä ilmeisemmin, ne poliitikot, sosialidemokraatitkin (esim.Tanner ja tietyin edellytyksin Koivistokin), jotka olivat läpikäyneet paitsi sodan myös maamme jälleenrakentamisen, kaupunkilaistumisen ja yhteiskunnan yleisen massakultturoitumisen omasivat kokonaisvaltaisemman ja realistisen kuvan isänmaasta, kuin ne, jotka myöhemmin asettuivat valmiin pöydän ääreen siitä politikoimaan. Näistä jälkimmäisistä sosialidemokraateista mainittakoon Tuomioja ja Jaakonsaari.

    TA

    VastaaPoista
  5. Koivisto teki virheen presidentin valtaoikeuksien liiallisessa supistamisessa. Ymmärrettävää kyllä Kekkosen kauden jälkeen. Toinen virhe oli liiallinen varovaisuus Karjalan suhteen. En kyllä tiedä olisiko Jeltsin sitä palauttanut, kuten väitetään. En tiedä miten Koivisto suhtautuisi nykyiseen, suomalaiseen demariuteen, mutta noin objektiivisesti ajatellen; onhan se täysin kuollutta ja tyhjää.

    Helmut Schmidt joka tapauksessa oli, ja varmasti on vieläkin, hieno mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiviston kanssa Schmidtillä on varmasti muutakin yhteistä kuin sotaveteraanius. Samanlaista maanläheistä pragmaattisuutta näen heissä. Schmidtin tunnetuimpiin kuuluva sutkaus voisi olla peräisin Koiviston päästä (joskaan ei ehkä hänen suustaan...): "Jokaisen, jolla on 'visioita', olisi syytä tutkituttaa päänsä". ("Visio" merkitsee monen muun asian ohella 'harhanäkyä'.) Nuoremman polven demarit tunnetusti ovat niin Saksassa kuin meilläkin täynnä visioita ja ties mitä unelmia...

      Poista