perjantai 16. lokakuuta 2015

Siirtolaiskriisi - valoa tunnelin päässä?


EU hakee Turkilta apua siirtolaiskriisin hoidossa. Muuten hyvä juttu, mutta kun kaikesta täytyy valitettavasti maksaa. Ei tarvitse epäillä, että ottomaanit kiskovat ”avustaan” korkeimman mahdollisen hinnan. En nyt tässä ajattele niinkään Turkin kinuamaa kolmea miljardia euroa, jonka se väittää käyttävänsä tarvittavan infrastruktuurin luomiseen ja jota sille ei edes taideta antaa, vaan pikemminkin viisumihelpotuksia ja - tämä onkin pahinta kaikista - Turkin EU-jäsenyystien tasoittamista. Ehdin jo huojentua, kun muutama vuosi sitten alkoi näyttää siltä, että Turkki olisi pysyvästi etääntymässä Euroopasta. Mutta ennenaikaista taisi iloni olla.

Euroopalta on jokseenkin lyhytnäköistä politiikkaa myöntyä Turkin vaatimuksiin vain siksi, että sen seurauksena uhka 2,2 miljoonan muslimin välittömästä ja hallitsemattomasta immigraatiosta ehkä väistyy – mitään varmuuttahan ei ole Turkin kyvystä tai edes halusta toimia tässä suhteessa tehokkaasti. Vaikka Turkki lunastaisikin siihen satsatut toiveet, niin ei vaikuta kovinkaan hyvältä diililtä välttyä parilta miljoonalta uudelta euromuslimilta nyt, jos sen hintana pitää ottaa 100 000 000 (tuota suuruusluokkaa Turkin väkiluku tulee piakkoin olemaan) uutta euromuslimia sanokaamme kymmenen vuoden kuluttua. No, pitää elää toivossa, että turkkilaiset sähläävät joko taloutensa tai poliittisen kulttuurinsa tai molemmat niin surkeaan jamaan, että edes EU ei voi katsoa sitä läpi sormien ja että Brysselin ja Ankaran lähentyminen jää tilapäiseksi.

***

Presidentti Recep Tayyip Erdoǧan kävi pari viikkoa sitten Strassburgissa. Siellä hän arvovaltaisen eurooppalaisen yleisön kuullen suuntasi viestinsä myös Euroopan turkkilaisille Gastarbeiter-väestöille, joita tunnetusti on varsinkin Saksassa ja Itävallassa mutta varsin paljon myös Ranskassa. Erdoǧanilla riitti chutzpaa - toistan: arvovaltaisen eurooppalaisen yleisön kuullen! - kehottaa Euroopassa asuvia maanmiehiään pitämään kaikissa oloissa kiinni turkkilaisuudestaan: ”Te olette turkkilaisia Euroopassa”, muistutti Erdoǧan kaksoiskansalaisuuden tai jopa pelkästään vastaanottajamaansa kansalaisuuden ottaneita turkkilaistaustaisia EU-kansalaisia ja tällä tavoin hän käytännössä kielsi näitä integroitumasta uusiin kotimaihinsa. Tämä show oli ainakin osaksi suunnattu kotiyleisölle, sillä Turkissahan järjestetään piakkoin ennenaikaiset parlamenttivaalit, ja presidentti ilmeisesti pyrki "jämäkällä" esiintymisellään kaiken maailman kristittyjen euronilkkien edessä parantamaan oman AK-puoleensa mahdollisuuksia. 

Kaiken huipuksi Turkin presidentillä oli otsaa valitella sitä, että Ranskan tasavallan kansanedustuselimissä – so. Kansalliskokouksessa ja Senaatissa – ei ole ainoatakaan turkkilaistaustaista henkilöä. Sinänsä Erdoǧanin käytöksessä ei turkkilaisittain ole mitään odottamatonta. Mutta huolestuttavaa on se, että eurooppalaisista silmäätekevistä (paikalla oli mm. François Hollande) kukaan ei nähnyt aihetta millään tavalla reagoida Erdoǧanin melkein julkilausuttuun toiveeseen turkkilaisen viidennen kolonnan pesiytymisestä suuren eurooppalaisen maan päätöksentekojärjestelmään. Tiedotusvälineetkin näköjään ohittivat Erdoǧanin vierailun tämän aspektin lähes kokonaan, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tämä ei anna aihetta odottaa mitään hyvää Turkin ja EU:n uudelleen lämpenevistä väleistä.

Onko siirtolaiskriisissä siis Turkin ansiosta näkyvissä valoa tunnelin päässä? Kyllä, mutta paha vain että se taitaa olla peräisin kohti syöksyvästä junasta …      

***

Eli siirtolaiskriisin eurooppalaisen sankarin viitta näkyy edelleen istuvan luontevimmin pääministeri Viktor Orbánin harteille. Ensikuun seitsemäntenä päivänä olisi Pariisin Unkarin suurlähetystön edustalla tukimielenosoitus maan ajamalle politiikalle. Pitäisiköhän mennä?…




5 kommenttia:

  1. Kun Turkki saa viisumivapauden, niin pakolaisongelma ratkaistu: kaikki pakolaiset saa Turkin kansalaisuuden ja passin ja saavat vapaasti tulla Eurooppaan... ;)

    VastaaPoista
  2. Toisaalla pohdin pitkälti samaa asiaa eilen.

    Toki on on olemassa myös toisenlainen Turkki kuin tämä sulttaani Erdoganin; on ei-uusottomaanien ja sekulaarimpien turkkilaisten Turkki. On alevien ja kurdien Turkki. On myös muiden vähemmistökansallisuuksien, kuten kreikkalaisten ja armenialaisten -tai mitä heistä nyt on enään jäljellä- Turkki. Ja asiaan; 

    Kertakaikkisen sikamaista, että EU antaa Erdoganin elvistelllä ”laupeudentyöllään”, jota se on osoittanut Syyrian sisällissodan pakolaisille ja samalla suoranaisesti kiristää sillä EU:ltä privileegioita itselleen tai... Samaan aikaan pienenpieni maakaistale nimeltä Libanon, jonka hauraan yhtenäisyyden kannalta pakolaiskysymys on Turkin tilanettakin ongelmallisempi, majoittaa reippaasti yli miljoonaa pakolaista, ilman uhittelua tai veetuilua rauhan Nobelin saamisesta. Tässä yhteydessä unohtaa ei tietysti saa Jordaniaa ja Egyptiä. 

    Kun vielä muistetaan, että Herra Erdogan ei ole elvistellyt lainkaan sen ohella Isiksenkin synnyttämiseen vaikuttaneille (ja yhä al-qaida pohjaisia terroristeja Syyriassa tukevia) ja pakolaisia 0-kappaletta vastaanottaville Saudi-Arabialle & Co:lle, väite sulttaani Erdoganin sikamaisuudesta on täysin oikeutettu. Ymmärtääkseni, USA ja Nato eivät ole tähän mennessä esittäneet vastalauseita Erdoganin "Isiksen vastaiselle taistelulle", jossa Isistä vastaan taistellaan pääasiallisesti Syyrian ja Pohjois-Irakin kurdeja pommittamalla.

    Olisikin suotavaa, että EU lopettaisi Turkin hyysäämisen. Eurooppalaiset Nato-maat voisivat vaatia hätäkokouksen koollekutsumista Syyrian pakolaistilanteen takia, koska suurin osa Eurooppaan tulevista pakolaisista tulee juuri Turkin kautta. Nämä pakolaiset taasen muodostavat ko. Nato-maiden yhteiskunnallisen järjestyksen kannalta kaoottisen tilanteen, jonka torjumiseen Naton on ryhdyttävä toimiin; vaatia Turkkia ottamaan pakolaistilanne haltuun paikan päällä tai yhdessä muiden Nato-maiden avustamana.

    Tämän ”Nato-option” ohella EU voisi nyökyttelypolitiikkansa sijaan omaksua pakotteiden linjan Turkkia kohtaan, talouden, sotilasyhteistyön (tässä edelläkävijöinä voisivat olla euroopalaiset Nato-maat) ja turkkilaisten Eurooppaan matkustamisen kohdalla. Diplomatian tasolla EU voisi taasen ohimennen todeta, että sillä ei ole tällä tue itsenäisen Kurdistanin syntymistä, mutta se aikoo auttaa heitä koulutuksellisesti ja asein -ja tässä asekohdassa voisi joku vähempiarvoinen dilpomaatti ohimennen lipsauttaa, että EU:lla ei ole vielä aikomusta antaa ilmatorjunta-ohjuksia kurdeille- taistelussa Isistä vastaan.

    EU:n ei tulisi myöskään jäädä keskustelemaan tästä pakolaiskysymyksestä vain Turkin kanssa, vaan vaatia rohkeasti YK:ta koolle sen takia. Tällainen kokous palvelisi myös muiden pakolaisia majoittavien ja vastaanottavien maiden kuin Turkin etuja. Tämä olisi juuri se foorumi, jossa pakolaisleireistä, taakanjaosta, kotouttamisesta ja siihen liittyvistä kustannuksista tulisi ensisijassa puhua ja päättää.

    Saas nähä millaisen diilin Merkel saa aikaan uusottomaani Erdoganin kaa...

    TA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toisaalla pohdin pitkälti samaa asiaa eilen."

      Missä toisaalla? Jos olet se TA, joksi sinua arvelen, niin sinulla oli taannoin blogi Usarissa, mutta en ole vähään aikaan nähnyt. Ihan mielenkiintoisia pohdintoja nimittäin, ja lukisin niitä mielelläni enemmänkin.

      "Toki on on olemassa myös toisenlainen Turkki kuin tämä sulttaani Erdoganin; on ei-uusottomaanien ja sekulaarimpien turkkilaisten Turkki. On alevien ja kurdien Turkki. On myös muiden vähemmistökansallisuuksien, kuten kreikkalaisten ja armenialaisten -tai mitä heistä nyt on enään jäljellä- Turkki."

      Kuinkahan lienee noiden vähemmistökansojen kanssa? Koska Atatürkin päivistä saakka termiä "turkkilainen" on käytetty jokseenkin luovasti, niin luotettavia väestötilastoja ei taida olla tarjolla. Kurdejakin on näihin päiviin saakka kutsuttu "vuoristoturkkilaisiksi"...

      Toisaalta uskontokunnista ilmeisesti pidetään kirjaa, ja tuoreimpien tietojen (Wikipedia) mukaan muslimeja on tasavallan väestöstä 99,8%, joten kreikkalaisia, armenialaisia, syyrialaiskristittyjä tms. ei voi olla kovin paljoa.

      Kävin itse Turkissa viimeksi tuommoiset 25 vuotta sitten, jolloin notkuin suunnilleen kolme viikkoa Konstantinopolissa. Koko tuon kolmen viikon aikana näin kaupungilla "vapaasti" liikkuvana yhden ainoan papin (kamilavkan mallista ja niskanutturasta päätellen kreikkalainen). Edes Fanarionin kaupunginosassa kaupungin kristillinen perinne ei juuri näkynyt. Eli vaikka kristittyjä tuossa metropolissa epäilemättä on, he tuntuivat elävän kuin kusi sukassa. Ja Turkki on muslimimaista sivistynein.

      ***

      No, kyllähän maallistuneet ja kaupunkilaiset nuoret turkkilaiset (vaikka ei välttämättä nuor-turkkilaiset...) ihan mukiinmenevää jengiä ovat. Kyllä minä siellä porukoihin tutustuin ja pidin hauskaakin. Olutta juotiin Peran sillan kapakoissa ja pienissä kalaravintoloissa; nykyään niitä pikku rafloja ei kuulemma enää ole. Kerran yövyinkin Beyoglun puolella yksityisasunnossa - mistä tosin seurasi aika ikävä sessio varsinaisessa majapaikassani eli hotellissani, jonka henkilökuntaa en tullut informoineeksi poikkeuksellisista yöpymisjärjestelyistäni; hotellinpitäjäni olisi kuulemma voinut joutua vaikeuksiin poliisin kanssa...

      Kaiken kaikkiaan Turkki ei Eurooppaan kuulu, vaikka maallistuisi kuinka. Ja siitä maallistumisestakaan kun ei ole mitään takeita, niin tästä EU-jäsenyydestä keskusteleminenkin sen maan kanssa on täyttä hulluutta. En käsitä miten kukaan voi haluta Saksan kokoisen (pian isomman) muslimaan tuloa EU:n päätöksentekoelimiin. Mutta EU:lta on koko Euroopan idea niin totaalisesti hukassa, että sillä ei ole edes teoreettista mahdollisuutta torjua Turkkia niin sanoakseni sivilisatorisin tai identitaarisin perustein. Siksi on pakko toivoa Turkin suistumista pysyvästi syvään taloudelliseen ahdinkoon tai "demokratiavajeeseen", mieluiten molempiin. Vaikka ei siitäkään tietysti mitään kovin hyvää voi seurata.

      Poista
  3. U&E:hen viittasin. Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että vaikka Turkki nyt alkaisikin lisädemokratisoitumaan tms. en näe sitä miellekkäällä tavalla osana EU:ta. Kun nyt pohdit tuota Turkin ”suistumiskehitystä”, suosittelen Kristiina Koivusen Suuruudenhullu Turkki -kirjaa. Hän esittää Turkin hajoavan kuin Jugoslavian aikoinaan. Kirjassa on myös sangen mielenkiintoisia havaintoja Turkin Isis-suhteista.

    Merkelin Turkin -matkalta en odota hyviä tuliaisia. Erdogan hallitsee kovan orientaalisen diplomatian. Merkel ja EU tulevat Turkin kohdalla ”joustamaan” kaikista sellaisista ihmisarvoa ja oikeuksia koskevista kysymyksistä, joista he eivät mistään hinnasta suostuisi joustamaan omissa maissaan tai Euroopassa yleensä. Pääasia on saada Turkista suuntautuva -ja aivan varmasti sen avittama- pakolaisvirta tyrehtymään ja tulla uudelleenvalituksi.

    TA

    VastaaPoista
  4. Turkki on tässä vahva ja EU heikko.

    VastaaPoista