perjantai 2. lokakuuta 2015

Kansakunnan oikeus identiteettiinsä - Nadine Moranon tapaus


Muutamia päiviä sitten pitkän linjan ranskalaispoliitikko Nadine Morano täräytti kunnolla. Hän loihe lausumahan suositussa tv-ohjelmassa seuraavan törkeyden: ”Ranska on pääasiallisesti valkoihoisten ihmisten asuma ja perinteiltään juutalaiskristillinen maa”. Vähintään implisiittisesti tuli julki, että maan olisi parasta myös sellaisena pysyä. 

No, itsestäänselvyyksiähän nuo tietysti asiallisesti ottaen ovat, mutta - yhtä itsestään selvästi - moisen sanominen ääneen on jo pitkään ollut orwellilainen ajatusrikos vailla vertaa. Ja sellaisista rikoksista seuraa totaalinen ostrakismos. Näin kävi myös Madame Moranolle, joka on viime päivinä joutunut elämään varsinaisen skeidamyrskyn keskellä. Moranon keissiin voi perehtyä tarkemmin englanniksi vaikkapa täällä. (Tuo Occidental Observerin artikkeli syventää myös aikoja sitten edesmenneen kenraali de Gaullen merkitystä tässä Moranon jutussa.)

Käänsin Boulevard Voltairen kontribuution tähän skandaaliin. Eilen julkaistun jutun kirjoittaja on Laure Fouré.  

”Nadine Moranon äskettäisen kannanoton herättämät reaktiot paljastavat jälleen kerran, kuinka vimmaisesti poliitikkojen ja mediaväen oligarkia haluaa kieltää Ranskan kansakunnan identiteetin yrittämättäkään vakavasti vastata näihin kenraali de Gaullen lausumiin sanoihin, joihin myös Nadine Morano viittasi: ’Olemmehan sentään ennen kaikkea eurooppalainen kansa, rodultamme valkoihoisia, kulttuuriperinnöltämme kreikkalais-roomalaisia ja uskonnoltamme kristittyjä.’ (Nous sommes quand même avant tout un peuple européen de race blanche, de culture grecque et latine et de religion chrétienne.) 
Kysymys kansallisesta identiteetistä johtaa meidät pohtimaan kansan (peuple) käsitettä. Kirjassaan De re publica Cicero toteaa: ’Käsitteellä kansa ei pidä ymmärtää mitä tahansa ja mistä syystä hyvänsä yhteen kokoontunutta ihmisjoukkoa, vaan sellaista lukuisista ihmisistä koostuvaa ryhmää, jonka jäseniä yhdistävät toisiinsa yhteiset lait ja tiettyyn rajaan saakka yhteiset intressit.’ (Par peuple, il faut entendre, non tout un assemblage d’hommes groupés en un troupeau d’une manière quelconque, mais un groupe nombreux d’hommes associés les uns aux autres par leur adhésion à une même loi et par une certaine communauté d’intérêt.) 
Tätä lähestymistapaa täydentääkseni nostan tähän vielä Charles Maurras’n muotoilun: ’Ranska ei ole mikään yhdessä äänestävien yksilöiden yhteenliittymä vaan elävä perheyhteys.’ (La France n’est pas une réunion d’individus qui votent, mais un corps de familles qui vivent.) Huolimatta mahdollisista sisäisistä kiistoistaan kansa koostuukin yhteiskunnan perussoluista, perheistä. Tämä varmistaa kansakunnan säilymisen, kun sukupolvet seuraavat toisiaan ja jakavat yhteisen kielen, kulttuurin, arvot, uskonnon sekä hyväksyvät legitiimin esivallan tuoman turvan niin sisäisiä kuin ulkoisiakin uhkia vastaan. 
Vaikka Ranska onkin vastaanottanut siirtolaispopulaatioita aina 1800-luvun puolivälistä alkaen, niin aina 1970-luvulle saakka nuo siirtolaisvirrat olivat volyymeiltaan varsin rajallisia ja kaiken lisäksi taustaltaan täysin eurooppalaisia. Tosiasia on ja pysyy, että ennen 1800-lukua Ranska on aivan historiansa ensimmäisistä vuosisadoista lähtien ollut rodullisesti, etnisesti ja kulttuurisesti stabiili yhteiskunta, tämän tunnustaa jokainen rehellinen historioitsija. 
Ranska on kristitty ja katolinen maa. Tolbiacin taistelun jälkeen v. 496 kuningas Klodvig kääntyi [puolisonsa] ’Clotilden Jumalan uskoon’ ja vastaanotti kasteen armon. Siitä lähtien Ranska on rakentanut omansa näköistä sivilisaatiota, joka ilmentää Ranskan kansan ainutkertaista henkeä. 
Ranskalaisia, ja itse asiassa kaikkia eurooppalaisia kansakuntia, kielletään edes haaveissaan vaalimasta omaa erityistä identiteettiään, siinä missä suurin osa muiden maanosien kansoista voi YK:n tuomioita pelkäämättä puolustaa oikeuttaan pysyä omana itsenään ja torjua muukalaiskansojen massamaahanmuutto. 
Niinpä jopa Afrikan sydämessä valtiot pyrkivät varjelemaan integriteettiään kieltämällä vieraiden heimojen pesiytymisen rajojensa sisälle, vaikka nämä olisivat lähtöisin aivan lähinaapurista. Muuan oman kansansa eduista huolestunut Norsunluurannikon johtaja vaati taannoin oikeutta puolustaa maansa ainutlaatuisuutta (’l’ivoirité’). Ja eikös länsi-intialainen runoilija-politiikko Aimé Césaire muistuttanutkin meitä Martiniquen alkuperäisväestön kokemasta ’kansanmurhasta väestönvaihdon seurauksena’ (génocide par substitution)? 
Lopuksi on hyvä vielä muistaa, että juutalaiskansa on tässä suhteessa esikuvallinen: ehkäistäkseen katoamisensa ainutlaatuisena ihmisyhteisönä juutalaiset pyrkivät pitämään tarkoin huolta siitä, että  heidän jälkikasvunsa solmii avioliittoja vain oman uskontokunnan jäsenten kanssa. 
Jos Ranska lakkaa varjelemasta etnistä, kulttuurista ja uskonnollista identiteettiään ja luopuu kaikista yrityksistäkin palauttaa alkuperäisiin kotimaihinsa sulautumiskyvyttömiä ja –haluttomia muukalaisväestöjä maaperältään, niin silloin – kuten kenraali de Gaulle sanoisi – ’Ranska lakkaa olemasta Ranska!’ (La France ne sera plus la France!)”

1 kommentti:

  1. "Ranskalaisia, ja itse asiassa kaikkia eurooppalaisia kansakuntia, kielletään edes haaveissaan vaalimasta omaa erityistä identiteettiään, siinä missä suurin osa muiden maanosien kansoista voi YK:n tuomioita pelkäämättä puolustaa oikeuttaan pysyä omana itsenään ja torjua muukalaiskansojen massamaahanmuutto."

    Voiko tuota enää kukaan paremmin sanoa! Ranskan kautta saadaan koko kuva Euroopan itseamputaatiosta. Poikkeuksia meillä on vain muutamat terveen itsetunnon omaavat itäisen Euroopan maat. Niin siinä sitten kävi. Viimeiset tulevatkin nyt, ainakin tämän hetken tilanteen mukaan, ensimmäisiksi ja haluavat säilyttää oman ominaislaatunsa ainakin toistaiseksi.

    Tilanne olisi muuten toinen ellei Saksa olisi keskellä EU:ta sellainen imuri ja kauttakulkumaa kuin mitä se nyt on. Ranska on käsittääkseni tekemässä, toivottoman myöhäistä, suunnanmuutosta. Merkelinhän piti olla kunnon oikeistokonservatiivi mutta se onkin liberaalimpi kuin Vasemmistoliiton sateenkaaripipoinen lökäpöksykannattaja. Saksa hoidattaa vieläkin olimme-kerran-natseja -traumaansa koko EU:n kustannuksella.

    EU/YK/NATO/SCHENGEN/BIG MONEY/MEDIA/KULT.MARXISMI. Tuossa se "salaliitto" on, ei siihen sen kummempaa tarvittu, Bildenbergejä tms. hämäriä kätkettyjä tahoja. Viittaan tällä monen hämmästykseen miksi tämä kaikki tapahtuu näin nopeasti, voimalla ja miksi sekä rahaeliitti että vasemmistoeliitti ovat täysin samassa rintamassa tässä asiassa. Tämä on, ihan kokonaan itse aiheutettua. Että muistetaanpas olla syyllistämättä tästä tulijoita. Ei tämä niiden vika ole. Meidän oma on.

    (Juutalaisten lähtöhän osasta Eurooppaa on taas vaihteeksi käynnissä. Niillä on sentään maa minne voi mennä. Ja joka määrittelee itse itsensä. Meillä on vain tämä. Jos minä lähtisin pois, en lähtisi pakolaisia karkuun, en tietenkään, mutta voisin kuvitella lähteväni pois tämän revoluution kehittämän uuden suomalaislajityypin, sentimentalistin, vuoksi)

    jk



    VastaaPoista