lauantai 5. syyskuuta 2015

Siirtolaiskriisi

Unkarin kauhistuttava, epäinhimillinen raja-aita...

Minä en ole nykyisessä siirtolaiskriisissä mitenkään ehdottoman nuivalla kannalla. Ei tarvitse olla kukkahattu, jos lähtee siitä että humanitaarisen kriisin uhreja on autettava. Mutta tässä tulee kyseeseen vain todellinen kriisi, siis sota, luonnonkatastrofi tai vakava nälänhätä. Sen sijaan Kaikkien Kukkahattujen Äitinä voi pitää sitä, joka kuvittelee jokaisen tai edes suurimman osan nykyiseen suurvaellukseen osallistuvista olevan todellisessa avun tarpeessa. Tämän vaelluksen ainoa hyvä puoli onkin siinä, että viimeistään nyt todennäköisesti aletaan vakavasti pohtia mahdollisuutta seuloa tehokkaasti aidosti turvaa tarvitsevat ihmiset vain ”parempaa elämää” tavoittelevista lajitovereistamme.

Mielestäni olisi moraalisesti täysin ongelmatonta asettaa painopiste myös sodan yms. humanitaaristen katastrofien uhrien kohdalla kristityn taustan omaaviin tulijoihin. Nämä kun todennäköisesti sopeutuvat paremmin täkäläiseen elämänmenoon, vaikka ylenmääräiseen sinisilmäisyyteen ei heidänkään tapauksessaan ole erityistä aihetta. Lisäksi kristittyjen kohdalla voi myös olla suhteellisen varma siitä, että suojelun tarve on todellinen: kristityt ovat ylivoimaisesti vainotuin uskontokunta koko maailmassa, ja Lähi-idässä he ovat sitä aivan erityisesti.

Muslimit voisi aivan hyvin palauttaa Turkkiin (tai Libyaan tai mihin tahansa jotakuinkin turvalliseen Ählämistaniin muslimimaahan); jos vaikkapa Turkki ei kaikista alueensa kautta kulkevista siirtolaisista yksin selviäkään, niin mikä estää ohjaamasta heitä rikkaisiin Persianlahden öljyvaltioihin uskonveljiensä pariin? Moraalisesti tässä ei siis olisi mitään ongelmaa. Mutta lainsäädännöllisesti asia on tietysti aivan toinen, minkä sekä Jussi Halla-aho että Timo Soinikin toki hyvin tietävät. Nykytilanteessa on ajatuksenakin täyttä utopiaa ryhtyä erottelemaan tulijoita näiden uskonnollisen taustan perusteella. Valitettavasti.

Ja Unkarissakin kaikuvat jo ”allahu akbar” –huudot (kohdasta 2:50 alkaen)…  

   

***

No, käännän tähän hieman lyhentäen ja muutenkin, hm..., moderoiden Boulevard Voltaire –verkkolehden tämänpäiväisen jutun, jonka teemana on tuo hiljattain Turkin rannikolle hukkuneena ajautunut kurdipoika. Oikeammin sanoen käsittelyssä on tämän sinänsä surullisen tapauksen täysin härski ja häpeämätön instrumentalisaatio, johon suvakkipiirit ovat kaikkialla Euroopassa tehneet itsensä syypäiksi. Kirjoittaja on Charlotte d'Ornellas.   

"Pienokainen oli hädin tuskin vetänyt viimeisen henkäyksensä, kun jo valokuvat hänen hukkuneesta pikku ruumiistaan levisivät kaikkialle Eurooppaan. Välittömästi näitä kuvia alettiin hyödyntää kollektiivisen syyllisyydentunteen lietsomiseksi. Samaan aikaan, kun eurooppalaiset alkavat ymmärtää, että heidän omat selviytymismahdollisuutensa murenevat jokaisen uuden muukalaisen siirtolaisaallon myötä, tietyt haaskalinnut heiluttelevat heidän edessään valokuvaa kuolleesta lapsesta, jonka taustoista kukaan ei tiedä paljon mitään.
Sen verran tiedetään, että lapsi oli Syyrian kurdeja, kotoisin Kobanen kylästä, joka on ollut erityisesti viime kesäkuusta lähtien toistuvasti ISISin väkivaltaisten iskujen kohteena. Tiedetään myös, että hänen ruumiinsa huuhtoutui merenrantaan Turkissa hänen vanhempiensa yritettyä paeta Euroopan puolelle. 
Muutamassa tunnissa kuvasta tuli 'häpeän' symboli. Media toisteli pojan etunimeä tauotta, poliitikot lupailivat mahdottomia ja Eurooppa julistettiin syylliseksi. Kaikki kantoivat kortensa kekoon, ministerit, laulajat, näyttelijät, viihdyttäjät, journalistit ja jopa piispat: kaukana vierailla rannoilla kuoli lapsi ja nyt jokaisen eurooppalaisen velvollisuus on siis avata olohuoneensa ovet sepposen selälleen.
Ja tätä syyllisyydentuntoista nyyhkettä lietsoivat samat [tyypit], jotka neljän ja puolen vuoden ajan ovat rohkaisseet Syyriassa käytyä veristä sotaa 'ihmisoikeuksien' varjolla mutta silti pysyen kuuroina ja sokeina ISIS-järjestön vaikutuspiirissä elävien syyrialaisten joka päivä pahenevalle ahdingolle; läntiset suurvallat ovat lisäksi vähintään passiivisesti tukeneet kaikilta maailman kolkilta tulevien islamistien virtaa ISISin riveihin.        
Tämä hukkunut lapsi on siis ennen muuta lännen lietsoman Syyrian sisällissodan uhri. [--] Sen sijaan hänen kohtalostaan ei voi syyttää Euroopan maahanmuuttopolitiikkaa, jonka kiristämistä yhä useampi eurooppalainen sitä paitsi toivoo. Jos maahanmuuttorajoituksilla ylipäätään on mitään tekemistä pojan kuoleman kanssa, niin syyttävä sormi osoittaa pikemminkin siihen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan yleiseen leväperäisyyteen (laxisme), joka antoi pojan isälle aihetta uskoa pääsyn Euroopan eldoradoon olevan vaarallisen merimatkan väärti. 
Sillä [pojan perheen taustoista saatiin pian lisää tietoa]. Pojan isän sisar alkoi puhua: perhe oli elänyt kolme vuotta Turkissa ja suunnitteli muuttoa Kanadaan. Mutta lopulta päämääräksi valikoitui sittenkin Eurooppa, syynä niinkin arkipäiväinen asia kuin isän tarvitsema hammashoito. Eli puheet Euroopan syyllisyydestä voidaan lopettaa: tämä isä ei paennut sotaa käyvästä maasta.[--]."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti