torstai 24. syyskuuta 2015

Perussuomalaiset ja hallitusvastuun kirot


Noin neljä ja puoli vuotta sitten kirjoitin tämmöisen blogipäivityksen. Tuolloinhan elettiin ensimmäisen jytkyn aattohetkiä. Vaikka jytkyn suuruutta ei osattu vielä aavistaa, niin gallupien valossa oli selvää, että Perussuomalaiset tulisivat kuulumaan kevään 2011 vaalien voittajiin. Se herätti minussa paitsi iloa myös lievää levottomuutta. Tähän tapaan: 

"Ellei jotain täysin odottamatonta käännettä tapahdu, perussuomalaisilla on myöhemmin keväällä edessään hallitusneuvottelut. Mutta ovatko he valmiita riittävän pitkälle meneviin kompromisseihin ja jos ovat niin missä asiassa? Miten puolueen ns. kenttä, eli vanhat aktiivit, kestää väistämättömät lehmänkaupat? Entä puoluetta ensi kertaa äänestäneet protestoijat 
Nämä ovat levottomuutta herättäviä kysymyksiä. [lihavointi tässä]"

No. Jytkyhän siitä tuli, mutta PerusS ei kuitenkaan mennyt sillä kertaa hallitukseen ja huoleni osoittautui siltä osin aiheettomaksi. Sillä kertaa. Mutta nyt jatkojytkyn jälkeen tilanne on toinen: hallitusvastuun seurauksena puolueelle kävi juuri niin kuin neljä ja puoli vuotta sitten pelkäsin. Porukkaa eroaa puolueesta pettyneenä "takinkäännökseen". Vaikka suvakkilehdistö tietysti pahimpansa mukaan pyrkii liioittelemaan erolukuja, niin hyvin monien puolueen kannattajien ja äänestäjien pettymyksen aitoutta ei tarvitse epäillä. Mutta kyllä sitä on pakko sittenkin vähän ihmetellä.  

Populististen puolueiden ongelma on siinä, että niiden kannattaja- ja äänestäjäkunnan merkittävällä osalla on yleensä vaikeuksia ymmärtää kompromissien välttämättömyyttä sen jälkeen kun on päästy valtaan. ”Persut ei myy persettään” on kerrassaan mainio iskulause vaaleihin valmistautuvalta oppositiojohtajalta. Mutta oppositiopolitiikka on oppositiopolitiikkaa, hallitusyhteistyö hallitusyhteistyötä. En ole puolueen jäsen, mutta jos olisin, en edes harkitsisi leirin vaihtamista nyt.

Sen sijaan Suomen Sisusta (johon jäsenhakemukseni tosin on vasta paraikaa vetämässä) eroan sillä silmänräpäyksellä, kun ko. kansalaisjärjestö alkaa edes harkita järjestäytymistä puolueeksi. Tällaisia spekulaatioitahan on liikuskellut, vaikka onneksi Sisun johto onkin kiitettävästi torpannut ne alkuunsa.  

2 kommenttia:

  1. Väittäisin, että peruskannatus on nyt suurempi, kuin silloin sanomani 10 prosenttia. Hallituksessa on tietysti hankalaa, koska ihmiset odottavat näkyviä kannanottoja, eikä puolue tietenkään voi tehdä niitä hallitusta vastaan. Hallituksesta lähteminen ja uudet vaalit maahanmuuttokysymyksen ympärillä olisi tietysti yksi optio, mutta kuka takaa, että pääministeri hajottaisi eduskunnan? Demarit, RKP ja vihreät olisivat kyllä valmiit hallitukseen.

    Suomen Sisusta ei koskaan tule puoluetta. Jäsenhakemuksia on jonossa kuulemma sadottain, joten saattaa hetken kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suomen Sisusta ei koskaan tule puoluetta."

      Joo ei. En nyt aivan vakavasti noita taannoisia huhuja ottanutkaan, mutta jo pelkkä asialla spekulointi ottaa pattiin, Sirpalepuolueita ei meille enää tarvita. PS:n jäsenkirjan omaavat sisulaiset pysykööt puolueessa ja pyrkikööt parhaansa mukaan pitämään nuivia teemoja tapetilla.


      "Jäsenhakemuksia on jonossa kuulemma sadottain, joten saattaa hetken kestää."

      Odotellaan, odotellaan.

      Poista