keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Eräs juureton kosmopoliitti ja siirtolaiskriisi


Jacques Attalin nimi ja kasvot tulivat minulle tutuiksi jo kauan sitten. Alusta saakka hänen herättämänsä vaikutelma on ollut voittopuolisesti negatiivinen, vaikka valehtelisin, jos väittäisin perehtyneeni hänen ajatteluunsa kovin syvällisesti. Jonkusen hänen kirjoittamansa artikkelin olen tullut lukeneeksi, mikä on vähän Attalin massiivisen kirjallisen tuotannon taustaa vasten; toisaalta meren maun kyllä tuntee pisarastakin, kuten on tapana sanoa…

Finanssivelhona ja globalisaation apostolinahan tämä maineikas enarkki meillä tunnetaan, sikäli kuin yleensä tunnetaan. Mutta monipuolisesta ja kiistattoman älykkäästä miehestä toki on kyse. Jacques Attalin silmiinpistävin piirre - ja eräällä tavalla myös hänen ajattelunsa osalta kokoavin ominaisuus - on miehen ilmeinen juurettomuus ja kosmopolitismi: nämä Attalin etnisen viiteryhmän henkisen habituksen klassiset tuntomerkit suorastaan huokuvat hänestä niin päällekäyvinä, että hän kelpaisi niistä koulukirjaesimerkiksi – jos siis sellaisia esimerkkejä minkään modernin länsimaan koulukirjoissa nykyään sallittaisiin…

Onko globalisaation, multikulturalismin ja muukalaisinvaasion takana juutalainen salaliitto? No ei ole! Olen mielestäni riittävän usein tässäkin blogissani todennut, että en Siionin Viisaisiin enkä muihinkaan salaseuroihin usko. Mutta Kevin MacDonaldia ja muita Occidental Observer -sivuston kumppaneita voi kyllä tiettyyn rajaan saakka ymmärtää. Myös nyt käsillä olevan Jacques Attalin henkilöhistoria ja persoonallisuus (ulkonäöstä en sano mitään...) voisivat olla peräisin suoraan jostain antisemitistisestä propagandapläjäyksestä. Stereotypiat ovat stereotypioita, mutta eivät ne aivan tyhjästä synny.

Seuraavassa käännökseni Boulevard Voltairen tämänpäiväisestä jutusta, jonka on kirjoittanut Emmanuelle Frankl.
   
"Jacques Attalista on moneksi: hän on mm. talousmies, kirjailija, päätoimittaja ja presidentti François Mitterandin entinen erityisneuvonantaja. Viime perjantai-iltana Attali oli vieraana Ranskan TV2:n ajankohtaisohjelmassa Ce soir (ou jamais!). Illan teema kuului: ”Mitä tehdä tämän pakolaistulvan edessä?” (Face à l’afflux de réfugiés, que faire?).  
Puheenvuorossaan Attali puolusti sitä ajatusta, että koska nykyinen Ranska on syntynyt useiden toisiaan seuraavien invaasioiden lopputuloksena, kansakunnan pitäisi hyväksyä nikottelematta ja jopa innokkaasti myös tämä nyt meneillään oleva invaasio. Esimerkkeinä aikaisemmista invaasioista Attali mainitsi roomalaisvalloituksen ja frankkien maahantunkeutumisen.  
Tämä loistavan älykäs mies, joka luetaan maailman sadan johtavan intellektuellin joukkoon, kaikesta päätellen pyrki tässä sopeuttamaan sanomansa kuulijakuntansa eli tv-yleisön tasolle; ko. yleisön älykkyysosamäärää Attali ilmeisesti pitää keskinkertaisena ja sen historiantuntemusta vaatimattomana. Näillä historiallisilla esimerkeillä Attali pyrki uskottelemaan, että invaasiosta aina seuraa uusi ja edellistä parempi sivilisaatio. 
Attalin esiin nostamat kaksi invaasiota ovatkin merkillepantavan onnekkaita poikkeuksia. Mutta kuinka monta vaikutuksiltaan tuhoisaa invaasiota niiden rinnalle voitaisiinkaan nostaa!
Roomalaisvalloitus oli epäilemättä Ranskalle siunauksellinen tapahtuma: 'Missään ei kolonisaatio ole kantanut yhtä onnekasta ja kaunista hedelmää kuin roomalainen valta Galliassa', totesi historioitsija ja Ranskan akatemian jäsen Jacques Bainville teoksessaan Histoire de France. Roomalainen sivilisaatio näet oli korkeammalla tasolla kuin gallialainen.
Frankkien invaasio puolestaan muuttui onnekkaaksi sillä hetkellä kun barbaarikuningas Klodvig kääntyi voittamiensa roomalaisten uskoon eli katolisuuteen! Tässä nykyisessä invaasiossa ei kuitenkaan ole kyse omaamme kehittyneemmän sivilisaation tulosta. Päinvastoin, tulijat tuovat muassaan hyvin arkaaisen yhteiskuntamallin ja lisäksi uskonnon, josta luopumisesta rangaistaan ankarasti. Jos tämä uskonto pääsisi meillä enemmistöasemaan, siitä seuraisi nykyisen lainsäädäntöämme korvautuminen islamilaisella sharialla.  
Niinpä näiden kahden ensin mainitun ja poikkeuksellisen siunauksellisen invaasion nostaminen esikuviksi näyttääkin olevan pelkkää sumutusta, jotta ranskalaiset saataisiin nielemään muslimi-invaasion katkera lääke. 
Jacques Attali viljelee teorioita globaalista utopiasta, ja näitä hän on esitellyt yli viidessäkymmenessä julkaisemassaan kirjassa joista on otettu yhteensä kuusi miljoonaa painosta. Attali ei oikein siedä vastaansanomista.  
Attali heitteli lähetyksen kuluessa ilmaan Ranskan tilastollisen ja taloustieteellisen instituutin (INSEE) lukuja, joista ei käynyt keskusteleminen; yritykset kyseenalaistaa nuo tilastot Attali kuittasi alentuvalla hymyllä ja vastaanväittäjää nenänvarttaan pitkin katsellen, kuten pölkkypäiden kanssa asioidessa tietysti sopiikin…  
Kun Henri Guaino yritti väittää vastaan toteamalla, että kvantitatiivinenkaan yhteiskuntatieteellinen lähestymistapa ei kykene tuottamaan tarkkaan ottaen objektiivista tietoa, niin suuri Jacques Attali näytti lähinnä ärtyneeltä ja itsestäänselvyyksien toistamiseen kyllästyneeltä koulumestarilta: nämähän ovat sentään INSEEn lukuja, hyvä ihme teidän kanssanne, mies…  
Attalin kaltaiset suurmiehet ovat koskemattomia: hänhän on entinen Mitterandin erityisavustaja, josta on tullut 'globalisaation suuri ennustaja', 'geopolitiikan profeetta' ja 'politiikan Herra Aurinko'. No, toki hän on erehtynytkin ennustuksissaan varsin usein.  
Mutta minkäs teet: jos Jacques Attali sanoo, että Ranskan on annettava valloittaa itsensä, niin kai se pitää sitten vain uskoa!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti