perjantai 14. elokuuta 2015

Historiallinen Saint-Denis multikulturalismin uhrina


Viitisen vuotta sitten kirjoitin tähän blogiin pari juttua Saint-Denis’n basilikasta, siis tämän ja varsinkin tämän. (Tuo jälkimmäinen kirjoitus on multikulttuurisuusteeman kannalta tärkeämpi.) Tänään huomasin, että Boulevard Voltaire –verkkolehdessä oli hieman samanaiheinen Gabriel Robinin kirjoitus.

Jutun mukaan Saint-Denis’n kommunistinen pormestari Didier Paillard on ehdottanut Saint-Denis’n basilikan pohjoistornin jälleenrakentamista. Alun perin kaksitornisen pyhäkön pohjoisen tornin tuhosivat ensin salamat ja tornadot, lopulta inhimilliset laiminlyönnit viimeistelivät tuhon. Kieltämättä kirkko vaikuttaakin yksitornisena hieman muotopuolelta, ja ilmeisesti jo Viollet-le-Duc, koko kirkon restauraatiosta 1800-luvulla vastannut maineikas arkkitehti, suunnitteli sen jälleenrakentamista, mutta jostain syystä se jäi rakentamatta. Pormestari Paillardilla lienee sellainen taka-ajatus, että torni toisi lisää turisteja ja siten tuloja Saint-Denis’n kaupungille. Totta onkin, että seutu ei turisteja paljon houkuttele, mutta syyt siihen ovat aivan muualla kuin toveri pormestari ilmeisesti luulee. Ylle linkkaamissani omissa teksteissäni sivusin asiaa, ja samoilla linjoilla on myös Boulevard Voltairen Monsieur Robin.   

Käännän tähän Robinin jutun oleelliset pointit:

”On vaikea päättää, mitä tästä erityisen sensitiivisestä hankkeesta oikein pitäisi ajatella. Eräältä tuskalliselta toteamukselta ei kuitenkaan kukaan voi välttyä, ja sillä ei ole mitään tekemistä tuon hypoteettisen pohjoistornin rekonstruktiosuunnitelman kanssa. Saint-Denis’n basilika houkuttelee hyvin vähän vierailijoita niin suurenmoinen ja upea kulttuurimonumentti kuin onkin. Siellä käy hädin tuskin 100 000 vierailijaa per vuosi, siinä missä Pariisin Notre-Dame vetää puoleensa noin 150-kertaisen määrän, tarkemmin sanoen 14 000 000 henkilöä joka vuosi. Mistä moinen ero? Vastaus on yksinkertainen - ja opettavainen. Basilikan lähiympäristössä on näet havainnollisessa muodossa nähtävissä historiallisen Ranskan ja nyky-Ranskan yhteentörmäys; nyky-Ranskan monikulttuurisuus merkitsee moniongelmaisuutta, alituisia konflikteja, ja siitä pelosta, että tulisivat vahingossa houkutelleeksi turisteja suoraan väijytykseen, matkailualan viranomaiset eivät juurikaan mainosta Saint-Denis’tä. 
Ainoa vakavasti otettava hanke basilikan arvon palauttamiseksi olisi järjestyksen ja turvallisuuden tunteen palauttaminen sen lähiympäristöön. Mutta siihen projektiin tarvittaisiin poliittista rohkeutta ja hieman toisenlaiset aivot kun Saint-Denis’n kommunistisella pormestarilla on. Kävijämäärät eivät ala kasvaa ennen kuin ympäröivä departementti tervehtyy. Pois hämäräperäinen trafiikki ja huligaanit, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä Ranskan kuninkaiden viimeisen leposijan lähimaillakaan!”    

lauantai 8. elokuuta 2015

Suomalaisten "suvaitsemattomuus" - eräs ranskalainen näkökulma


Jatketaan Boulevard Voltaire –juttujen käännöksillä. Tällä kertaa on teemana suomalainen nuivuus. Caroline Artus käsittelee kirjoituksessaan mm. tuoretta tutkimusta, jolla selviteltiin meikäläisten NIMBY-asenteita. Siinähän selvisi, että naapurustoon perustettava kuntoutuvien spurgujen asuntola ohitti suosiossa moskeijan. Myös Immoskaustia sivutaan, mutta se tehdään varsin ymmärtävään sävyyn. Kaiken kaikkiaan suomalaisten suvakkien huoli Immosen pärstäkirjapäivityksen aiheuttamasta massiivisesta imagohaitasta ulkomailla on höpöä, tai ainakin roimasti liioiteltua, mutta senhän toki järkevät maanmiehemme ymmärtävät muutenkin. 

Madame Artusin jutussa on muutamia pikku lapsuksia, kuten kuvitelma todellista tiiviimmästä jatkuvuudesta vuonna 1959 perustetun SMP:n ja vuonna 1995 päivänvalon nähneen Perussuomalaiset-puolueen välillä. Joitakin Artusin esittämiä tilastotietoja voinee myös hieman epäillä. Puheenjohtaja ”Toni” Soinin etunimen olen käännöksessäni korjannut, muut vähäiset virheet olen jättänyt ennalleen.

*** 
”Suomen yleisradioyhtiö teki hiljattain mielipidetutkimuksen, jonka tulokset paljastavat vastaansanomattomasti, että 43 % suomalaisista asuisi mieluummin kuntoutuvien alkoholistien kuin muslimien pyhäkön naapurina. Tarkkaan ottaen 66 % väestöstä torjuu ajatuksen minkäänlaisesta islamilaisesta vaikutuksesta lähiympäristössään. 
Islam on Suomessa pienen pieni vähemmistöuskonto, jolla on käytössään yksi ainoa moskeija ja muutamia rukoushuoneita; muslimeja on 42 000 – 60 000 henkeä maassa, jonka kokonaisväkiluku on noin 5,5 miljoonaa. Huolestuttaako suomalaisia siis muutamien tuhansien somali-, irakilais- ja syyrialaispakolaisten maahantulo viimeisten vuosien aikana? 
Huomautettakoon, että suomalaisista 28 % luonnehtii itseään ”hyvin onnellisiksi” ja 86 % prosenttia heistä kokee olonsa turvalliseksi öisillä kaduilla – tämä siitä huolimatta, että Suomen rikostilastot ovat Euroopan kolmanneksi rumimpia; 70 % puolestaan on tyytyväinen maan sosiaaliturvaan, vaikka se kattaa vain 26,7 % BKT:sta (Ranskassa vastaava luku on 33,8 %). 
Mutta [nuo ensimmäisen kappaleen lopussa mainitut] 66 % eivät ilmeisesti pidä kovin suuressa arvossa sitä, että he saavat kuulla Koraanin lukua kansallisen radioyhtiönsä kanavilta omalla äidinkielellään. Tästä koraaninluku-projektista kertoi [ranskalaisille] oumma.com –sivusto; siellä riemuittiin hankkeesta, jonka päämäärä on Suomen muslimiyhteisön johtajiin kuuluvan Mohamed Husein Omarin  mukaan ”auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin islamin uskoa ja muslimien tapoja”. Mutta onnelliset suomalaisemme taitavat kuitenkin nähdä hankkeessa vain yrityksen käännyttää heitä, mikä ei heitä lainkaan miellytä. 
Suomalaiset eivät siis mainittavasti innostu ajatuksesta moskeijasta naapurustossaan, niin vähän kuin muslimeja Suomessa onkin. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuskaan ei herätä riemunkiljahduksia, narkomaanien ruiskunvaihtopiste vielä vähemmän. Tervejärkisiä pohjoismaalaisia, eikö vain? 
Ehkä he tuntevat itsensä ”perussuomalaisiksi”! [Perussuomalaisten nimi kääntyy ranskaksi muotoon Vrais Finlandais, mikä merkitsee tarkkaan ottaen "oikeita suomalaisia" t. "tosisuomalaisia". suom. huom.] Tämän niminen puolue perustettiin vuonna 1959, vaikka sen nimi aluksi olikin Suomen Maaseudun Puolue. Puolueen lakoninen mutta tarkkarajainen tunnuslause ”Suomalaiset ensin” koskettaa sydämiä paremmin kuin vaikkapa Jean-Luc Mélenchonin vasemmistopuolueen epämääräinen slogan ”Ihmiskunta ensin” (L’humain, d’abord)… Perussuomalaiset on euroskeptinen puolue, jonka puheenjohtaja Timo Soini nimitettiin ulkoministeriksi (salkkuun kuuluu myös EU-asioiden hoito) viime toukokuun parlamenttivaalien jälkeen. Noissa vaaleissa Perussuomalaiset saavutti toiseksi suurimman puolueen aseman. Puolueen kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti Facebook-seinälleen seuraavanlaisen viestin: ’Unelmoin vahvasta, rohkeasta kansasta, joka kukistaa tämän painajaisen nimeltä multikulturalismi. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee ennen pitkää puhkeamaan miljooniksi pieniksi paloiksi. Elämämme ovat kietoutuneet yhteen rankkoina aikoina. Nämä ovat niitä päiviä, jotka tulevat jättämään ikuisesti jälkensä kansamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko taistelutovereihini. Aiomme taistella loppuun asti kotimaamme ja aidon Suomen kansan puolesta. Voitto on meidän.’ 
Mutta jos multikulturalismi on ’painajainen’ sellaisen maan asukkaille, jonka väestöstä muslimeja on vähemmän kuin prosentti, niin millä termillä pitäisi luonnehtia tilannetta sellaisessa maassa, jossa muslimeja on 10 – 15 % väestöstä? Suomalaiset tahtovat naapurustoonsa mieluummin alkoholisteja kuin moskeijoita. Siihen heillä on täysi oikeus!”  

perjantai 7. elokuuta 2015

Messiaan tuloa odotellessa


Käänsin tähän mainiosta Boulevard Voltaire –verkkolehdestä nykyisraelilaista messianismia ruotivan kirjoituksen. Todellisen juutalaisen messianismin kuva on koko lailla toinen kuin se, mikä välittyy ”messiaanisista juutalaisista” (so. juutalais-kristityistä) kohkaavien amerikkalaistyylisten evankelikaalien useimmiten hyvin naiiveista käsityksistä. Pyhän maan kristityt ovat äärijuutalaisten vihan kohteina siinä missä muslimitkin. Kannattaisi jo uskoa.
  
Luostarisisar äärijuutalaisten tuhoaman kirkon raunioilla

***
"Kesäkuun 18. päivänä kuluvaa vuotta nuori juutalainen äärimmäisyysmies poltti Galileassa kirkon. Vuoden 2013 marraskuussa tuhottiin Jerusalemin Latinalaiselle patriarkaatille kuuluva talo Israelin viranomaisten tieten. Heinäkuussa 2014 Israelin ilmavoimat moukaroivat Gazan siviiliväestöä armoa tuntematta ja uhrien iästä tai sukupuolesta piittaamatta. Nyt sitten poltettiin Länsirannalla elävältä imeväisikäinen palestiinalainen vauva, ja teon takana kerrottiin olleen – äärioikeistolaisia! Todellisuudessa taitaa kuitenkin olla asianmukaisempaa puhua messiaanisesta kuumeesta. Kyseessä on ideologinen virustartunta, joka tietystä poliittisen säädyllisyyden tunteesta muodostuvan immuunipuolustuksen kerran läpäistyään leviää voimalla, ja sen leviämistä ruokkii tunne olemisesta lain yläpuolella; sitä kärjistää entisestään mahtaviin mittoihin kasvanut ylpeä hybris, chutzpah, joka on saavuttanut kaikki Israelin yhteiskuntakerrokset. 
Ranskan television France 2 –kanavan Jerusalemin kirjeenvaihtajana kolmisenkymmentä vuotta toiminut Charles Enderlin totesi vuoden 2013 toukokuussa, että Netanyahun hallitus on avoimemmin messianistinen kuin mikään edeltäjistään Israelin lyhyen historian aikana. Ko. hallitus toki tietää, että yli viisikymmentä prosenttia Israelin juutalaisista uskoo Messiaan tulon olevan lähellä. Enderlin selittää tämän messianismin olevan omalta osaltaan seurausta vuoden 1967 valloituksista, joiden myötä Israel sai haltuunsa Raamatun pyhät paikat. Ikävä kyllä tosiasiassa kyse on vanhemmasta ilmiöstä, sillä sionismihan ei ole mitään muuta kuin maallistunut, mahdollisesti jopa ateistinen muoto vanhasta messianismista, jonka juuret juontuvat antiikin aikaan ja joka aktivoitui uudelleen keskiajalla. [--] 
Joka tapauksessa johtavat rabbiinit ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että lähes kaikki Messiaan tulolle tarpeelliset ehdot ovat jo täyttyneet. Jotain toki uupuu vielä: al-Aqsan moskeija olisi tuhottava ja Kolmas Temppeli rakennettava sen paikalle. Jo reilun kymmenen vuoden ajan muutamat juutalaiset uskonoppineet ovat kuumeisesti etsineet ruskeaa hiehoa, jossa ei olisi ainoatakaan valkoista tai mustaa karvaa, uhratakseen eläimen kaikkien Tooran säädösten mukaisesti. Sen tuhkalla on sitten tarkoitus puhdistaa temppelialue ja koko juutalainen kansa. Koska tätä luonnossa hyvin harvinaista helmeä ei toistaiseksi ole löytynyt, oppineet ovat ennakoineet mahdollisuutta tuottaa vaadittavilla ominaisuuksilla varustettu hieho geenimanipulaation avulla (fécondation in vitro). Toisin sanoen: mikäli יהוה   ei vapaaehtoisesti anna kansalleen ”messiaanista” hiehoa, niin juutalaiset hoitavat homman itse samaan tapaan kuin he rakensivat Palestiinaan keinokastelujärjestelmän. 
Messianismi ei tietenkään tyhjene kuvatun kaltaiseen moderniin folkloreen eikä myöskään Israelin johtajien toistuvasti ilmaisemaan vihaan kaikkia niitä kohtaan, jotka asettuvat vastustamaan heidän aluelaajennuksiin ja etnisiin puhdistuksiin tähtääviä pyrkimyksiään. Tässä ei voi jättää mainitsematta Ayelet Shakedia, kansanedustajaa, joka ehdotti kaikkien palestiinalaisäitien tappamista, tai Moshe Feiglinia, Knessetin varapuhemiestä, joka julkaisi heinäkuussa 2014 suunnitelman vaihtaa Gazan väestö metodein, jotka ovat kuin suoraan Joosuan kirjasta. [--] 
Näillä eskatologisilla visioilla on oikein ymmärrettynä suora vaikutus geopolitiikkaan. Sellaisten korkeasti kunnioitettujen rabbien kuin Ovadia Yosef (1920–2013) tai Mendel Schneerson (1902–1994) mukaan sota Irania vastaan olisi eräs niistä tapahtumista, jotka ennakoivat Messiaan tuloa. Pääministeri Netanyahu on toistuvasti vaatinut avointa sotaa Teherania vastaan, ja jo tämän tosiasian nojalla hänet voi Israelin johdossa lukea peittelemättömien messianistien joukkoon. [--] 
Marraskuun 18. päivänä vuonna 1990 ”Bibi” tapasi rabbi Schneersonin, joka vaati häntä tekemään jotain Messiaan tulon jouduttamiseksi, mihin Netanyahu vastasi nyökytellen: ”kyllä tehdään, kyllä tehdään”. Siinäpä apokalyptinen unelma, joka toteutuessaan epäilemättä syöksisi maailman pimeimpään mahdolliseen painajaiseen."

***

Pistetään tähän loppuun vielä pari linkkiä samoista teemoista muualta:  

http://www.theoccidentalobserver.net/2015/06/the-bomb-iran-lobby-gears-up-for-2016/

http://www.theoccidentalobserver.net/2015/03/netenyahu-election-aftermath-reaping-the-consequences-of-israeli-fanaticism/

http://buchanan.org/blog/obama-v-bibi-fight-to-the-finish-16336