maanantai 27. heinäkuuta 2015

Vastentahtoinen peukku Immoselle


Olen seurannut jo päiväkausia jatkunutta immoskaustia ulkopuolisena ja kaikin tavoin marginaalista, minä kun en Facebookiin tai muihinkaan ns. somen kovan ytimen muodostaviin palveluihin kuulu. No, kohun laineet ovat tietysti läikkyneet niin korkealle, että ei siitä kukaan ole voinut tietämättömäksi jäädä. 

En osaa sanoa asiaan mitään kovin omaperäistä. Sen verran on todettava, että itse viesti oli tyylillisesti sanoinkuvaamattoman pateettista ja todennäköisesti myös älyllisesti epärehellistä eli falskia sontaa; en voi uskoa, että Immonen todella kuvittelisi "voiton olevan meidän" ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Ei kukaan normaali suomalainen muutenkaan tuollaisin sanankääntein (edes englanniksi) itseään ilmaise, olkoon muuten kuinka nuiva hyvänsä. Immosen pateettisuuden vertaaminen jonkun Halla-ahon viileään asiallisuuteen kertoo kaiken tarpeellisen: jos multikulturalismin vastustaminen tässä maassa olisi yksinomaan immosten varassa, niin voi meitä! Mutta onneksi se ei ole.

Tyylikysymykset sivuuttaen ja viestin asiasisältöä ajatellen on kaikesta huolimatta pakko peukuttaa pj. Immosen perjantai-illan runokukkaselle; ellen sitä tekisi, tuntisin kiusallisesti seisovani samalla puolen barrikadia Erkki Tuomiojan ja Alex Stubbin kanssa, mikä on sietämätön ajatus.

Ei mulla muuta.       

3 kommenttia:

  1. Joo, voitto ei ole "meidän" koska m e i t ä ei ole. Kansallismielisten ja konservatiivien kentässä on niin sekalaista seurakuntaa ja paradoksaalista ristiriitaa ristiin rastiin, että helpompaa vastusta monikultille, sateenkaari-eliitille, medialle ja edellisiä seuraavalle kansan valtaenemmistölle ei ole kuin "me." Järkipuolelta julkisuudesta nousevat esiin heti mieleen vain Vihavainen (blogi), Sarastus-lehti ja Halla-aho, mutta ei taida tuotakaan piskuista laumaa mikään reaalisesti yhdistää.

    Kristittynä ajattelen myös, että loppua kohden mentäessä alkaa myös näyttää siltä, että loppua kohti mennään. Viimeisessä Narnia-kirjassa kuvataan maailmanloppua edeltävä aika varsinaisena ja sananmukaisena Apinoiden planeettana. Kyllä, siltä alkaa nyt näyttää tässä kyllä...

    jk

    VastaaPoista
  2. Tämä tapaus sai minutkin harkitsemaan Facebook-tilin lopettamista tai ainakin sen rajaamista vain yhteydenpitoon. Toisaalta Facebookissa ja sen kautta löytyi järkevämpiä ja tasapainoisempia näkemyksiä kuin perinteisestä mediasta, joten olkoon ainakin vielä. Melko järkyttävältä tuntui kuitenkin seurata sitä sokeaa hurmosta, millä Immosen kimppuun käytiin.

    En usko, että noiden ihmisten kanssa pääsee minkäänlaiseen dialogiin. Vaikka tuhannesti selittäisi mikä on joku Suomen Sisu, tai vastaava, ja vaikka tekisi sen kuinka rehellisesti, niin eivät he usko kuitenkaan mitään muuta kuin omia ennakkoluulojaan, jotka sitten lietsotaan mukamas joksikin yleisesti tiedetyksi näkemykseksi.

    Toisaalta taas:

    http://suomensisu.fi/suomen-sisu-tiedottaa/

    VastaaPoista
  3. Sisulle menestystä, ei siinä mitään, mutta kyllä se muutosvoima pitää saada parlamentaariseksi, eli on saatava miehiä ja naisia eduskuntaan ja mielummin vielä hallituspuolueeseen. Tanskassa ja Unkarissa, jossa pientä positiviista kehitystä on ollut, on se tapahtunut vain ja ainoastaan tuota kautta. Myös Cameronin EU-kansanäänestys on hieman toivoa antava merkki.

    Nettipäivitykset ja blogit, niin mukava kuin onkin lukea toisella tapaa ajattelua ja sen perusteita, ovat kuitenkin vain sanoja miljardien muiden sanojen seassa. Dialogi on tosiaan mahdotonta.
    Mutta jos traditionalistisia käsityksiä edustava istuu eduskunnassa, on häntä pakko kuunnella, ja jos hän istuu hallituksessa, on hänen kanssaan tehtävä yhteistyötä. Kriitikoita onneksi on useita eduskunnassa, mutta ollaanpa rehellisiä ja kuvitellaan tilanne, jossa Halla-ahoa ei olisi tekemässä sitä mitä hän tekee, viileästi ja älykkäästi. Käytännössä silloin meillä ei olisi yhtään mitään. Nyt koko juttu on liikaa yhden miehen varassa. Ei lupaa hyvää tulevaisuuden suhteen. Itse olen jo asennoitunut niin, raukkamaisesti tappiomielialalla, että olen arvokonservatiivina globaalissa maailmassa varman häviäjän puolella.
    Eli fiilis on ns. "pitäkää tunkkinne!"
    Kunnioitan jokaista joka jaksaa laittaa älykkäästi hanttiin Suomessa riehuvalle keskiluokan hysteeriselle kulttuurivallankumoukselle, mutta itse alan katsella sananmukaista ja/tai vertauskuvallista mökkiä metsästä johon voisi vetäytyä tästä roskasta.
    Tosin ei taida olla vuorta jonka alle voisi juosta piiloon viimeisiä tapahtumia?
    Oliko se Loka Laitinen joka sanoi että marxismi-leninismi on vaihtunut vain homoseksualismi-feminismiin? Sateenkaari-eliitin aika on nyt. Meeminä se on medialle niin loistokas ja klikkaava, ettei sitä vastaan voi sanoilla, dialogilla, edes Tilastokeskuksen kylmillä numeroilla taistella.

    Mutta yrittäkää te.

    jk

    VastaaPoista