lauantai 20. kesäkuuta 2015

Paavin ympäristöensyklika - "Integraalinen ekologia"



Giotto - Pyhä Franciscus saarnaa linnuille (n. 1300)
Paavi Franciscukselta on pari päivää sitten ilmestynyt ympäristöaiheinen ensyklika (eli kiertokirje) nimeltä Laudato si’ (mi Signore). Nimi on suomeksi ”Ylistetty olet Sinä (Herrani)”, ja se on peräisin pyhän Franciscus Assisilaisen, siis paavin nimikkopyhimyksen, tunnetuimpiin kuuluvasta tekstistä, hymnistä Aurinkolaulu. (Hymnin voi lukea kokonaisuudessaan esimerkiksi täällä). Paavin näkökulma on siis läpikotaisin hengellinen. Tätä on syytä korostaa lähinnä niiden lehdistössä esiintyneiden väitteiden tai vihjailuiden torjumiseksi, joiden mukaan ensyklikassa tehtäisiin päällekäyvää ympäristöpolitiikkaa ja peräti julistettaisiin uskovia sitovia uusia dogmeja esim. ilmastonmuutoksesta. 

Tekstin ranskalaisen käännöksen nopeasti ja pintapuolisesti luettuani sanoisin, että mitään tuonsuuntaista ei sieltä löydy, vaikka muiden ympäristöongelmien rinnalla myös ilmastonmuutos toki otetaankin vakavasti; eli Rick Santorumit, Jeb Bushit ja muut ”katolilaiset” hengenheimolaisensa voivat aivan vapaasti jatkaa räyhäämistään ilmastoskeptikkoina tarvitsematta pelätä ekskommunikaatiota sen enempää kuin muitakaan kirkollisen opetusviran sanktioita…

Olen itse siis lukaissut vajaat parisataasivuisen asiakirjan läpi, mutta kuten todettua nopeasti ja pintapuolisesti. Kyseisen pikaluvun perusteella esiinnousseita pointteja esittelen nyt tässä yhteydessä ja käännän joitakin itseäni erityisesti kiinnostavia kohtia. Kovin syvällistä analyysiä olisi turha lähteä tekemään, sillä teksti ilmestyy kokonaisuudessaan suomeksi joskus kesän jälkeen, ja jokainen voi silloin halutessaan tehdä omat johtopäätöksensä; toki sen voi halutessaan lukea maailmankielillä jo nyt vaikkapa täällä. Suomeksikin sitä on ehditty referoida ainakin Helsingin (katolisen) hiippakunnan verkkosivuilla.

***

Aluksi aivan yleinen huomio: Laudato si’ ei ole mikään paavi Franciscuksen ”irtiotto” kirkon traditiosta, vaan sen edustama ”jatkuvuuden hermeneutiikka” käy silmiinpistävällä tavalla ilmi jo lukuisista viittauksista Franciscuksen edeltäjien, mm. autuaan Paavali VI:n ja Benedictuksen teksteihin. Ehkä Franciscuksen "vihertäville" vivahtavat painotukset voi rinnastaa hänen yli sadan vuoden takaisen edeltäjänsä paavi Leo XIII:n ulostuloon silloisen polttavan yhteiskunnallisen ongelman eli työväenkysymyksen suhteen: paavi Leon vuonna 1891 ilmestynyttä enskyklikaa Rerum novarum pidettiin tietyissä piireissä vallankumouksellisena ja kirkon tradition vastaisena, mitä se kuitenkaan ei ollut. (Rerum novarum -ensyklikaa ja sen reseptiota olen tässä blogissa sivunnut aikaisemmin reilun parin vuoden takaisessa kirjoituksessani Paavi Franciscus ja apostolinen köyhyys.)

***

Yksi tärkeimmistä punaisista langoista kautta koko ensyklikan on nähdäkseni ajatus ekologian kokonaisvaltaisesta luonteesta. Paavi viljelee termiä ”integraalinen ekologia”, joka toki on käsitteenä suhteellisen vanha; ainakin ranskalaisella kielialueella paavi Franciscusta edeltävät ”integraaliekologistit” ovat havaintoni mukaan olleet hyvin usein aktiivisia katolilaisia. Mutta mitä tämä kokonaisekologia sitten tarkoittaa? Nähdäkseni tässä lähestytään hieman ns. syväekologisia positioita, vaikka ei tietenkään missään linkolalaisessa tai "gaialaisessa" mielessä. Joka tapauksessa on kyse enemmästä kuin reformistisesta pipertelystä tämän tai tuon pikku ympäristöhaitan korjaamiseksi ilman että ihmisten elämäntavassa kuitenkaan tapahtuisi mitään radikaalia muutosta. Kaikki liittyy kaikkeen.

Integraalista ekologiaa avataan nähdäkseni parhaiten neljännessä pääluvussa Une écologie intégrale. Käännän tähän pari pätkää: 
”Ekologia tutkii elävien organismien ja niiden kehityksen mahdollistaneen ympäristön välistä suhdetta. Tämä tosiasia haastaa meitä rehellisesti pohtimaan ihmisyhteiskunnan selviytymisen edellytyksiä ja kyseenalaistamaan kehitystä, tuotantoa ja kulutusta määrittäviä malleja. Ei voi liikaa korostaa sitä, että kaikki on sidoksissa toisiinsa. Aika ja avaruus eivät ole toisistaan riippumattomia, eikä edes atomeja ja subatomaarisia hiukkasia voi ajatella toisistaan erillisinä. Kuten planeettamme fysikaaliset, kemialliset ja biologiset osa-alueet ovat sidoksissa toisiinsa, samoin kaikki eliölajit muodostavat keskinäisen riippuvuuden verkoston tavalla, jota emme vielä ole oppineet täysin ymmärtämään.”

Tuossa ei tietenkään vielä ole mitään kovin omaperäistä. Luetaan lisää: 
”Emme voi enää ajatella luontoa jonakin itsessään erillisenä, varsinaista elämäämme kehystävänä ulkopuolisena tekijänä. Myös me sisällymme luontoon, olemme peruuttamattomasti osa sen kudosta. Tutkittaessa syitä siihen, miksi joku alue saastuu, on lähdettävä liikkeelle yhteiskunnan, sen talousjärjestelmän, siinä vallitsevien (kulutus)tottumusten ja yleisen maailmankäsityksen analyysistä. [--] Ei ole olemassa kahta erillistä kriisiä, ei yhtäältä ympäristökriisiä ja toisaalta yhteiskunnallista kriisiä, vaan kyse on nimenomaan yhdestä ja samasta joskin kompleksisesta sosio-ekologisesta kriisistä.”

Modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa vallitsevan kerskakulutuksen ja hedonistisen (siis jo sellaisenaan itsestään selvästi antikristillisen) elämäntavan näkeminen ympäristöongelmien perimmäisenä syynä ei tietysti sekään ole kristittyjen integraaliekologistien yksinoikeus. Mutta juoni tihenee. Sillä useimmista ns. viherpiipertäjistä poiketen paavin huolen kohteena on ennen muuta luomakunnan, siis Jumalan luoman ja ihmisen haltuun jättämänsä maailman hyvinvointi. Luomakuntaan kuuluu itsestään selvästi muitakin kuin ihmisiä.

”Emme ajattele [muita elollisia olentoja] pelkästään niiden tuottaman rationaalisen hyötyarvon kautta vaan lähdemme siitä, että niillä on arvoa itsessään ja riippumatta niiden [ihmisille] tuomasta hyödystä. [--] Jokainen organismi on hyvä ja arvokas, koska se on Jumalan luomus [--]. Vaikka emme vielä ole siitä kunnolla tietoisia, on omakin olemassaolomme riippuvaista [muun luomakunnan] harmonisesta kokonaisuudesta.”

Jumala on läsnä kaikissa luoduissaan ja siksi kaikella luodulla on itseisarvo. Tämä ei ole pakanallista panteismia vaan panenteismia, mikä suuntaus mahtuu juutalaiskristillisessä traditiossa oikeaoppisuuden rajoihin. Panenteismi on vanhastaan ollut vahvoilla idän ortodoksisessa kristinuskossa kautta linjan ja lännen katolisessa mystiikassa se on niin ikään ollut hyvin yleistä. Ympäristökysymyksissä panenteistinen lähestymistapa ilmenee ennen muuta siten, että vaikka ihmisen erityisasemaa luomakunnan kruununa ei kiistetä, häneltä painokkaasti perätään vastuullisuutta siinä tavassa, jolla hän haltuunsa uskottua luomakuntaa hoitaa ja hallinnoi.

*** 

Juutalaiskristillisen perinteen helmasta on kyllä kiistatta syntynyt myös ajatustapoja, joita voi pitää ympäristön kannalta turmiollisina, mutta räikeimmillään nämä ilmenevätkin uskolle selkänsä kääntäneissä, enemmän tai vähemmän valistusfilosofiasta vaikutteita saaneissa ajattelutraditioissa.    
  
Suoraa hyökkäystä valistusfilosofiaa vastaan ei ainakaan omiin silmiini osunut, mutta implisiittisesti kyllä koko universalistinen edistysajatus tuomitaan selvästi. Konsumeristinen eli kulutuskeskeinen ihmiskäsitys ei paavin mukaan ole turmiollinen vain ”ihmisen ulkopuoliselle” luonnolle vaan myös ihmisyhteiskunnalle itselleen. Erityisesti neljännen pääluvun toisessa alaluvussa L’écologie culturelle kasvottoman globaalitalouden tekemä tuhotyö historiallisesti, paikallisesti ja kulttuurisesti määrittyneille identiteeteille tuomitaan selkein sanoin ja tavalla, joka rinnastaa tämän tuhon ympäristökatastrofiin. Paavi Franciscus on tässäkin paljon konservatiivisempi kuin tavallisesti ymmärretäänkään.

Mainitsin ylempänä Franciscuksen yhtymäkohdat lukuisiin edeltäjiinsä. Otetaan tähän lopuksi pätkä ensyklikan johdannosta, jossa siteerataan laajasti paavi Benedictusta:    
”Edeltäjäni Benedictus XVI kehotti useaan otteeseen ’eliminoimaan maailmantalouden rakenteelliset heikkoudet (dysfonctionnements) ja korjaamaan sellaisia taloudellisen kasvun malleja, jotka selvästi ovat kyvyttömiä kunnioittamaan ympäristöä.’ Hän muistutti mahdottomuudesta analysoida maailmaa pala kerrallaan (en isolant l’un de ses aspects), koska ’luonnon kirja on yksi ja jakamaton’ sisältäen mm. fyysisen ympäristön, elämän kaikkineen, seksuaalisuuden, perheen ja sosiaaliset suhteet. Siksi ’ympäristön rapautuminen on likeisesti sidoksissa ihmisyhteisöä muovaavaan kulttuuriin’. Paavi Benedictus kehotti meitä tunnustamaan, että luonnollisen elinympäristömme lukuisat haavat ovat meidän vastuuttoman käytöksemme seurausta. Myös ihmisen sosiaalisella ympäristöllä on omat haavansa. Mutta syy molempiin löytyy samasta pahasta lähteestä, nimittäin virheellisestä kuvitelmasta että ehdottomia, ihmiselämää määrittäviä totuuksia ei ole olemassa ja että ihmisen vapaudella ei siten ole rajoja. Unohdetaan, että ’ihmisenä olemisessa ei ole kyse pelkästä vapaudesta ja itsensä toteuttamisesta. Ihminen ei ole itse luonut itseään. Hänellä on henki ja hänellä on tahto, mutta hän on silti myös osa luontoa’. Paavi Benedictus [--] kehottaa meitä ymmärtämään, että luomakunta kärsii aina, ’kun teemme itsestämme olemassaolon keskipisteen, kun pidämme kaikkea yksinkertaisesti omaisuutenamme, jota voimme käyttää hyödyksemme niin kuin tahdomme. Luomakunnan yhteisten resurssien tuhlaus alkaa aina, kun emme enää tunnusta mitään oman itsemme yläpuolella olevaa instanssia emmekä näe enää mitään muuta kuin itsemme’.” 


2 kommenttia:

  1. En oo kerenny vielä perehtyä aiheeseen, eikä kauheasti jaksa innostuakaan Paavin puheista tieteeseen liittyen, minkä takia tyydyn vain toteamaan että Paavi ei ottanut (eikä voi ottaa) kantaa ehkäisyyn. On mielipuolista kuvitella hoitavan hiilidioksidipäästöjen määrä laskuun ilman että joko ihmisten määrä laskee tai elintaso laskee ihmisten lukumäärän kasvua nopeammin.

    Suomeksi sanottuna, Paavi puhuu pehmoisia koska ei kykene ymmärtämään asiaa kunnolla.

    VastaaPoista
  2. Paavilla lienee vahvempi luonnontieteellinen koulutus kuin Kumitontulla. Ensyklikassa otetaan kantaa myös väestönkasvun säätelyyn. Kanta ehkäisyyn on sama kuin se on ennenkin ollut.

    Itse en ole vielä ehtinyt lukea kuin vähän alusta, mutta en odota mitään suuria yllätyksiä. Ehkä se, että ensyklika on suunnattu kaikille, ei pelkästään katolilaisille, tekee siitä mielenkiintoisen. Poliiittisyhteiskunnallisen annin uskoisin kuitenkin olevan perinteistä konservatismia.

    VastaaPoista