torstai 5. helmikuuta 2015

Sananvapautta moneen junaan

Timo Hännikäisen  tuoreimmasta Marginalia-kirjoituksesta saksittua:
Elämme mielenkiintoisia aikoja. En osaa nimetä parin kolmen viime vuosikymmenen ajalta ainuttakaan kirjaa, johon olisi reagoitu vastaavalla tavalla - vieläpä ennen sen ilmestymistä. Ennakko- ja itsesensuurin vaatimus on palannut yhteiskuntaan, ja tällä kertaa sitä ajaa myös ihmisryhmä, joka on sitä perinteisesti kiivaimmin vastustanut: taiteen ja tieteen toimijat. Ja kaikki tämä rajoittaminen tapahtuu epämääräisten "ihmisvihan", "seksismin", "ihmisarvon polkemisen" ja "fasismin" iskusanojen avulla, joita ei erikseen tarvitse määritellä.
Eli Hännikäisen uusin esseekokoelma Kunnia on aktivoinut oikeinajattelevien edistyspiirien uinuvat inkvisiittorinvaistot paitsi anarkistisen roskasakin Takku-sivustolla myös laajemmissa yhteyksissä. Varsinkin ns. sosiaalisessa mediassa (kuulemma) ovat keskustelun laineet lyöneet välillä aika korkealla. Onnekseni minun ei ole tarvinnut seurata sitä(kään) öyhötystä. "Vähemmän sosiaalista" mediaa eli blogosfääriä olen toki seurannut, ja ainakin siellä Hännikäinen on saanut jo tukeakin. Nostan omasta puolestani esiin erityisesti tämän bloggauksen, sillä nuorten akateemisten naisten keskuudessa oikeaoppisuuden paineet lienevät tavallista paljon suuremmat, ja siksi jokainen siltä suunnalta tuleva tervejärkisen poikkipuolinen kannanotto on arvokas.
   
Karttelen siis tuota sosiaaliseksi sanottua mediaa sanan varsinaisessa merkityksessä sekä periaatteellisista että käytännöllisistä syistä. Kun en omista facebook-, twitter- tai mitään muutakaan vastaavaa tiliä, jossa voisin tuoda julki arvostustani ajankohtaisia ilmiötä, kannanottoja tai kirjoituksia kohtaan "jakamalla" tai "tykkäämällä" (hyi saatana!), niin ilmaisen solidaarisuuteni Hännikäisen asialle sitten täällä.

Eipä tässä tällä kertaa muuta.