torstai 8. tammikuuta 2015

Voltairen Muhammed ennen ja nyt




Voltairen tragedia nimeltä Mahomet, ou le fanatisme, sai ensiesityksensä Lillessä vuonna 1741. Pian tämän jälkeen se nähtiin myös Ranskan Thalian tärkeimmällä areenalla eli Comédie-Francaisessa. Kolmannen esityskerran jälkeen kappale kiellettiin, mutta se palasi suuren menestyksen saattelemana takaisin näyttämölle vajaan kymmenen vuoden kuluttua. Näytelmä ei maalaa imartelevaa kuvaa profeetasta eikä varsinkaan hänen tietämättömistä, väkivaltaisista ja fanaattisista seuraajistaan, mutta kuva vaikuttaa kyllä aina vain uskottavammalta.

Mahomet on Voltairen taisteluhenkisistä teoksista tunnetuimpia mutta ei se suinkaan ainoa ole. Kuten tiedämme, Voltaire ruoski ankarasti myös aikansa Ranskan kristillisyyttä, katolista kirkkoa tietysti etunenässä, mutta myös eri suuntausten protestantteja; eivät hänen juutalaisia koskevat tekstinsäkään taida nykyään juuri päivänvaloa sietää. Pari kertaa Voltaire hankkiutui kynällään vaikeuksiin. Jatkuvan sensuroinnin lisäksi tutuksi tulivat mm. maastakarkotus ja lettre de cachet, eli erityisen mielivaltainen hallinnollinen rangaistusmuoto jossa ilman oikeudenkäyntiä saatettiin tuomita vankeuteen tai kotiarestiin määräämättömäksi ajaksi. Mutta hänen henkensä ei missään vaiheessa tietääkseni ollut vakavasti uhattuna. Mitäpä luulette, mikä hänen kohtalonsa olisi ollut profeetan seuraajien hallitsemissa maissa?

***

Kulttuurivasemmistolainen satiirilehti Charlie-Hebdo jatkaa (tai jatkoi ainakin eiliseen saakka) Ranskan ylväitä voltairelaisia traditioita. Hebdo on, jos minulta kysytään, jokseenkin vastenmielinen julkaisu. Se on vuosien varrella pilkannut kaikkea sellaista, mitä edistyksellisissä piireissä pidetään pilkkaamisen arvoisena, siis yhteiskunnallista ja uskonnollista konservatismia eri muodoissaan. Aivan erityisen ilkeästi ja mauttomasti sen satiiri on suuntautunut kristinuskoa ja varsinkin katolista kirkkoa kohtaan (toki myönnän, että tämä arvioni ei ole millään muotoa objektiivinen). Kirkko onkin lukuisia kertoja haastanut lehden oikeuteen mutta hävinnyt kaikki kanteet. Ranskan ulkopuolella Hebdoa ei kuitenkaan ole mainittavasti tunnettu ennen muutaman vuoden takaista Muhammed-piirroksista syntynyttä jupakkaa. Ja syy tähän on selvä: kaikkea muuta voi nykyään länsimaissa rienata ja riekkua mutta ei islamin Jumalaa tai hänen profeettaansa. Tai voihan toki tätäkin teemaa irvistellä, mutta jos sille tielle lähtee, niin henkivakuutukset kannattaa hoitaa kuntoon ja testamentit päivittää. Mitäpä tähän enää lisäämään. Katsellaan kuvia. (Ja Hebdon rääväsuu-toimittajat levätkööt rauhassa.)  


Tanskan jupakan ajoilta: "Kyllä Jumalastakin saa tehdä karikatyyrin": Kristittyjen Jumala (oikealla) sanoo närkästyneen näköiselle Muhammedille: "Otahan nyt iisisti, Muhis... Kaikista meistä on pilakuvia tehty."

Hebdoon kohdistuneen polttopulloiskun päiviltä:
"Häivyn viideksi minuutiksi, kultsi. Pistäydyn vain sen lehden toimituksessa!"

"Mitäpä jos piirtäisinkin fanatismi-aiheisen kuvan? - Mutta mihin minun kynäni ovat kadonneet?"

No comments.
  

4 kommenttia:

  1. Näinhän se menee, sanavapauteen kuuluu se, että voi pilkata kaikkea. Se on tärkeää, vaikka voi tuntua itsestä vastenmieliseltä. Mutta siinä, missä suivaantuneet oikeistokonservatiivit vittuilevat takaisin tai haastavat pikkumaisesti oikeuteen, suivaantuneet muslimit murhaavat. Tähän tietysti sanotaan "no ei kaikki muslimit ole murhaajia". No, ei olekaan, mutta kuinka monta mielenosoitusta arabimaissa on järjestetty tapettujen toimittajien vuoksi? Niin, muslimit eivät nouse barrikadeille jos ihmisiä kuolee. Mutta kun eurooppalainen lehti julkaisee pilakuvan, kaikkialla Arabimaissa kuohuu ja suurlähetystöt palavat.

    Miksi joku oikeasti ihmettelee, että muslimeja vihataan? Asiaa ei myöskään auta se, että mediamme kieltäytyy tunnustamasta islamin yhteensovittamattomuutta länsimaisiin arvoihin, vaan moralisoi islamofobiasta. Koska isku kohdistui vasemmistolaiseen lehteen, voisi tämän kuvitella herättävän heitäkin, ettei islam todellakaan ole heidän ystävänsä. Vasemmistolaiset ovat vain muslimien hyödyllisiä idiootteja, mitään yhteistä heillä ei ole. Enemmän yhteistä muslimeihin nähden on konservatiiveilla, jotka islamia myös kiivaiten vastustavat.

    VastaaPoista
  2. Tanskan jupakan aikana netissä oli hyvä ehdotus, jokseenkin tällainen:

    Jumalanpilkka pitää muuttaa asianomistajarikokseksi.

    Näin jos jokin jumala kokee tulleensa loukatuksi, tulkoon itse henkilökohtaisesti tekemään rikosilmoituksen ...

    Voisimme siis rauhassa odottaa, reagoiko kukaan esim pilapiirroksiin ;)

    -Beowolf-

    VastaaPoista
  3. Korppi raakkui totta. Vasemmistolehti ilkkui anan-ja kuvanvapauden tunnossa islamille jota se toisella kädellä puolustaa. Hassua että median kommentoijien valtaosa tuo esiin "huolensa" että tämä isku sataa nyt Le Penin laariin. Ei kai se nyt mikään ihme ole. Suomessa hämmästyisivät jos tietäisivät miten laajasti osa Ranskan älymystöä, kirjailijoita ( Michael Houellebecq mm.) on aika pitkälle äärioikeiston linjoilla suhteessa maahanmuuttoon, islamiin. Kuvitelkaa Suomeen kirjailija joka kritisoisi suoraan islamia ja maahanmuuttoa? Ajatusmahdottomuuskin tässä maassa. Korkeintaan T.Hännikäinen on sillä asialla.
    Sitten meillä on tämä meidän oma pilapiirtäjämme Ville Ranta. Katselen viikottain hänen piirroksiaan Kirkko ja kaupunki-lehdessä ja en nimittäisi häntä pila- vaan tilauspiirtäjäksi. Tyyppi piirtää poliittisesti korrekteja kuvia, joissa ilkutaan persuille, "suvaitsemattomille", "rasismille", "islamofobialle", konservatiiveille jne. ja Ranta tekee vielä sen kaikkein typerimmillä kliseillä. Poliittinen eliitti hykertelee varmasti tyytyväisenä tälle yhteistoimintamies Rannalle.

    jk

    VastaaPoista
  4. Jälleen kerran J.Halla-aho vetää hyytävän tarkat johtopäätökset loogisesti ja kiihkottomasti tästä tapauksesta Scriptan uusimmassa päivityksessä. Laittakaa ihmeessä lukusuositus somen tms. kautta liikkeelle myös muille kuin samoinajattelijoille!

    En halua mystifoida Jussia mutta hänen tulisi kyllä olla pian suomalaisen konservatiivisen, terveen nationalistisen ja EU-kriittisen liikkeen selkeä johtohahmo Ranskan Le Penin tapaan. Todella sääli että Suomessa monet toisinajattelijat ovat sirpaloituneet lukemattomiin eri kuppikuntiin lahkoilemaan ja intoilemaan pölyttyneistä maihinnoususaapas-ideologioistaan. Selkeä tuki perussuomalaisille ja nimenomaan maahanmuuttokriittisille ehdokkaille on ainoa todellinen tie vaikuttaa todellisuuteen edes jollakin tavalla. Itse jaan mielessäni konservatiivit nationalistisiin ja arvokonservatiiveihin, joista jälkimmäiseen itse lukeudun konservatiivikristittynä. Ei pitäisi olla mahdotonta näiden kahden toimiminen samassa rintamassa käytännön asioissa ja politiikassa.

    Konservatiivi/oikeistolainen/nationalisti tms. joka ei ole valmis esim. hylkäämään 1920-luvulta peräisin olevia kommunistien ja fasistien kehittämiä salaliittoteorioita juutalaisuudesta, Israelista, tekee kyllä palveluksen muttei tee sitä isänmaalle, vaan moskeijoiden väelle. Tämä huoli on noussut esiin kun olen seurannut tiettyjen järjestöjen ja konservatiivien harhautumista antisionistisiin mytologioihin, josta innostuksesta Kairossa ja Arabian niemimaalla iloitaan aivan varmasti kuten on ana tehty.

    Eurabiaan en ole koskaan uskonut. Mutta pian alan uskoa jos Euroopan ja Suomen konservatiivit eivät ala korreloida todellisuuden kanssa so. vaikuttaa vahvasti mutta demokraattisesti tekemällä puolueensa jokaisessa maassa maan suurimmaksi ( se on täysin realistista) ja pysäyttämällä sitä kautta Euroopan islamisoitumisen. Marginalisoitumalla hörhöliigoiksi kulttuurimarxismi vie voiton helposti, kuin tikkarin lapsilta.

    jk

    VastaaPoista