lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulu ja identiteetti

Luottobloggarini Ivan Rioufol kirjoitti pari päivää sitten hyvän blogin. Ja minähän tietenkin käänsin sen. 

Joulu - ranskalaisten identitaarinen havahtuminen 

Béziers’in pormestari Robert Ménard pitää hauskaa ”joulun ihmeellä”. Héraultin prefekti [maaherra] vaati häntä poistamaan seimiasetelman, jonka Ménard oli sijoittanut kaupungintaloon. Mutta pormestaripa ryhtyikin vastarintaan, mistä hän saa sympatiaa ja tuenilmaisuja kansalaisilta: ”Olen saanut tässä asiassa aikaan sovun oikeiston ja vasemmiston välille; ne molemmat vastustavat seimien kieltämistä julkisista tiloista”, toteaa itse oikeiston listalta valittu pormestari. Poliittisesta kannasta riippumatta on selvästi nähtävissä kiintymystä tähän katolisuuden helmassa syntyneeseen kansanomaiseen perinteeseen. Béziers'in tapaukseen verrattavaa tuohtumusta nähtiin Nantesissa, jossa paikallinen hallinto-oikeus päätti velvoittaa Vendéen departementin hallituksen poistamaan tiloistaan Betlehemin perinteisen syntymäkuvaelman: joku ”vapaa-ajattelija” oli tehnyt seimestä valituksen maallisuusperiaatteen (laïcité) ja julkisten palvelujen uskontoneutraaliuden nojalla. Täällä kuten kaikkialla muuallakin vuosituhantinen Ranska nostaa päätään ja asettuu vastustamaan niitä, jotka yrittävät hyökätä sen yhteisiä muistoja vastaan. Tämä on hieno uutinen.

”Älä koske seimeeni” (Touche pas à ma crèche!) voisi olla motto tälle kansakunnan kristillisiin juuriin kiintyneen kansalaismielipiteen ympärille syntyneelle liikehdinnälle, joka viittaa kintaalla ”yhdessä elämisen” (vivre ensemble) propagandalle ja kieltäytyy pyyhkimästä menneisyytensä taulua puhtaaksi [vain maahanmuuttajia miellyttääkseen]. Béziers’in ja Vendéen tapauksissa on kyse enemmästä kuin anekdootista. Ne ovat symbolisia osoituksia liian monen laiminlyönnin seurauksena syntyneestä identitaarisesta havahtumisesta. Olemme saaneet huomata, kuinka toivotus ”hyvää joulua” on korvattu mitäänsanomattomalla ”hyvää juhla-aikaa” (Joyeuses Fêtes) –tervehdyksellä; tai kuinka koulujen joulukuusia vastaan hyökätään säännöllisesti milloin maallisuuskiihkoilun (intégrisme laïque), milloin islamilaisen fanatismin nimissä; tai kuinka Ranskan tasavalta häpeilee omaa kulttuuriperintöään ja pelkää sen hallitsevan aseman loukkaavan vähemmistöjä; tai kuinka edistysajattelu kieltää kaiken kiinnittymisen menneisyyteen. Nyt tässä periksi antamisessa näyttää lopulta tulleen seinä vastaan. Ei, ranskalaiset eivät tahdo kadota maan päältä. Tämä taistelu oikeudesta seimeen, keskeiseen länsimaisen sivilisaation symboliin, pistää jauhot suuhun niille monikultturismin politrukeille, jotka ovat yleensä tottuneet saamaan tahtonsa läpi.