perjantai 26. syyskuuta 2014

Vielä pari syytä peukuttaa Yleä

Ylen kanavilta tulevat dokumentit ovat, kuten todettua, valitettavan usein silkkaa propagandaa tai ilmentävät vähintään tiedostamatonta luopumusta totuuden vaateista ja asiallisen korrektiuden korvaamista poliittisella korrektiudella. Mutta tästä huolimatta Ylen dokumentit ovat useimmiten huikeasti edellä mainosrahoitteisilta ilmaiskanavilta tulevia ”dokumentteja” mitä tulee älyllisyyteen ja varsinkin hyvään makuun sekä tyylitajuun.

Seuraavassa muutamilta kaupallisilta kanavilta viime viikkojen ja kuukausien aikana tulleita ”dokumentteja”  ihan randomisti valikoituina. Olen poiminut nämä kukkaset ohjelmapaikoilta 4D, 5D, 6D, LivD, JimD ja AVA Dokumentti:

"Pornoaddiktio pilaa elämäni" [sosiaalipornahtavaa tirkistelyä], "Transvestiittien vaimot" [sama kuin edellä], "Minulla on kolme vaimoa" [sama kuin edellä], "Ilman vaatteita" [pornahtavaa tirkistelyä nudistidokumentin varjolla], "Läskifetissi" [pornahtavaa muka-journalismia], "Maailman suurimmat kivekset" [sosiaalipornahtavaa muka-journalismia], "Vaimoni on puuma" [ei tarvinne referoida], "Masturbointiniksejä naisille" [sama kuin edellä], "Ei ole helppoa olla susipoika" [sosiaalipornoa eksessiivisestä karvankasvusta kärsivistä ihmisistä], "96-vuotias koululainen" [sosiaalipornoa progeriasta eli ennenaikaisesta vanhenemisesta kärsivästä lapsesta], "Metrinmittainen tyttö" [sosiaalipornoa kääpiökasvusta kärsivästä naisenalusta], "Muinaiset avaruusoliot" [huuhaata historiadokumentin varjolla]. Ja sitä rataa…

Helposti näkee, että näiden ”dokumenttien” otsikotkin ovat usein kuin suoraan Seitsemän päivää –lehden lööpeistä. Tästä saadaankin analogia Ylen ja kaupallisten kanavien dokumenttitarjonnan vertailuun: jos ensin mainittu yhtiö rinnastuu esimerkiksi sellaisiin julkaisuihin kuin Guardian, Le Monde Diplomatique tai Libération, niin itsestään selvästi vastinpari jälkimmäisille löytyy paitsi jo mainitusta ”Seiskasta” myös sellaisista legendaarisista tabloideista kuin The Sun. Edelliset lehdet ovat korkeatasoisia, olkoonpa niiden agenda kuinka vastenmielinen hyvänsä (ainahan sekään ei ole yksiselitteisen vastenmielinen, minun näkökulmastani ainakaan). Jälkimmäiset taas ovat paitsi agendaltaan luotaantyöntäviä myös tasoltaan täysin ala-arvoisia. 

Sitä paitsi: Nyky-Suomen tv-tarjonnassa suomen kieli on käytännössä paarialuokan asemassa (eikä aina sitäkään) kaikkialla muualla paitsi Ylessä. Äidinkielen vaaliminen nykyisellä tavalla globaalissa maailmassa ei ole aivan mitätön juttu. Sellaisesta kannattaa vähän maksaakin. 

2 kommenttia:

  1. Heivasin Tv:n 2007 digi-uudistuksen jälkeen, enkä ole sen koommin kaivannut. Netistä saan kaiken tarvitsemani; tiedon, viihteen, uutiset. Kun tieto YLE-verosta varmistui, en saanut vitutukselta kahteen yöhön nukutuksi. YLE ei ole muuta kuin valtion virallinen propagandakanava, jota kaikkien on pakko rahoittaa halusi tai ei. Se olisi helppo laittaa samalla tavoin maksulliseksi kuten muutkin maksukanavat. Sitten sitä saisivat katsoa vain ne jotka siitä maksaa tahtovat.

    VastaaPoista
  2. Eihän tuota YLE:ä tosiasallisesti rahoita kuin työssäkäyvät ( plus yritykset yritysveron kautta), eli n. 60 prosenttia kansasta. Lopuillehan kanava on periaatteessa ilmainen. (Työtön esim. tietenkin maksaa myös veroja, mutta se ei ole todellista veronmaksua koska hän maksaa veronsa korvauksestaan, eli muiden maksamista veroista, jotka hänelle annetaan. )

    YLE on aina ollut valtiollinen kanava joka pitkälti heijastelee vallitsevan eliitin, tai sen taustavaikuttajien, ideologiaa. Niin nytkin. Onneksi on sivustoja, esim. YLE WATCH, joka seuraa kriittisesti YLE:n toimintaa (tosin ylilyönnit ovat välillä massiivisia).

    Blogistin kanssa olen samaa mieltä että suurin iso YLE:n ohjelmatuotannosta on korkeatasoista tavaraa. Kaikkeen ei sentään ujuteta kansalaisille suunnattua pedagogista "sanomaa" hegemonian pakkoarvoista. Harmi kuitenkin että tätä opetustoimintaa on aika paljon TV-uutisissa, jota suuri osa Suomen kansaa pitää oikean tiedon varmana alkuperäisenä lähteenä. Miettikää keskustelua työpaikoilla. Ihmisten puheet pyörivät pääasiassa sen ympärillä mitä ovat lukeneet ja nähneet Hesarissa ja YLE:ssä. Ohut lähde kuvan muodostamiseen silti, vaikka molemmissa em. on paljon hyvääkin journalismia.

    t jr

    VastaaPoista