torstai 25. syyskuuta 2014

Diskreettiä maahanmuuttokritiikkiä Yle-teemalta

Ns. nuivissa piireissä yleisradioyhtiömme ei tunnetusti ole kovin korkeassa kurssissa. Jos ajatellaan Ylen ajankohtaistoimituksen ilmeisen monikulttuurista agendaa ja yhtiön eetteriin puskemia dokumentteja, vieroksunnan voi hyvin ymmärtää. Tästähän olen jo aikaisemminkin kirjoittanut. Mutta kuten tuossa linkkaamassani päivityksessä jo kerroin, Yle on fiktio-puolella selvästi tasapainoisempi kulttuuritoimija kuin sen ajankohtaistoimituksen ohjelmistosta voisi päätellä.

Eilen tuli Teema-kanavalta hieno elokuva nykyruotsalaisesta todellisuudesta, joka on ehdottomasti katsomisen väärti. Jos joltakulta jäi Play-elokuva väliin pelkästä Ylen vastaisesta ennakkoluulosta, sen ehtii vielä hyvin katsoa Areenassa.

Elokuvassa kolme ruotsalaista varhaisteinipoikaa joutuu viiden itseään vuotta tai paria vanhemman mamun ahdistelemiksi ja rosvoamiksi; ensin menee kännykkä ja lopulta kaikki arvotavara merkkifarkkuja ja n. 5000 kruunun (!) arvoista klarinettia myöten. Uhreista kaksi on pellavapäisiä medelsvenssonien jälkeläisiä ja kolmas itsekin mamu, tosin kiltti ja älykäs aasialainen (mainitun klarinetin omistaja). Rosvot ovat kaikki afrikkalaisia ja useimmat nimien perusteella muslimeja.

Parituntinen elokuva on hidastempoinen ja liikoja selittelemätön. Vähänkin tarkempi silmä huomaa toki yritystä ymmärtää myös nuoria mamuja, eikä siinä mitään, ei heidänkään elämänsä välttämättä kovin ruusuista ole. Mutta suorastaan päällekäyvän selvästi paljastuu nykyruotsalaisen yhteiskunnan pehmeys ja avuttomuus. Nuoret ruotsalaiset teinipojat eivät osaa puolustautua eivätkä myöskään kunnolla pyytää apua aikuisilta – eivätkä luultavasti apua saisi, vaikka osaisivat sitä pyytäkin. Elokuvan lopussa on huikea kohtaus, jossa aikuinen kantisruotsalainen mies ottaa afrikkalaispojalta kännykän, jonka hän uskoo kuuluneen alun perin omalle pojalleen (ei ole aivan selvää, onko oletus oikea). Afropojan raivokas reaktio muodostaa kutkuttavan kontrastin ruotsalaispoikien saamattomuuteen vastaavassa tilanteessa. Eikä siinä kaikki: mainittu afro nimittäin saa apua sivusta seuraavalta nuorelta naiselta, jonka paatoksellinen antirasismi ja loputon kyky ymmärtää sorrettua toiseutta voisi olla peräisin jonkun maahanmuuttokriittisen saitin ilkeästä vitsistä mutta on epäilemättä täysin realistinen kuvaus nykyruotsalaisen todellisuuden eräästä puolesta.

Eikä tästä kaikesta tietysti enää kaukana olla meilläkään. Ranskasta, Englannista ja Saksasta puhumattakaan. Tulee aina toisinaan mieleen, että länsimaat ovat tuhonsa ansainneet.          

1 kommentti:

  1. Hyviä pointteja, mutta minä e n ole sitä mieltä että "länsimaat ovat tuhonsa ansainneet." Olisin kyllä sitäkin mieltä, jos kansan valtaenemmistö olisi valitsemalla valinnut vieraiden kulttuurien maahanvyöryn ja kulttuurimarxistisen piilovallankumouksen mikä on nyt menossa. Mutta koska tämä kulttuurille itsetuhoinen käyttäytyminen on eliitin valinta (jonka se on kyllä taitavasti myynyt vapauden, veljeyden ja tasa-arvon paketissa kansalle mm. Ylen välityksellä), olen sitä mieltä että jos joku tuhonsa on ansainnut niin eliitti. Eliitillä en tässä tarkoita taloudellista eliittiä ( ne ajattelisivat toisin mutta ovat kyynisen bisnes-orientoituneesti mukana tässä hypnoosissa koska mukana on pakko olla), vaan kansakunnan etujoukkona itseään pitävää sekalaista seurakuntaa, joita vaikkapa arvoliberaaleiksi voisi kutsua. Ehkäpä Helsingin Yhtynyt Jihadveljeskunta tms. sitten toteuttaa tuon Tuomion esim. vuonna 2031 valtaan päästyyään, kun se haluaa ensimmäisenä päästä eroon epäuskoisista ja moraaliltaan rappeutuneista sympatisaattoreistaan, naiveista humanisteista, halveksimistaan antifasisteista ja antirasisteista, anarkisteista, homoista ja feministeistä.

    t. jr

    VastaaPoista