torstai 24. heinäkuuta 2014

Vai että moikkailla pitäisi

Kärttyinen antimoderni nillitys 

Mätäkuun lähestymisen huomaa mm. siitä, että totaalisen yhdentekevät uutiset puhuttavat suomalaisia. Kun ottaa huomioon Itä-Ukrainan kaltaiset maailmanpolitiikan kuolemanvaaralliset kriisipisteet tai Gazan kaltaiset humanitaariset katastrofit, on ihme, että virtaa riittää tällaistenkin juttujen vatvomiseen.

Kuka edes Amerikassa tai Australiassa muka tervehtii ventovieraita vaikkapa jossakin ”lenkkipolulla” ilman erityistä asiaa? Haluaisin nähdä jonkun yrittävän tällaista yltiösosiaalista lähestymistapaa randomisti valittuihin newyorkilaisiin esimerkiksi jossakin Central Parkin lenkkeilyreiteillä; erityisen mielenkiintoista olisi tietenkin seurata noiden kohteliaasta ja toiset huomioonottavasta kulttuuristaan tunnettujen superurbaanien maailmankansalaisten reaktioita moiseen häiriökäyttäytymiseen...

No, varsinaisesti kai koko juttu lähtikin liikkeelle naapureiden päivittäiseen kohtaamiseen liittyvästä tervehtimättömyydestä, jonka joku Suomessa muutaman vuoden asunut amerikkalaispariskunta koki hyvin tylynä käytöksenä. (Eikä se tietenkään ollut heidän maasta muuttamisensa varsinainen syy, vaikka näin juttua nopeasti alettiin tulkita sen levitessä somessa ja levitessään mutatoituessa.)

Kieltämättä voin jossain määrin ymmärtää näitä jenkkejä, sillä kyllähän sitä pitäisi jotenkin noteerata sellaisen lähimmäisen olemassaolo, jonka kanssa on vuosikausia asuttu samoissa maisemissa. Voin ymmärtää siitä huolimatta, että en itsekään enää tervehdi useimpia naapureitani. Olen kyllä nuorempana ollut tässä suhteessa vähän avoimempi. Syitä nykyiseen tylyyteeni on varmaan useampia, mutta tärkein niistä on hyvin yksinkertainen: minun suuni ei nykyään kerta kaikkiaan taivu moikkailemaan. ”Terve” vielä menee ainakin suunnilleen oman ikäisteni kesken, vaikka kaikkein paras tietysti olisi perinteinen ja kaikkien kesken sopiva ”päivää”. Mutta tästä viimeksi mainitusta tosisuomalaisesta klassikosta on käytännössä luovuttu; jostain syystä ”huomenta” vielä tulee hyvin luontevasti useimmilta nuoriltakin, mutta vuorokauden edetessä tervehdyksiksi tulee sitten sellaisia idioottimaisuuksia kuin juuri ”moikka”, ”moro” tai – pahin kaikista – ”heippa”. Minä en niihin sekaannu ja siksi kannan yrmeän kusipään mainetta.

Vaikka en netin ihmemaasta löytyviin lukuisiin "testeihin" suhtaudukaan erityisen vakavasti, niin jonkin verran totuutta saattaa olla siinäkin persoonallisuustestissä, joka oli löytävinään minusta huomattavan paljon Aspergerin oireyhtymään viittaavia piirteitä. En toki tarvitse mitään testejä tietääkseni, että pidän selkeistä ja johdonmukaisesti noudatettavista säännöistä; ja juuri nämä loistavat poissaolollaan nykysuomalaisesta sosiaalisesta koodista.     

5 kommenttia:

  1. Jaa että 'moro' on idioottimaisuus? Eikä 'hei' siis myöskään käy? Hienoa väkeä olet... Miten olisi 'bonzhuur'? Tai 'Grüss Gott'? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varsinkin tuo "bonzhuur" olisi kyllä hieno juttu, tai tarkkaan ottaen tietenkin sen meikäläinen variantti eli "(hyvää) päivää". Ranskassa kaikki sanovatkin bonjour, paitsi intiimisti läheiset tuttavat, mitä naapurit eivät välttämättä ole. Siinä mitään hienostelua ole.

      Poista
    2. Jos tervehtiminen suomalaisten mielestä on liiallista lähentelyä, voi seurueeseen liittyessään hyvin nyökätä jokaiselle, tai sitten tervehtiä koko porukkaa yhdellä "päiväällä". Sen jälkeen voikin keskittyä omaan olemiseen, eikä häiritä muita.

      Poista
    3. Hakulauseeksi vaikka: "silence on an elevators".
      On se kumma juttu, että amerikkalainen, joka ei puhu ei pukahda hississä, tulee tänne Suomeen asumaan kerrostalossa ja huomaa, että suomalaisetKAAN ei kovin puhu hississä.

      Kuten hausta voidaan päätellä, niimn ne ovat amerikkalaiset, jotka eivät tervehdi kerrostaloissa toisiaan. Kyseinen usalainen halusi vain vit... Hänen lääkkeet oli jääneet Amerikkaan, joten oli vain hyvä, että hän lähti niitä ottamaan. Vai onko jollakin oletuksena, että sellainen ihminen on terve, joka ei osaa elää maassa maan tavalla?

      Poista
  2. Asun Ruotsissa pienehköllä paikkakunnalla ja täällä kaikki tervehtivät tavatessaan vaikka lenkkipolulla sanomalla hej, minusta tämä on hieno tapa ja kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, tämä taitaa olla pienempien pitäjien tapa, Tukholmassa asuessani moikattiin vain naapureita, kaikki ei niitäkään.
    Kaverini sanoi minulle että oli Saksassa saanut tappouhkauksen naapuriltaan kun oli morjestanut sitä :) niinkin voi käydä.

    VastaaPoista