sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ramadan ja mielenterveys

Kuukauden mittainen ramadan-paasto on muslimien uskonnollisista velvollisuuksista tärkeimpiä. Jo vuosien ajan sekä ramadankauden alku että sen päättävä id-juhla on ainakin ohimennen uutisoitu myös meikäläisessä mediassa. Olemme kaikki saaneet kuulla, kuinka ihastuttavan sulavasti vanhasuomalainen ja uussuomalainen kulttuuri kohtaavat vaikkapa varusmiespalvelustaan suorittavan musliminuoren ramadaninvietossa; rikkautta tämä kaikki on Suomen armeijallekin... Vähemmän tietääkseni on kerrottu tämän paastokauden nykysuomalaiseen todellisuuteen tuomista lieveilmiöistä, kuten tiettyjen uussuomalaisten veljiemme kohonneesta aggressiivisuustasosta ko. jakson aikana.

Joitakin huhuja olen itse toki kuullut viidakkorummun tuomana. Pari vuotta sitten kerrottiin eräästä marokkolaistaustaisesta kaverista, joka työpaikallaan oli viittä vaille käynyt (naispuolisen) pomonsa kimppuun näköjään ilman järkevää syytä. Muutenkin ko. herran ns. v*tutuskäyrä oli ollut poikkeuksellisen korkealla, ja yleisesti otaksuttiin sen johtuvan tuolloin meneillään olevasta ramadanista; tietäähän sen, että nälkäisenä ja janoisena, tupakantuskista puhumattakaan, kaikki ärsyttää. No, ramadanin osuus tässä tapauksessa on pelkkää arvailua, mutta Ranskasta on tuoretta suoraa evidenssiä paastokauden vaikutuksesta muslimien aggressiivisuuteen.

Vajaat pari viikkoa sitten eteläranskalaisessa Blagnacissa tapahtui seuraavaa. Ranskalainen nuoripari oli ostoksilla ruokakaupassa, kun heidän kimppuunsa äkkiarvaamatta kävi neljä muslimia. Päällekarkaus oli todella raju, ja molemmat uhrit tarvitsivat usean päivän sairauslomaa. Tekohetkellä ainoaksi motiiviksi aggressioon kerrottiin tuohtumus siitä, että pariskunta oli ”tuijottanut” muslimeja. Tekijät häipyivät paikalta nopeasti, mutta poliisi sai kolme heistä myöhemmin kiinni. Erään tekijän, 23-vuotiaan Issamin, avautuminen on mielenkiintoinen: ”Oli se kyllä tosi tyhmää. Kaiken sen olisi voinut välttääkin. [--] Me oltiin menossa ruokaostoksille yötä varten. En mä mikään väkivaltainen tyyppi ole. Mulla vaan oli päällä noi ramadanin paineet. Ihan turhaa se oli, ei ne sitä ansainneet mitenkään.” (Alkuteksti täällä.)

Ihan kiva että katumusta sentään löytyy. Ja kyllähän sen ymmärtää, tuleehan sitä ramadanista ”paineita”. No, joka tapauksessa häkki heilahtaa näille kavereille muutamaksi kuukaudeksi.

Mutta mitä on ajateltava paastosta, joka vaikuttaa harjoittajaansa tuolla tavalla? Minäkin paastoan melko säännöllisesti, mutta en ole havainnut tuollaisia ”sivuvaikutuksia”. Ehkä tematiikkaa voisi purkaa lakihenkisyyden ja aidon hengellisyyden välisen eron analysoinnilla, mutta riittäköön nyt tämä tästä aiheesta.   

4 kommenttia:

  1. Tuohon lopetukseen liittyen eräs
    ajatus: Onko islam pohjimmiltaan kuitenkaan uskonto?

    Jotenkin vaikuttaa että se on enemmänkin kulttuurinen ideologia, tunnetila, koodisto toimia ja ajatella, itse- ja yhteisösensuuriväline jne.

    Varmasti on olemassa islamilaista hartautta, totuuden etsimistä, uskoa Jumalaan mutta kovin poliittiselta se vaikuttaa toiminnaltaan, keskitytään hyvin paljon ulkoiseen, elämäntapakontrolliin, puhutaan oikeasta yhteiskuntamallista, yksilö ei ole keskiössä, alistuminen uskontoideologiaan on.

    Hassuinta tässä on että tämä meidän ev.lut.kirkko (kirkko jonka ajatuksia on vaikea erottaa Vihreän puolueen ajatuksista) - äärisubjektiivinen fiiliskirkko on nykyään opettamassa meitä tyhmiä kaikkialla että Allah on pohjimmiltaan sama kuin kristillinen Pyhä Jumala, vaikka islam on meidän viherkirkon absoluuttinen vastakohta, Suuri Alistuminen.

    No, ota nyt näistä selvää. Alistuminen Pyhän Jumalan valtaan ja terve jumalanpelko on kuitenkin vain niin täysin erilaista. Samoin eroaa kristillinen paasto islamin paastosta kaikin tavoin.

    jr

    VastaaPoista
  2. Minulla on sellainen aavistus, että nimenomaan "äärisubjektiivisella fiilistelyllä" ja lakihenkisyydellä on joku syvällinen yhteys. Evankelisluterilainen kirkko on nykyään tavallaan lakihenkisempi kuin koskaan. Kirkollinen mediakin hakee teologisiin kiistoihin ratkaisuja työoikeuden professoreilta.

    VastaaPoista
  3. Kyllä agressiivisia varusmiehiä on ollut ennekin, oli ainakin 70-luvulla kun itse kävin intin eikä maahanmuuttajista juuri tiedetty. Ei kukaan silti tullut kuittailemaan että tämä on mahdollista vain Suomen intissä, koska intti nostaa meidän agressiotasoa toisin kuin muualla Euroopassa. Toista tapausta en viitsi kommentoida, koska se on pitänyt käydä kaivamassa Etelä-Ranskasta saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä jutussa ollut kyse aggressiivisista varusmiehistä.

      Poista