sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ramadan ja mielenterveys

Kuukauden mittainen ramadan-paasto on muslimien uskonnollisista velvollisuuksista tärkeimpiä. Jo vuosien ajan sekä ramadankauden alku että sen päättävä id-juhla on ainakin ohimennen uutisoitu myös meikäläisessä mediassa. Olemme kaikki saaneet kuulla, kuinka ihastuttavan sulavasti vanhasuomalainen ja uussuomalainen kulttuuri kohtaavat vaikkapa varusmiespalvelustaan suorittavan musliminuoren ramadaninvietossa; rikkautta tämä kaikki on Suomen armeijallekin... Vähemmän tietääkseni on kerrottu tämän paastokauden nykysuomalaiseen todellisuuteen tuomista lieveilmiöistä, kuten tiettyjen uussuomalaisten veljiemme kohonneesta aggressiivisuustasosta ko. jakson aikana.

Joitakin huhuja olen itse toki kuullut viidakkorummun tuomana. Pari vuotta sitten kerrottiin eräästä marokkolaistaustaisesta kaverista, joka työpaikallaan oli viittä vaille käynyt (naispuolisen) pomonsa kimppuun näköjään ilman järkevää syytä. Muutenkin ko. herran ns. v*tutuskäyrä oli ollut poikkeuksellisen korkealla, ja yleisesti otaksuttiin sen johtuvan tuolloin meneillään olevasta ramadanista; tietäähän sen, että nälkäisenä ja janoisena, tupakantuskista puhumattakaan, kaikki ärsyttää. No, ramadanin osuus tässä tapauksessa on pelkkää arvailua, mutta Ranskasta on tuoretta suoraa evidenssiä paastokauden vaikutuksesta muslimien aggressiivisuuteen.

Vajaat pari viikkoa sitten eteläranskalaisessa Blagnacissa tapahtui seuraavaa. Ranskalainen nuoripari oli ostoksilla ruokakaupassa, kun heidän kimppuunsa äkkiarvaamatta kävi neljä muslimia. Päällekarkaus oli todella raju, ja molemmat uhrit tarvitsivat usean päivän sairauslomaa. Tekohetkellä ainoaksi motiiviksi aggressioon kerrottiin tuohtumus siitä, että pariskunta oli ”tuijottanut” muslimeja. Tekijät häipyivät paikalta nopeasti, mutta poliisi sai kolme heistä myöhemmin kiinni. Erään tekijän, 23-vuotiaan Issamin, avautuminen on mielenkiintoinen: ”Oli se kyllä tosi tyhmää. Kaiken sen olisi voinut välttääkin. [--] Me oltiin menossa ruokaostoksille yötä varten. En mä mikään väkivaltainen tyyppi ole. Mulla vaan oli päällä noi ramadanin paineet. Ihan turhaa se oli, ei ne sitä ansainneet mitenkään.” (Alkuteksti täällä.)

Ihan kiva että katumusta sentään löytyy. Ja kyllähän sen ymmärtää, tuleehan sitä ramadanista ”paineita”. No, joka tapauksessa häkki heilahtaa näille kavereille muutamaksi kuukaudeksi.

Mutta mitä on ajateltava paastosta, joka vaikuttaa harjoittajaansa tuolla tavalla? Minäkin paastoan melko säännöllisesti, mutta en ole havainnut tuollaisia ”sivuvaikutuksia”. Ehkä tematiikkaa voisi purkaa lakihenkisyyden ja aidon hengellisyyden välisen eron analysoinnilla, mutta riittäköön nyt tämä tästä aiheesta.   

torstai 24. heinäkuuta 2014

Vai että moikkailla pitäisi

Kärttyinen antimoderni nillitys 

Mätäkuun lähestymisen huomaa mm. siitä, että totaalisen yhdentekevät uutiset puhuttavat suomalaisia. Kun ottaa huomioon Itä-Ukrainan kaltaiset maailmanpolitiikan kuolemanvaaralliset kriisipisteet tai Gazan kaltaiset humanitaariset katastrofit, on ihme, että virtaa riittää tällaistenkin juttujen vatvomiseen.

Kuka edes Amerikassa tai Australiassa muka tervehtii ventovieraita vaikkapa jossakin ”lenkkipolulla” ilman erityistä asiaa? Haluaisin nähdä jonkun yrittävän tällaista yltiösosiaalista lähestymistapaa randomisti valittuihin newyorkilaisiin esimerkiksi jossakin Central Parkin lenkkeilyreiteillä; erityisen mielenkiintoista olisi tietenkin seurata noiden kohteliaasta ja toiset huomioonottavasta kulttuuristaan tunnettujen superurbaanien maailmankansalaisten reaktioita moiseen häiriökäyttäytymiseen...

No, varsinaisesti kai koko juttu lähtikin liikkeelle naapureiden päivittäiseen kohtaamiseen liittyvästä tervehtimättömyydestä, jonka joku Suomessa muutaman vuoden asunut amerikkalaispariskunta koki hyvin tylynä käytöksenä. (Eikä se tietenkään ollut heidän maasta muuttamisensa varsinainen syy, vaikka näin juttua nopeasti alettiin tulkita sen levitessä somessa ja levitessään mutatoituessa.)

Kieltämättä voin jossain määrin ymmärtää näitä jenkkejä, sillä kyllähän sitä pitäisi jotenkin noteerata sellaisen lähimmäisen olemassaolo, jonka kanssa on vuosikausia asuttu samoissa maisemissa. Voin ymmärtää siitä huolimatta, että en itsekään enää tervehdi useimpia naapureitani. Olen kyllä nuorempana ollut tässä suhteessa vähän avoimempi. Syitä nykyiseen tylyyteeni on varmaan useampia, mutta tärkein niistä on hyvin yksinkertainen: minun suuni ei nykyään kerta kaikkiaan taivu moikkailemaan. ”Terve” vielä menee ainakin suunnilleen oman ikäisteni kesken, vaikka kaikkein paras tietysti olisi perinteinen ja kaikkien kesken sopiva ”päivää”. Mutta tästä viimeksi mainitusta tosisuomalaisesta klassikosta on käytännössä luovuttu; jostain syystä ”huomenta” vielä tulee hyvin luontevasti useimmilta nuoriltakin, mutta vuorokauden edetessä tervehdyksiksi tulee sitten sellaisia idioottimaisuuksia kuin juuri ”moikka”, ”moro” tai – pahin kaikista – ”heippa”. Minä en niihin sekaannu ja siksi kannan yrmeän kusipään mainetta.

Vaikka en netin ihmemaasta löytyviin lukuisiin "testeihin" suhtaudukaan erityisen vakavasti, niin jonkin verran totuutta saattaa olla siinäkin persoonallisuustestissä, joka oli löytävinään minusta huomattavan paljon Aspergerin oireyhtymään viittaavia piirteitä. En toki tarvitse mitään testejä tietääkseni, että pidän selkeistä ja johdonmukaisesti noudatettavista säännöistä; ja juuri nämä loistavat poissaolollaan nykysuomalaisesta sosiaalisesta koodista.     

torstai 10. heinäkuuta 2014

Sarastuksessa algerialaisrähinöistä

Käänsin Sarastukseen jutun joka syventää edellisessä blogipäivityksessäni esiin nostamaani teemaa eli Ranskan kaupunkien algerialaismellakoita. Jutun kirjoittaja Guillaume Faye on Nouvelle droite -osaston väkeä, eli hän kuuluu samaan ideologiseen perheeseen kuin meille tutumpi Alain de Benoist. Vähän liiallisilta tuntuvat muutamat Fayen tulkinnat, mutta kaiken kaikkiaan Euroopan muslimilähiöiden muodostama uhka elämäntavallemme on niin vakava asia, että sen liioittelu on pienempi paha kuin sen vähättely; ja tuo jälkimmäinen asennehan on tavattoman paljon yleisempi nykyisessä valtavirta-ajattelussa.