perjantai 27. kesäkuuta 2014

Tapahtui eräänä perjantaina

Lähi-idän kristityt elävät näinä päivinä todella vaikeassa ahdingossa, jopa akuutissa kuolemanvaarassa päivästä toiseen. Tämän kaikki lännessä erittäin hyvin tietävät, vaikka läheskään kaikkia asia ei liikuta karvan vertaa; mitäpä upporikkaat, sivistyneet ja läpimaallistuneet länkkärit parin seemiläisen aavikkouskonnon ns. jäsentenvälisistä piittaisivat... 

Tähän kääntämäni pienen tekstifragmentin bongasin Zentropa-sivustolta. Sen kirjoittaja on vanha tuttumme Jean Raspail, vaikka en tiedäkään, mistä katkelma on varsinaisesti peräisin; tapansa mukaan Zentropakaan ei sitä kerro. Ympäristö ("Zerracon emiirikunta") on ilman muuta fiktiivinen, mutta tapahtuma ja sen kuvaus ovat uskottavia kaikin puolin.

"Seuraavana aamuna, tuntia ennen auringonnousua, piispa Gautier lähti Zerraco Palace -hotellista matkalaukku kädessään, hän ylitti torin ja löysi vaikeuksitta tiensä perille basilikan pääalttarin äärelle. Rauhallisesti hän avasi matkalaukkunsa, pukeutui punaiseen kasukkaan, asetti alttarille pienen messukirjansa, kaksi kynttilää, ehtoolliskalkin, pateenin, maljan ja hostian. Sitten hän nosti mitran päähänsä ja tehtyään laajakaarisen ristinmerkin alkoi kuin maailman luonnollisimpana asiana viettää messua. Kahden pylvään välissä torkkuva pieni aasinajaja heräsi ja tarkasteli näkyä hämmästyksestä kivettyneenä. [--] Messun päätyttyä päivä oli jo noussut. Oli perjantai. Rintamasuunta Mekkaan päin kääntyneenä valtava väkijoukko odotteli torilla muezzinin kutsua aamurukoukseen. Joukko oli basilikaan nähden selin. Epäilemättä joku tuli vilkaisseeksi olkansa yli... ja kauhun väristys ravisteli väkijoukkoa sen tajutessa, mitä juuri oli tapahtunut; kauhu muuttui suuttumukseksi, sitten raivon aalto kuohui yli ja tempaisi väkijoukon mukaansa... Kuten aina suurissa väkijoukoissa, ihmiset menettivät itsekontrollinsa täysin. Kukaan ei koskaan enää nähnyt piispa Gautieria. Läntisessä maailmassa juttu painettiin villaisella ja vaiettiin kuoliaaksi ties kuinka monen valtiollisen etunäkökohdan vuoksi. Vatikaanikin oli hiljaa. [--] Zerracon emiiri puolestaan katkaisi oikeamielisessä raivossaan kaikki öljytoimitukset länteen kahdeksi viikoksi. Ranskalaiset eivät käsittäneet, minkä ihmeen takia heidän olisi pitänyt yrittää sinnitellä viikonlopun yli ilman polttoainetta. ”Kirkon esikoistytär” [La fille ainée de l’Église = Ranskan kansakunta] tarvitsi kipeästi öljyä, mutta marttyyreilla se ei tehnyt mitään. Zerracon poliisi puolestaan oli pidättänyt kaikki ne turistit, jotka olivat kuuluneet samaan seurueeseen kuin piispa Gautier, eikä antanut näille maastapoistumislupaa ennen kuin he olivat valalla vannoneet että eivät olleet edes tunteneet tuota miestä. Ja kukkokin oli laulanut, kolmannen kerran..."
          - Jean Raspail
      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti