keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Brytkyä kohti

Se on sitten ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä. Ei tullut tänään vielä käytyä uurnilla, mutta ennakkoon aion joka tapauksessa äänestää. Ja Halla-ahoa, tietenkin.

Muutama päivä sitten toisessa iltapäivätabloidissa oli juttu, joka herätti mielenkiintoni, vaikkakaan ei välttämättä tavalla, joka oli ollut toimituksella päällimmäisenä mielessä. Jussi Halla-aho ja Alexander Stubb eivät tietenkään voi olla absoluuttisesti ajatellen ”eurovaaliehdokkaiden ääripäitä”, vaikka toimituksen kuvavalinta yhdistyneenä jutun pääotsikkoon näin näyttää vihjaavankin. Silti näiden kahden suunnilleen samanikäisen ja vastaavankaltaiset koulutustaustat omaavan suomalaismiehen asettaminen ikään kuin toistensa antipodeiksi on osuva ratkaisu. Mentaalisesti ja muutenkin yleisten olemustensa puolesta Halla-aho ja Stubb ovat nimittäin valovuosien päässä toisistaan. Perinteisillä vasemmisto-oikeisto –dikotomioilla ei tässä(kään) tapauksessa ole mitään käyttöä, ei vähäisintäkään. Miesten henkilöhistorioissa on eräs hyvin mielenkiintoinen yhteinen tekijä, nimittäin koulukiusaaminen; tosin heidän roolinsa olivat tässäkin suhteessa täysin vastakkaiset.

Tiedämme, että Stubb oli kouluvuosinaan ylimielinen kusipää, joka harjoitti vähintään henkistä väkivaltaa sellaisia koulutovereitaan kohtaan, jotka eri tavoin olivat häntä itseään huonommassa asemassa. No, jokainen vähänkään tarkempisilmäinen näkee, että arroganssi on olennainen osa Stubbin persoonallisuutta vielä nykyäänkin, mutta nyt tuo hänen perusominaisuutensa enimmäkseen peittyy poliitikon lipevyyteen ja sosiaalisesti lahjakkaan ihmisen sulavaan käytökseen. Ei kai ole varmaa tietoa siitä, kuinka raakaa teini-ikäisen Stubbin öykkäröinti lopulta oli, mutta ilmeisesti se ei ollut luonteeltaan varsinaisesti fyysistä. Henkisen väkivallan jäljet saattavat kuitenkin olla aivan yhtä traagisia kuin ruumiillisenkin pahoinpitelyn. 

Samoihin aikoihin, kun helsinkiläinen Stubb nöyryytti ja pilkkasi omia koulutovereitaan, tamperelainen Halla-aho oli omassa koulussaan simputettavana:

”-Tunsin olevani sadistisen kiusaamisen kohteena. Opin vetäytymään sellaisen kuplan sisään, missä mikään ei hetkauta millään tavalla. 
Yläasteaikana hänellä ei ollut juurikaan normaaleja ihmissuhteita. Ikätoverit keskittyivät ulossulkemiseen, haukkumiseen, tönimiseen, lyömiseen. 
-Kun joutuu tietoisesti tappamaan tiettyjä kytkentöjä itsessään, se vaikeuttaa toisen ihmisen asemaan asettumista: ei pysty ottamaan kaikenlaista turhaa ruikutusta kovin vakavasti. Tämä on johtanut kyyniseen suhtautumiseen pienistä asioista uhriutujia, marttyyrejä ja kauhistujia kohtaan. Heitä on nykymaailmassa riittämiin.” [korostukset Michelange] 

Pitkään vallalla ollut poliittisesti korrekti stereotypia koulukiusaajasta on onnettomista kotioloista lähtöisin oleva reppana, joka purkaa omaa pahaa oloaan muihin. Mutta todellisuus on useimmiten toinen; tyypillinen koulukiusaaja näyttää pikemminkin olevan hyväosaisen taustan omaava tuleva menestyjä, siis juuri sellainen sosiaalisesti taitava johtajatyyppi kuin Alexander Stubb. Stubbin olemus on optimistinen, aurinkoinen ja suorastaan päällekäyvän ekstrovertti; Amerikan poliittisessa miljöössä tämä mies olisi kuin kala vedessä, mikä seikka jo yksin riittäisi minulle syyksi inhota häntä.

Halla-aho taas antaa itsestään kiistattoman introvertin vaikutelman ja muutenkin hänen julkinen habituksensa on vähintään kalseahko. Mutta minua tämä ei häiritse vähääkään, päinvastoin, se on minun näkökulmastani pikemminkin meriitti. Vaikkapa joissakin nopeatempoisissa ja substanssiltaan useimmiten hyvin pinnallisissa tv-väittelyissä Halla-aho kykenee esiintymään kylmäverisen eleettömästi ja liikaa provosoitumatta typerimpienkään kysymysten edessä, ja se jos mikä on poliitikossa luottamusta herättävä piirre. On vaikea sanoa, ovatko nämä Halla-ahon luonteenpiirteet koulukiusaamisen seuraus vai sen syy; kaiken todennäköisyyden mukaan ne ovat vähän molempia. Ei ehkä silti kannata korostaa tätä hänen menneisyyteensä kuuluvaa koulukiusatun osaansa liikaa, sillä hän on selvästi päässyt ajat sitten asian yli. Oli miten oli, tämä tausta on yksi keskeinen syy, miksi voin itse pitkälti samaistua Halla-ahoon, vaikka omien yläastevuosieni kokemukset eivät ilmeisesti olekaan aivan yhtä rankkoja kuin hänen.

Yhdessäkään tekemässäni vaalikoneessa Halla-aho ei ole päässyt aivan kymmenen kärkeen, vaikka muita perussuomalaisia siinä joukossa enimmäkseen onkin. Tämä ei ole minulle yllätys, sillä ilman vaalikoneitakin tiedän, että en jaa Halla-ahon mielipiteitä kaikissa asiakysymyksissä. Ei äänestäjä voi missään vaaleissa kuitenkaan lähteä siitä, että ehdokkaan pitäisi olla hänen henkinen klooninsa. Erityisesti suomalaisessa järjestelmässä on otettava huomioon muitakin tekijöitä. Tuossa mainitussa kymmenen kärjessä on paitsi perussuomalaisia myös pari kokoomuslaista. Nämä viimeksi mainitut siis olisivat vaalikoneen mukaan lähempänä minun preferenssejäni kuin Halla-aho. Mutta ääni heille merkitsisi välillisesti ääntä myös Stubbille, mikä on minulle ajatuksenakin mahdoton. Siksi siis aion vakain tuumin piirtää lippuuni numeron 84, ja toivon mahdollisimman monen muun tekevän samoin. Jos Perussuomalaiset saa läpi kahta useamman mepin, huolehditaan nyt siitä, että siihen joukkoon kuuluu Halla-aho, eikös.   

9 kommenttia:

  1. Tulin juuri äänestämästä ja jätin lapun numerolla 84.

    VastaaPoista
  2. Nuoria nörtttipoikia saa kiusata, eikä se kiinnosta ketään, ellei nörttipoika tapa ketään, mutta jos kiusataan ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella, niin mediassa ei mistään muusta puhuttaisikaan moneen päivään. Mistä se kertoo?

    VastaaPoista
  3. Alex oli kait nuoruusvuosinaan hyvää pataa erään Jokerien grillaajakiekkoilijan kanssa, jota vastaan meidän takahikiän poijat iskivät vuoden 1974 f-junnujen sm-turnauksessa Helsingissä. Ko. talkman oli silloin jo tähti joukkueensa parissa ja hävisimme jokereille sitten 4 -1.

    Sittemmin opettajakoulutuksen uhriksi joutuneena minä itse sain kuulla joiltakin taholta opettajien juttuja grillaajakiekkoilijan kouluvuosista ja siitä miten hän oli kohdellut koulutovereitaan. Kertomukset eivät "kertoneet" suuresta empatiakyvystä ja yleensäkin ne olivat karua kuultavaa.

    Alex oli kait aikoinaan ko. grillaajan parhaita kavereita.

    Poikani oli käynyt äänestämässä ja heitin sitten ohi mennen että "ettet sitten vaan äänestänyt sitä koulukiusaajaa". Nuori mies meni aika hämilleen ja kyseli onko näin ollut tilanne. Sanoin, etten ole varma, mutta kuitenkin HS:ssa mies myönsi kiusaamisensa, joten ei varmaan savua ilman tulta.

    Jutun luettuani myös itselleni nousi vastareaktio muuten ihan suorasanaista ja sanavalmista Stubbia kohtaan. Omassa luokassani olen sanonut suoraan, että kiusaajat ovat empatiakyvyttömiä kusipäitä ja sellaiseksi ei kenenkään kannata ryhtyä. Ihmisen luonne ei tunnetusti muutu mihinkään elämän aikana ja jos kouluaikana on ollut kiusaajakusipää, niin on ihan varmaa että pintaa hieman raaputtamalla avoimen, sporttisen ja hymyilevän politiikon kuoren alta paljastuu se sama kaveri, joka aikoinaan aiheutti angstia monille koulukavereilleen. Näin uskon asian olevan.

    Numero 84 on minulle itsestään selvyys. Työpaikalla löytyy myös useita kavereita, jotka piirtävät lappuun saman numeron. Ja ihan akateemiselta pohjalta.

    VastaaPoista
  4. Jussi on hämmästyttävän ystävällinen ihminen oikeastaan. Myös asiantuntemukseltaan ja sivistykseltään omaa luokkaansa verrattuna näihin stubbeihin. Itse äänestän paikallisuuden vuoksi Juhoa, ja siksi, että uskon Jussin olevan listan ykkönen ja pidän mahdollisena, että Juho voisi olla listan kolmas ja siten läpimenijä. Muuten en edes miettisi, vaan piirtäisin lapulle 84.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jussi on hämmästyttävän ystävällinen ihminen oikeastaan."

      Tällainen käsitys minullakin on, vaikka en miestä henkilökohtaisesti tunne laisinkaan. Mutta J. H-a:n julkinen imago on kyllä tylyn puoleinen, ja joissakin valokuvissa (ks. esim. tuon linkittämäni Savon Sanomien jutun kuvaa) hänen naamansa on kuin Viikatemiehellä... Voi olla, että jotkut toimittajat tietoisesti valikoivat Jussista kuvia, joissa hän on mahdollisimman vähän edukseen, vaikka suoranaiset kuvamanipulaatiot lienevät harvinaisia. Mutta kuten todettu, minuun tällä on yksinomaan posiitiivinen vaikutus, sillä kuka helvetti jaksaa katsella Stubbin kaltaisia käveleviä Pepsodent-mainoksia!

      Poista
  5. Halla-aholle lähtee ääni täältäkin. Ilman muuta. Itse pidän häntä poliittisen kentän ainoana todellisena älymystön edustajana. Se ei ole tietenkään kriteeri äänestää, mutta älystä, sivistyksestä ja kyvystä ajatella toisin ei ole haittaakaan. Establishmentille on alettava laittaa hanttiin. On sanottava ja osoitettava ihmiselle että Halla-aho ja iso osa persuista edustaa oikeasti vaihtoehtoa todella laajalle, ja maatamme dominoivalle, arvoliberalistiselle suuntaukselle. Maassamme jyllää samaan aikaan sekä vasemmisto- että porvariliberalismi kuuden puolueen voimin. Korkeintaan kristillisdemokraatit ajattelevat vähän toisin mutta niistä ei taida olla mihinkään.

    jr

    VastaaPoista
  6. "Korkeintaan kristillisdemokraatit ajattelevat vähän toisin mutta niistä ei taida olla mihinkään."

    Kristillisdemokraatit ovat pakkoruotsituksen ajajia. He ovat vinksahtaneen eliitin tukena tässä Suomen kansan pakkoruotsittamisessa. http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166274-pakkoruotsin-kumotut-perustelut

    VastaaPoista
  7. Matti, kyllähän kristillisdemokraatit ajattelevat oikeastikin, ei vähän, vaan todella toisin: he ajattelevat että Jumala on luonut maailman ja Jeesus on kuollut meidän puolestamme. Sellaisen ajattelu e i ole koskaan eliitin ja vallan etujen ajamista nykypäivänä. Se on nykyään, kun kristinusko on ajettu marginaaliin, hurja ajatus, todellista toisinajattelua. Se ei palvele globalismia eikä arvoliberalismia. Suomen kirkon nykymenosta on kylläkään sano mitään tuollaista, nehän on ihan vihreitä ja demareita vain siellä pääosin.

    Mutta joo, ääni lähtee silti ilman muuta numerolle 84 vaikka JHA on demokraatti ilman kristillistä etuliitettä.

    jr

    VastaaPoista