perjantai 14. helmikuuta 2014

Sarastuksessa Venäjästä

Kirjoitin Sarastukseen tällä kertaa vähän erilaisen <artikkelin>. Erilaisen mm. siksi, että Ranskasta ei puhuta juuri halaistua sanaa. Venäjä ja sen osaksi "suomalaiset" juuret ovat käsittelyssä. Epäilen, että jotkut voivat kokea jutun vähän provosoivana. Voin tietysti erehtyäkin...

5 kommenttia:

  1. Luin artikkelin. Se on aikamoinen saavutus. Useita uusia näkökulmia, perusteltuina.

    Geenitutkimus taitaa mullistaa kansojen itseymmärryksen lähiaikoina, alkanee taistelu vanhan jo opitun historiakoodin säilyttämiseksi. Toisaalta jää auki jää aina kysymys siitä, mikä on aitoa uutta, kansojen oman eksistenssin, luodun kulttuurin osuus, kansan identiteetissä. Geenit ovat tulleet sanokaamme esim. 1000 vuotta sitten, mutta sen jällkeen on syntynyt myös uutta kulttuuriperimää.

    Vasemmistomme ja älymystö ( hah) on ollut ihastunut suomalaisuuden itäisyyteen, slaavilaisuuteen jopa ja korostanut sitä kirjahyllyjen edessä annetuissa "syvähaastatteluissaan." Näin tietenkin vasta kommunismin aikakaudella. Sitä ennen oli Länsi.

    Nyt on taas vuorossa länsi, korjaan: EU. Meillä on Suomessa kai kaksi todellista vaihtoehtoa. Samaistua EU-molokiin tai pohjoismaisuuteen. Harmi että jälkimmäinenkin vaihtoehto pilaa leiviskänsä egalitarismin typerimmillä sovelluksilla. Ehkä kansojen historia on todellakin lopussa? Kaikki hajoaa oikeasti alkutekijöihinsä? Edessä on jotakin todella karmeaa tai menossa on alkava ja nopeutuva vajoaminen, itkun ja hammastenkiristyksen - aika.

    t. jk

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus! Sekin vielä, että nykysuomalaisilla on häpeällisen vähän tietoa sukulaiskansoista Venäjällä, joten esim. Ville Haapasalon ohjelmat ovat siinä piristävä poikkeus. Vaikka eipä nyt kulttuurisesti kuitenkaan voida kovin läheisestä sukulaisuudesta puhua... Mutta mielenkiintoista tosiaan tuo että "suomalaisuuden" voi käsittää noinkin laajasti. Varsinkin kun suomalaisten identiteetti on vahvasti pienen maan identiteetti, vaikka Suomen pinta-ala on suurempi kuin Italian. Mutta tuskin se pinta-ala on muutenkaan se juttu: kyllä nykyinen Komin tasavaltakin sijoittuisi Euroopan valtioiden "suuruudessa" top-6:een, vaikka harva edes tietää millä puolen Volgaa sen on tai onko siellä päinkään... Mitä sillä maa-alalla tekee, kun se on vain aroa ja metsää, jossa asuu vain sivistymättömiä ihmissyöjiä. Kun taas joku Hollanti - osa sitä kuuluisaa sivistynyttä Eurooppaa - on pieni pläntti merenpinnan alapuolella ja ne ovat sentään valloittaneet koko maailman. Venäläisille on paljon kaikkea, mutta silti Venäjä on Venäjä vuodesta toiseen, vaikka välillä nimeään muuttaisikin.

    Viipurin merkitys suomalaiselle identiteetille on muuten mielenkiintoinen juttu ja "Karjala" muutenkin melkein myyttiseksi muodostuneena käsitteenä. Ei varmaan ole liioiteltua väittää, että monet evakkojen jälkeläiset salaa kipuilevat yhä henkisesti jossain Ruotsin ja Venäjän välimaastossa (toki täysin suomalaisina) eivätkä ehkä koe oloaan täysin kotoiseksi asustellessa ja elämää elellessä esim. Helsingissä, joka on EU-henkisessä kosmopoliittisuudessaan sittenkin vähän eri asia kuin muu Suomi tai Viipuri, jonne olisi ehkä muuttanut opiskelemaan jos olisi käynyt toisin...

    VastaaPoista
  3. Itse kyllä edelleen kysyn, kuka siitä ohjelmasta pillastui tai pöyristyi? Itse en huomannut mitään suurempaa keskustelua.

    Omasta mielestäni ohjelma oli huono, Nykyruotsalaiset joutuivat siinä lähinnä kertomaan totuuksia Ruotsista möllöinä pällisteleville suomalaisille toimittajille, joiden mielestä Ruotsin valtiomuoto ja kansakunta on jokin ikuinen lähde, josta Suomi on ammentanut. Näin ainakin parin ensimmäisen osan perusteella, sitten luovutin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lähinnä "konservatiivista" blogosfääriä ja joidenkin lehtien verkkoversioiden kommenttiosastoja seuratessa tuli vähän tuollainen olo. Eli kovin edustava otos tästä kansakunnastamme, myönnetään.

      Poista
    2. No joo. Kirjoitus joka tapauksessa on hyvä. Suomessa liian vähän tajujaan rajamaana olemista, vaikka se on meidän kohtalomme, jos voi sanoa kansoilla kohtaloa olevan.

      Itse olen sen verran hörhö, että mietin Suomen voivan nousta tästä itse, ilman Venäjää, ja varsinkin luterilaista Ruotsia. Tämä on kuitenkin hörhö asenne minkä itse tunnustan :D

      Poista