perjantai 31. tammikuuta 2014

Vielä Ukrainasta - Isä Andriy Sheptytskyn muistoksi

Jatketaan Ukraina-teemasta vielä. Länsiukrainalaisista huomattava osa kuuluu ns. uniaattikirkkoon, joka Ukrainan tapauksessa tunnetaan myös ”ukrainalaiskatolisena” ja yleisemmin ”kreikkalaiskatolisena” kirkkona. Uniaatti-nimitys viittaa tietenkin siihen unioniin, jonka osa Puolan kansainyhteisöön kuuluneista Ukrainan ja Valko-Venäjän ortodokseista solmi Rooman kirkon kanssa Liettuan Brestissä 1500-luvun lopulla. Seurauksena oli siis kirkko, joka vietti ortodoksista liturgiaa ja noudatti muutenkin itäistä kirkkojärjestystä mutta oli täydessä rukous- ja sakramenttiyhteydessä paaviin; lyhyesti sanoen uniaatit ovat idän katolilaisia.   

Brestin unionin vapaaehtoisuus on jossain määrin kiistanalainen kysymys, mutta varmaa on, että Länsi-Ukrainan uniaatit ovat vuosisatojen kuluessa tottuneet asemaansa paavin lauman jäseninä ja asiasta on tullut tärkeä osa heidän identiteettiään; sanottu koskee myös heidän kansallista ominaislaatuaan nimenomaan länsiukrainalaisina, jotka erotukseksi puolalaisista eivät ole roomalaiskatolisia ja erotukseksi ”moskoviiteista” eivät ole ortodokseja. Kun Länsi-Ukraina ja Valko-Venäjä 1700-luvun lopulla Puolan jakojen seurauksena päätyivät suurelta osin Moskovan ”oikeauskoisten” tsaarien valtapiiriin, alkoivat uniaattien vaikeudet. Heitä pyrittiin pakolla käännyttämään takaisin ortodokseiksi, vaikka tsaari-Venäjän aikaiset vainot olivatkin lempeitä kuin suvituulen henkäys verrattuna siihen mitä oli edessä bolsevikkihallinnon aikana.         

Osa uniaateista päätyi kuitenkin Puolan jakojen jälkeen Itävalta-Unkarin alaisuuteen, ja siellä heidän osansa oli selvästi parempi kuin Venäjällä. Juuri itävaltalaisesta Galitsiasta tuli myös länsiukrainalaisen kansallisen herätyksen kehto 1800-luvulla. Galitsian länsiukrainalaisiin kuului myös isä Andriy Sheptytsky, josta lisää seuraavassa.

***

Jumalan palvelija, autuas isä
Andriy Sheptytsky (1865-1944)

Halychin metropoliitta ja Lvivin arkkipiispa Andriy Sheptytsky oli huomattava ukrainalainen patriootti, kirkonjohtaja ja kulttuurivaikuttaja. Hän syntyi Galitsiassa aateliseen ukrainalais-puolalaiseen ruteeniperheeseen, ja luettuaan ensin Krakovan yliopistossa lakia aina tohtorinarvoon saakka Sheptytsky siirtyi Krakovan jesuiittaseminaariin opiskelemaan teologiaa ja filosofiaa. Pappisvihkimyksen jälkeen hän eteni nopeasti Ukrainan uniaattikirkon hierarkiassa. 1900-luvun alussa hän toimi edustajana Galitsian maapäivillä ja oli jäsen myös Itävalta-Unkarin ylähuoneessa sekä keisarillisessa ministerineuvostossa. Kaikissa näissä rooleissaan Sheptytsky ajoi Galitsian ukrainalaisväestön asiaa, mikä teki hänestä jo varhain tavattoman suositun oman kansansa parissa. 

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Galitsia päätyi itsenäistyneelle Puolan valtiolle. Maailmansotien välisenä aikana Sheptytsky ilmaisi avoimesti kannatuksensa Ukrainan itsenäisyysliikkeelle, johon Puolan viranomaiset eivät jostain kumman syystä suhtautuneet kovinkaan ymmärtäväisesti. Toisaalta Sheptytsky arvosteli myös ukrainalaisen nationalismin väkivaltaisempaa siipeä ja sanoutui jyrkästi irti terrorista kaikissa muodoissaan. Puolan alaisessa Galitsiassa oli sotien välisenä aikana myös jonkin verran kaipuuta Neuvosto-Ukrainaan, mistä suuntauksesta Sheptytsky ankarasti varoitteli maanmiehiään; hän levitti saarnoissaan tietoa jumalattomien bolsevikkien pakkokollektivisoinneista ja muista vainotoimista Ukrainassa ja kertoi myös idässä riehuvasta, suurelta osin Moskovan aiheuttamasta nälänhädästä, holodomorista.

Neuvostojoukot miehittivät Galitsian ensimmäisen kerran syksyllä 1939 Molotov-Ribbentrop –paktin seurauksena. Ateistinen propaganda alkoi välittömästi, samoin ”kansanvihollisten” kyyditykset itään, meille läheisemmistä Baltian maista tuttuun tapaan. Tässä vaiheessa bolsevikit jättivät vielä Sheptytskyn rauhaan, sillä hänen yhteiskunnallinen asemansa oli liian näkyvä ja kansansuosionsa liian suuri.

Operaatio Barbarossa alkoi kesällä 1941, ja se otettiin kaikkialla Ukrainassa, myös Galitsiassa, ensin riemukkaasti vastaan. Pettymys seurasi pian, sillä kansallissosialistisen rotuopin mukaisesti slaavilaisia ”ali-ihmisiä” kohdeltiin lievästi sanoen tökerösti. Natsien rotupolitiikka erityisesti Länsi-Ukrainassa kuuluu reaalipoliittisesti ajatellen maailmanhistorian kolossaalisimpiin emämunauksiin, sillä näin karkotettiin ties kuinka monta miljoonaa potentiaalisesti mitä luotettavinta liittolaista, sillä ukrainalaiset olivat historiallisten kokemustensa valossa paitsi tiukkoja antikommunisteja usein myös jyrkän venäläisvastaisia. Myös Sheptytsky uskoi ensin saavansa saksalaisilta tukea itsenäisen Ukrainan valtion asialle, mutta hän joutui nopeasti huomaamaan erehdyksensä.    

Sheptytsky otti kantaa myös juutalaisvainoihin ja lähetti itselleen Himmlerille vuonna 1942 kirjeen, jossa hän lausui protestinsa vainotoimien johdosta. Konkreettisemmin hän toimi juutalaisten puolesta mm. tarjoamalle heille suojaa luostareistaan. Nämä on hyvä pitää mielessä aina kun uutisotsikoihin nousee joku ukrainalaissyntyinen keskitysleirivartija tai muuten kauhistellaan ukrainalaisten paatunutta ”antisemitismiä”.

Puna-armeija vyöryi takaisin Länsi-Ukrainaan kesällä 1944, ja se tiesi Sheptytskylle entistäkin kolkompia aikoja. Mutta korkea ikä ja heikkenevä terveys ehtivät ennen NKVD:ta, sillä isä Andriy kuoli ilmeisesti luonnollisen kuoleman syksyllä -44. Pian tämän jälkeen alkoivat uniaattikirkon vainot Ukrainassa; moni uniaattipappi ja –uskova aloitti yhtä jalkaa kiinnijääneiden banderalaisten sissien kanssa matkansa kohti Gulagia. Sheptytskysta tuli Neuvosto-Ukrainassa epähenkilö, jonka muistoa ei kuitenkaan saatu pyyhityksi kansan mielistä eikä tahrittua sitä minkäänlaisella parjauksella ja vääristelyllä. Isä Andriyn muistoa ei unohdettu Ukrainan ulkopuolellakaan ja kanonisointiprosessi alkoi jo 1960-luvulla. En oikein tiedä, missä vaiheessa prosessi nyt on, mutta vähintään autuas isä Andriy lienee.      

3 kommenttia:

  1. (Kysymys joka on noussut esiin Ukraina- ja miksei myös aiemmista, kommenteistasi)

    Avaapa joskus miksi osa konservatiiveista, nationalisteista, traditionalisteista tuntee reaktiivista antipatiaa juutalaisia, juutalaisuutta kohtaan?

    Israel?

    Ainoa valtio maailmassa joka laittaa reaaliteoilla reaalimaailmassa hanttiin islamille? Miten ihmeessä "kansallismieliset" voivat kokea tuon maan vihollisekseen jihadistien (!) lailla? Miksi ihmeessä kansallismielisten vihollinen, sylkykuppi ainakin, on juuri maa joka on jihadistien suurin vihollinen, juutalaisvaltio, Israel?!


    Tunnen kyllä hyvin käsitykset holocaust-"teollisuudesta" ja juutalaisen ajattelun (sala)liitosta liberaalin vasemmiston, "frankfurtin", kanssa, mutta hei, sinun täytyy
    viisaana miehenä tajuta tässä ainakin osittainen vainoharha. Ei kai tämä antijuutalaisuus ole meemin kaltainen peritty ominaisuus tai jotenkin alitajunnasta kopioitu miehuuskoe, jolla todistetaan itselle ja omalle viiteryhmälle sitoutumista 30-lukulaiseen (fasistiseen)ajatteluun? Jos on, niin olisikohan syytä tarkistaa kuka on traditionalismissa vihollinen ja kuka ei?

    Itse sympatiseeraan (sillä tosin ei ole tietenkään mitään merkitystä) Israelia traditionalistina ja arvokonservatiivina, koska se on maailman maista ainoa joka laittaa miehekkäästi hanttiin reaalisin teoin ja jo olemassaolollaan radikaalia ja aggressiivista islamia vastaan, ja sen lisäksi on ainoa maa joka uskaltaa uhmata YK:ta ja sen aidosti arvoliberaaleja, kyynisiä ja globalistisia pyrkimyksiä. En kai minä sellaista jätä arvostamatta ja tukematta?

    (Toiv. uskallat ja haluat vastata tähän)

    t. jk, vantaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä tunne erityistä antipatiaa juutalaisia kohtaan. En tosin heitä erityisemmin rakastakaan; miksi helvetissä pitäisi? En usko mihinkään salaliittoihin ja vältän veljeilyä holokaustinkieltäjien kanssa, mutta juutalaisten suhteeton runsaslukuisuus kaikissa traditionaalisen Euroopan kannalta vahingollisissa liikkeissä on tosiasia; heillä on epäilemättä ollut omat syynsä vastustaa vanhaa järjestystä, kristillistä monarkiaa ja pyhää kirkkoa. Kaikesta huolimatta en mitenkään mainittavasti inhoa juutalaisia, mutta teitä gojim-taustaisia filosemiittejä en jaksa sietää.

      Israel: sionistit ovat palestiinalaisten näkökulmasta maahantunkeutujia, ja sellaisia kohdellaan niin kuin kohdellaan. Toisin kuin teikäläisiä, minua kiinnostaa Pyhän maan vanhojen (arabi-)kristittyjen yhteisöjen asema, ja heidän kannaltaan äärisionismi on aivan yhtä tuhoisa voima kuin ääri-islam. Ennen juutalaisten mamujen massamuuttoa ja Israelin syntyä Palestiinan kristityt, muslimit ja juutalaiset tulivat yleisesti ottaen auttavasti toimeen keskenään. Sanot, että "Israel jo olemassaolollaan laittaa 'miehekkäästi' hanttiin aggressiivista islamia vastaan"... Jaa. Mutta kun tuo Israelin olemassolo on yksi merkittävämpiä syitä koko radikaalin ääri-islamin syntyyn.

      Jos vastustan Euroopan islamilaistumista, kuten teen, niin johdonmukaisesti tunnen sympatiaa niitä palestiinalaisia veljiä ja sisaria kohtaan jotka taistelevat oman maansa juutalaistumista vastaan. Olkoot sitten vaikka muslimejakin, omalla maallaanhan ovat.

      Poista
    2. Kiitos railakkaasta ja ilm. rehellisestä vastauksesta. Ymmärrän pointtisi hyvin, osaa, esim. tuota juutalaisten osuutta eurooppalaisen traditionalismin kannalta haitallisissa vasemmistolaisissa ja liberaaleissa liikkeissä oikeinkin hyvin. Toisaalta tuo porukka oli samalla hyvin europpalaista, eurooppalaisuuden degeneroimaa myös, tikunnenässä patologiset Marx ja Freud.

      Oma semitismini, jos se sitä nyt on, ei perustu kristillisyyteeni vaan maintsemaani kokemukseen siitä että erit. Israel taistelee kansainvälistä globalismia ( nationalismin ja traditionalismin ehdottomasti suurinta vihollista) ja sen käsikassaraa YK:ta vastaan hyvällä asenteella. Kansainvälinen suurpääoma vetäytyy tälläkin hetkellä boikottiuhkien saattelemana ja bisneksien/huonon maineen menettämisen pelossa Israelista ja on syntymässä epäpyhä liitto: Kiina, Venäjä, arabit YK:ssa ja markkinoilla totaalisen arvovapaat amerikkalaiset jättiyritykset kertomassa Israelille miten sen tulee elää. Jihadistit tuota liikuttavaa "hyödyllistä idiotismia" kiittävät. Minä en tuota nationalistista sillanpääasemaa, Israelia, ainakaan tästä vastarinnasta globalismin ja vulgääri-liberalismin hirmuvaltaa valtaa vastaan lähtisi moralisoimaan. Ja totta kai ohittamaton vaikuttaja minun käsityksiini on myöskin se historiallinen fakta että Jeesus Nasaretilainen oli ihmisyytensä puolelta juutalainen mies. Pyhä Raamattu ei jätä siitä pienintäkään epäilystä.

      -

      Mutta kiitos vielä em. ( Olen sivujesi kautta oppinut paljon katolisesta näkökulmasta Euroopan huononevaan tilanteeseen, erit. kiinnostavia ovat olleet Ranskan-raporttisi. Niitä ei maamme mediasta saa lukea ja kuulla juurikaan muualta)

      t. jk

      Poista