maanantai 20. tammikuuta 2014

Ranskalaisherra nimeltä Jumalanlahja


Jouluaika jatkuu ainakin erään tulkinnan mukaan peräti kynttilänpäivään saakka eli helmikuun alkuun. Mutta eiköhän tässä kuitenkin ole jo aika palailla joulutauolta arkeen. Pistin Sarastukseen <käännösjutun> koomikko Dieudonnésta, joka sai Ranskan tasavallan sekaisin tässä männä kuussa eli siis männä vuonna. Jutun kirjoittaja Olivier Perceval on Action F:n pääsihteeri ja sen voi alkukielellä lukea <täällä>.

*** 

Törmäsin Dieudonnén nimeen ensimmäisen kerran viime vuosikymmenen alussa, kun hänen siihen saakka tahraton maineensa sai ensimmäisen kovan kolhun. Luin hänestä jutun kevyesti vasemmistolaisena pidetystä Nouvel Observateur -aikakauslehdestä (vastaa monessa mielessä meikäläistä Suomen Kuivalehteä) ja naureskelin toimittajan ilmeisille vaikeuksille päättää, mitä mustaihoisesta antisemiitistä pitäisi lopultakin ajatella. Luin jutun, ja unohdin miehen sitten. No, hänen nimeään en tietenkään unohtanut, sen verran omintakeinen se on. Siksi olikin helppo palauttaa hänet mieleen, kun uusia kohuja seurasi myöhemmin. Suomessa vasta tämä tuorein kalabaliikki taisi kunnolla läpäistä uutiskynnyksen.

Tai kunnolla ja kunnolla. En toden sanoakseni ole löytänyt montaakaan kovin perusteellista juttua tästä miehestä suomen kielellä. Jos siis joltakulta on mennyt ohi, mistä Dieudonnén tapauksessa varsinaisesti on kyse, <täältä> saanee asiaan vähän valaistusta. Suomenkielinenkin wikipedia-artikkeli hänestä olisi, mutta se on - kuten tavallista - aivan mitäänsanomaton nysä: noin viiteen riviin informaatiota miehestä on katsottu aiheelliseksi sisällyttää mm. tieto siitä, että Jean-Marie Le Pen on Dieudonnén lasten kummi ja että hänet on joskus tai jossakin saatettu nähdä yhdessä pahamaineisen holokaustinkieltäjä Faurissonin kanssa. 

Vaikka Ranskan tasavalta saattaa näköjään jotenkin sietää vaikkapa vanhaa tuttuamme Jean Raspailia, niin jostain syystä Dieudonnén puujalkavitsien kohdalla tuli raja vastaan. Miksiköhän näin? Kyllähän nuo vitsit ja quenelle-heilaukset huonoja ja mauttomia ovat, sikäli kuin niitä nyt kovin hyvin tunnenkaan, mutta on sitä luokatonta huumoria nähty ja kuultu maailmassa aikaisemminkin. Tässä on ilmeisesti nyt eräällä tietyllä vaikutusvaltaisella viiteryhmällä ja heidän myötäilijöillään niin sanoakseni oma (iso) lehmä ojassa...

***

Dieudonné tulee ainakin jonkinlaisella panoksella olemaan mukana sunnuntaina 26.1. järjestettävässä Vihan päivä -happeningissa (Jour de colère). Kyseessä on monien enemmän tai vähemmän traditionalististen järjestöjen yhteinen hanke, Ranskan nykyisen hallituksen vastainen suurmielenosoitus, josta on monilla ranskalaisilla saiteilla jo ehditty uhota aikalailla. Saa nähdä mitä siitä tulee. Toivon kuitenkin parasta, ja palaan asiaan tässä blogissa, jos tempaus onnistuu esimerkiksi osallistujamäärien kannalta odotetulla tavalla; uskaltaisin nimittäin lyödä vetoa, että suomalaisessa valtamediassa tapaus ei juurikaan tule näkymään onnistui se miten onnistui. Meillä ei selvästikään tajuta, miten dramaattinen kuilu on repeämässä Ranskan kansakunnan ja sen naamalla istuvan "Ranskan tasavalta" -nimisen ämmänkuvatuksen välille. En väitä, että tässä olisi nyt syntymässä mitään todellista vastavallankumousta (vaikka en valittaisi, jos olisikin...), mutta toisaalta en hämmästyisi, jos lähitulevaisuudessa alettaisiin Ranskassa radikaalisti uudistaa valtiosääntöä ja valmistella siirtymistä kuudenteen tasavaltaan.

Nykyinen viides tasavalta on ollut voimassa pian kuusikymmentä vuotta, mikä on tasavaltalaisen Ranskan historiassa kohtalaisen pitkä ajanjakso; vain kolmas tasavalta (1871-1940/1945) on ollut tätä nykyistä valtiomuotoa pitkäikäisempi. Olisiko tuo hypoteettinen "kuudes tasavalta" sitten loppujen lopuksi paljoakaan edeltäjiään parempi, sitä voi miettiä ja sitä sopii epäillä.  

***

Ai niin, tämmöinen pieni apropoo vielä: Tuo kääntämäni Dieudonné-juttu on alunperin kirjoitettu muutama viikko sitten, ja sen ilmestymisajankohtana Ranskan julkisuuteen ei kertakaikkiaan mahtunut juuri mitään muuta kuin tapaus Dieudonné. Nyt tilanne on sillä tavoin muuttunut, että presidentti Hollanden aviollinen... eikun siis avollinen uskollisuus, tai pikemminkin sen puute, on noussut suunnilleen yhtä hallitsevaan asemaan tiedotusvälineissä kuin Dieudonnén juttu, ja onpa (hieman ko. mediasta riippuen) voinut ohittaakin sen. 

Aika moni seuraamani "oikeistolainen" media on ilakoinut tilanteesta ja tehnyt parhaansa vetääkseen siitä pisteet kotiin. Mutta minusta tässä ollaan nyt kyllä vähän liukkailla jäillä, jos yritetään poliittisista motiiveista lähtien heittää rapaa presidentin yksityiselämän ylle; tämän kaltainen moralismi on yksi niistä monista asioista, joissa angloamerikkalaiseen protestanttiseen kulttuuriin kuuluvasta tekopyhyydestä ei pitäisi ottaa mallia Ranskassa eikä missään muussakaan vanhan sivistyneen Euroopan maassa. Tämä siis aivan riippumatta siitä, mitä mieltä muuten olemme Hollandesta ja hänen regiimistään. Ja kyllähän te (molemmat) lukijani tiedätte, mitä mieltä minä hänestä olen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti