maanantai 16. joulukuuta 2013

"Marxilainen" paavi herättää pahennusta

Suomen vihreän liikkeen (nota bene! kyseessä on eri asia kuin nykyinen hallituspuolue nimeltä Vihreät – de Gröna) ehdottomaan parhaimmistoon kuuluva tri. Eero Paloheimo kirjoitti aikoinaan kirjan nimeltä Välit selviksi – ja joka suuntaan. Se on hyvä nimi poliittiselle pamfletille, ja se sopisi mainiosti myös tämän blogijuttuni otsikoksi tai vähintään alaotsikoksi. Paavi Franciscuksen tietyt yhteiskuntapoliittiset <kannanotot> näet ovat aiheuttaneet näppylöitä erityisesti joissakin sellaisissa amerikkalaisissa konservatiivipiireissä, jotka eräissä muissa suhteissa ovat lähellä katolisen kirkon opetusta. Minusta on erittäin ilahduttavaa, että paavi näillä ulostuloillaan selvittää niin sanoakseni välejä Paul Ryanin kaltaisten tyyppien suuntaan; Ryan on olevinaan katolilainen mutta tosiasiassa hän on Ayn Randin opetuslapsi.  

Yhdysvaltain neocon-tyylisen oikeiston vastenmielisimpiin edustajiin kuuluva radiodemagogi Rush Limbaugh veti todenteolla herneen nenäänsä paavin viimekuisesta kirjoituksesta (ks. linkki yllä), joka tämän missourilaisen räyhääjän mukaan oli ”puhdasta marxismia”. Moinen analyysi on jopa Limbaughn mittapuilla merkki niin lähellä lattiatasoa kulkevasta ajattelusta, että äijä voisi muuttaa nimensä kirjoitusasun muotoon Limbo; jokseenkin noinhan se kai lausutaankin.   

Sanotaan se nyt vielä kerran, että paavi Franciscuksen opetus ei edusta kirkon traditiossa minkään sortin uutuutta; esimerkiksi paavi Leo XIII:n yli sata vuotta sitten julkaisemaa De rerum novarum –ensyklikaa on eri yhteyksissä tullut jo sivuttua vähän <siellä> sun <täällä>. Mutta meitä läheisimpinäkin aikoina kirkon suhde kapitalismiin on herättänyt hämmennystä erityisesti joissakin amerikkalaisissa tulkitsijoissa. Muistettakoon, että paavi Johannes Paavali II oli suuri sankari reaganilaisissa konservatiivipiireissä niin kauan kun hän keskittyi kommunismin vastaiseen ristiretkeensä. Mutta kun tuo taistelu onnekkaasti meni pois päiväjärjestyksestä 90-luvun alussa ja kun paavi käänsi aseittensa suuntaa kohti pidäkkeetöntä kapitalismia, joka erityisesti kolmannessa maailmassa on lähes yhtä tuhoisa ja epäkristillinen ilmiö kuin kommunismikin, venähti useampi kuin yksi voitonriemuinen naama Atlantin takana. Paavi Franciscus kaiken kaikkiaan siis jatkaa edeltäjiensä suurta linjaa, vaikka tekeekin sen oman itsensä näköisin painotuksin.

En väitä, etteivätkö jotkut uuden paavimme kannanotot herättäisi minussakin hienoista levottomuutta. Ajattelen erityisesti hänen liturgista vapaamielisyyttään, enkä ole erityisen ilahtunut kaikista hänen maahanmuuttoasiaa sivuavista linjauksistaankaan. Mutta paavi on paavi on paavi. Lisäksi viran takana on ihminen, jolla tietysti on myös oikeus omiin mielipiteisiinsä.  

1 kommentti:

  1. F on kammottava "paavi" ja tradition vastainen joka mielessä. Ei ole mitään syytä puolustella hänen sanomisiaan tai tekemisiään. Pikemminkin olisi syytä rukoilla lyhyttä paaviutta Kirkon takia.

    VastaaPoista