maanantai 4. marraskuuta 2013

Bretagnen kansannousu

Bretagnessa kuohuu. On itse asiassa kuohunut jo useita viikkoja. Pariisin keskushallinnon käyttöönottama ympäristövero (écotaxe), jonka on näillä näkymin tarkoitus astua voimaan ensi vuoden alussa ja joka tulee vaikeuttamaan raskaasti bretoni-maanviljelijöiden ja muidenkin ammatinharjoittajien elämää, laukaisi pitkin viime viikkoa kärjistyneiden mielenilmausten sarjan. Varsinaista vakavaa kuolonuhreihin johtanutta väkivaltaa ei ole toistaiseksi nähty, mutta reipashenkistä ja oikeamielistä vandalismia kylläkin: monin paikoin Bretagnen valtateiden varsilta nousevat mustat savupatsaat kertovat mielenosoittajien polttamista tietulliporteista ja liikenteenvalvontatutkista.
Tietulliportti Lanrodecin lähellä pari päivää sitten


Vaikka levottomuuksien laukaisijana toimi keskushallinnon veropolitiikka vähän samaan tapaan kuin jossakin Yhdysvaltain teekutsuliikkeessä, kyse on silti paljon syvemmästä ja vuosikymmenten kuluessa kasautuneesta tyytymättömyydestä. Tämä liikehdintä on olennaisesti identitaarista: <Finistèren> mielenosoittajat julistavat: ”Olemme finistèreläisiä, bretoneja ja eurooppalaisia, mutta emme jakobiineja!” Bretonien kapina ylittää ilahduttavasti puoluerajat. Bretagnen kansan rinnalla kautta vuosisatojen kulkenut kirkkokin on mukana menossa mm. kutsumalla mielenosoituksiin kirkonkellojen soitolla!


Muistanette Bretagnen vastavallankumoukselliset chouaanit, joista kerroin mm. <tässä> taannoin Sarastukseen kirjoittamassani jutussa. Nyt meneillään olevassa identitaarisessa kapinassa on muistumia paitsi chouaaneihin, myös vielä heitäkin vanhempaan ilmiöön nimittäin vuoden 1675 jacqueriehen (talonpoikaskapina), jossa Pariisin päsmäröintiin kyllästyneet punaisiin myssyihin pukeutuneet bretonitalonpojat pistivät vähän ranttaliksi. Tuolloin kapinan laukaisi ministeri <Colbertin> lanseeraama epäoikeudenmukaiseksi koettu veropolitiikka. Täsmälleen sama asia siis toimi sytykkeenä nytkin. Juuri tuota yli kolmen vuosisadan takaista jacquerie-kapinaa muistaakseen tämän päivän kapinallisetkin pukeutuvat punaisiin myssyihin.

Rioufol <kertoo>: 
"Bretoneilla on kaikki syyt raivoon; heitä ovat vuosikymmenten ajan koetelleet maatalouden ja elintarviketeollisuuden kriisit. [--] Vasemmistolla on näissä departementeissa ollut enemmistöasema, mutta nyt he ovat katkaisseet siteensä äänestäjiinsä ja menettäneet kontaktin kansaan. Bretoneista 85% ei tunne enää vähäisintäkään luottamusta hallitukseen. [Tämä kuohunta] saattaa ennakoida koko Ranskan unohdetun kansan (la France des oubliés) nousua lähitulevaisuudessa. Tämä Ranska on näkymätön vasemmistoeliitille, joka ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin ”herkkien korttelien” (les quartiers sensibles) asukkaista [so. mamuista] ja uudesta monikulttuurisuudesta (nouvelle ”diversité”). Bretonien vastarinnalla on kaksi pääkohdetta, nimittäin epäoikeudenmukainen verotus yhtäällä ja globalisaation kaiken tuhoava tiejyrä toisaalla. Kohottamalla punaiset myssyt ja gwenn ha du –lipun [Bretagnen mustavalkoinen kansallislippu] he julistavat identitaarista unelmaa. Ehkä koko muu Ranska vielä seuraa heitä tällä tiellä."


Punaisten myssyjen ja mustavalkolippujen meri Bretagnessa
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti