keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Jean Raspail ja "Big Other"

Käänsin Sarastukseen tällä kertaa Raspailin Figarolle antaman <haastattelun>, joka on julkaistu 3.2.2011. Haastattelun syynä oli tuolloin tapahtunut Le Camp des Saints -romaanin uudelleenjulkaisu. Tässä haastattelussa keskeisessä roolissa on "Big Other" -hahmo, jonka Raspail kehitteli nykyään kaikissa länsimaissa vallitsevan toiseuden kultin allegoriseksi personifikaatioksi ja jonka hän esitteli romaaninsa uuden painoksen esipuheessa. Hahmon nimi on tietenkin väännös Orwellin dystopiaromaanin Big Brotherista.

Big Other -läppää lukuun ottamatta tässä haastattelussa on hieman päällekkäisyyttä edellisen Raspail-käännökseni kanssa, mutta ei se mitään; tämä on tavallaan systemaattisempi ja muutenkin hieman perusteellisempi esitys Raspailia kiinnostavista teemoista. Kannattaa erityisesti panna merkille, että Raspaililla ei ole mitään sitä vastaan, että kristillisen kulttuuritaustan omaavat ihmiset eurooppalaisine geeneineen rikastuttavat "perusranskalaisuutta", ja hän jopa avoimesti myöntää sinänsä olevan totta
"että nykyinen Ranska on tulosta suurenmoisesta ja siunauksellisesta väestöjen sekoittumisesta. Galloromaanisen pohjan lomaan on tullut aineksia frankeilta, burgundeilta, viikingeiltä, visigooteilta jne. Sitten on juonteita elsassilaisilta, baskeilta, katalaaneilta, Elsassin ja Lothringenin juutalaisilta, bretoneilta, provencelaisilta jne. Lopulta tulevat vielä italialaiset, espanjalaiset, puolalaiset ja portugalilaiset juonteet: Ranska siis otti Euroopan luokseen, ja kas, tästä syntyi perusranskalaisuus." 
Kyse on siis vastaanottajamaan kulttuuriin ja lakeihin integroitumaan lähtökohtaisesti halukkaista ja kykenevistä tulijoista. Ranskan (ja miksei Suomenkin) jossain määrin kirjavien juurten myöntäminen ei tarkoita monikultturismin hyväksymistä sellaisessa muodossa kuin missä vallitseva kulttuurimarxilainen oikeaoppisuus sitä yrittää tunkea meidän kurkuistamme alas; toisaalta jossakin Hommafoorumissa riittää neandertaloideja, joiden nyanssien taju näissä kysymyksissä jättää toivomisen varaa, noin kohteliaasti ilmaistuna...   

Jutun voi lukea alkukielellä mm. <täällä>. Kyseisen Figaro-haastattelun englanninkielistä käännöstä en tällä kertaa löytänyt, ellei oteta lukuun aivan luokattoman huonoa Google-kääntäjän avulla tehtyä sepustusta parillakin amerikkalaisella sivustolla. Sen sijaan <täältä> löytyvässä englanninkielisessä jutussa Raspail puhuu jokseenkin samasta asiasta, vaikka tilaisuus onkin toinen, nim. samoihin aikoihin annettu tv-haastattelu.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Pat Buchanan, 75 vuotta

Noin viikko sitten Mr. Patrick J. Buchanan, nykyamerikkalaisista konservatiiveista viisain ja muutenkin sympaattisin, saavutti 75 vuoden kunnioitettavan iän. Vähän myöhässä siis tulevat Palaneen käryä -blogin onnittelut, mutta parempi näinkin. Vdare-sivuston <onnittelukirjoituksessa> Tom Piatak toteaa Buchananin olleen "oikeassa kaikissa kylmän sodan päättymisen jälkeen Yhdysvaltain politiikkaa sivuavissa merkittävissä kysymyksissä". Ja näinhän se asia onkin. Buchananin edustaman tradition näkökulmasta obamat ja neoconit ovat Yhdysvaltojen todellisten etujen kannalta jokseenkin yhtä tuhoisia ilmiöitä. 

Muutamia erityisesti allekirjoittanutta miellyttäviä esimerkkejä Buchananin vankasta paleokonservatismista: Buchanan on surrut "G.O.P.:n" ("Grand Ole Party", so. republikaanit) joutumista neokonservatiivien ja kristillisten sionistien käsiin; hän ei näe kauppapoliittisessa protektionismissa mitään automaattista pahaa; hän on johdonmukaisesti vastustanut jokaista USA:n sotaista maailmanparannusprojektia viimeisten reilun parinkymmenen vuoden aikana; hän on ankarasti ruoskinut Yhdysvaltain järjetöntä sitoutumista Israelin yksipuoliseen tukemiseen Lähi-idän kiistassa. Ja niin pois päin. Keep on going, Sir! 

Felicem natalem & benefaciat vobis Deus!

      

maanantai 4. marraskuuta 2013

Bretagnen kansannousu

Bretagnessa kuohuu. On itse asiassa kuohunut jo useita viikkoja. Pariisin keskushallinnon käyttöönottama ympäristövero (écotaxe), jonka on näillä näkymin tarkoitus astua voimaan ensi vuoden alussa ja joka tulee vaikeuttamaan raskaasti bretoni-maanviljelijöiden ja muidenkin ammatinharjoittajien elämää, laukaisi pitkin viime viikkoa kärjistyneiden mielenilmausten sarjan. Varsinaista vakavaa kuolonuhreihin johtanutta väkivaltaa ei ole toistaiseksi nähty, mutta reipashenkistä ja oikeamielistä vandalismia kylläkin: monin paikoin Bretagnen valtateiden varsilta nousevat mustat savupatsaat kertovat mielenosoittajien polttamista tietulliporteista ja liikenteenvalvontatutkista.
Tietulliportti Lanrodecin lähellä pari päivää sitten


Vaikka levottomuuksien laukaisijana toimi keskushallinnon veropolitiikka vähän samaan tapaan kuin jossakin Yhdysvaltain teekutsuliikkeessä, kyse on silti paljon syvemmästä ja vuosikymmenten kuluessa kasautuneesta tyytymättömyydestä. Tämä liikehdintä on olennaisesti identitaarista: <Finistèren> mielenosoittajat julistavat: ”Olemme finistèreläisiä, bretoneja ja eurooppalaisia, mutta emme jakobiineja!” Bretonien kapina ylittää ilahduttavasti puoluerajat. Bretagnen kansan rinnalla kautta vuosisatojen kulkenut kirkkokin on mukana menossa mm. kutsumalla mielenosoituksiin kirkonkellojen soitolla!


Muistanette Bretagnen vastavallankumoukselliset chouaanit, joista kerroin mm. <tässä> taannoin Sarastukseen kirjoittamassani jutussa. Nyt meneillään olevassa identitaarisessa kapinassa on muistumia paitsi chouaaneihin, myös vielä heitäkin vanhempaan ilmiöön nimittäin vuoden 1675 jacqueriehen (talonpoikaskapina), jossa Pariisin päsmäröintiin kyllästyneet punaisiin myssyihin pukeutuneet bretonitalonpojat pistivät vähän ranttaliksi. Tuolloin kapinan laukaisi ministeri <Colbertin> lanseeraama epäoikeudenmukaiseksi koettu veropolitiikka. Täsmälleen sama asia siis toimi sytykkeenä nytkin. Juuri tuota yli kolmen vuosisadan takaista jacquerie-kapinaa muistaakseen tämän päivän kapinallisetkin pukeutuvat punaisiin myssyihin.

Rioufol <kertoo>: 
"Bretoneilla on kaikki syyt raivoon; heitä ovat vuosikymmenten ajan koetelleet maatalouden ja elintarviketeollisuuden kriisit. [--] Vasemmistolla on näissä departementeissa ollut enemmistöasema, mutta nyt he ovat katkaisseet siteensä äänestäjiinsä ja menettäneet kontaktin kansaan. Bretoneista 85% ei tunne enää vähäisintäkään luottamusta hallitukseen. [Tämä kuohunta] saattaa ennakoida koko Ranskan unohdetun kansan (la France des oubliés) nousua lähitulevaisuudessa. Tämä Ranska on näkymätön vasemmistoeliitille, joka ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin ”herkkien korttelien” (les quartiers sensibles) asukkaista [so. mamuista] ja uudesta monikulttuurisuudesta (nouvelle ”diversité”). Bretonien vastarinnalla on kaksi pääkohdetta, nimittäin epäoikeudenmukainen verotus yhtäällä ja globalisaation kaiken tuhoava tiejyrä toisaalla. Kohottamalla punaiset myssyt ja gwenn ha du –lipun [Bretagnen mustavalkoinen kansallislippu] he julistavat identitaarista unelmaa. Ehkä koko muu Ranska vielä seuraa heitä tällä tiellä."


Punaisten myssyjen ja mustavalkolippujen meri Bretagnessa