keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Räsäset kansanlähetyspäivillä

Ministeri Päivi Räsäsen ja hänen puolisonsa pastori Niilo Räsäsen viime lauantaina Kankaanpään kansanlähetyspäivillä pitämät <puheet> ovat herättäneet uusateistisessa ja muussa klassiselle kristinuskolle vihamielisessä blogosfäärissä odotetunkaltaisia eli idioottimaisia reaktioita. Tosiasiassa en itsekään komppaa aivan täysillä noita puheenvuoroja. Päivi Räsäsen osuudesta en kyllä keksi mitään vastaan sanottavaa, allekirjoitan sen täysin. (Lisäksi toivon, ettei Räsänen erehdy liikoja selittelemään sanojaan uskontolukutaidottomille tolvanoille siitäkään huolimatta, että nämä ilman muuta näkevät tässä tilaisuuden vaatia hänen eroaan ministerinvirasta.) Mutta Niilo Räsäsen puheessa on mielestäni hieman harkitsemattomia ilmauksia.

Lähinnä tämä minua vähän tökkii: 
”Lähes kaksituhatta vuotta kristillisessä kirkossa on ollut itsestään selvyys, että Raamattu on Jumalan sanaa ja ilmoitusta. Raamatun keskus on Kristus. Kristuksessa on pelastus, josta Raamattu kertoo riittävästi ja luotettavasti. Kaikki kristilliset kirkkokunnat ovat olleet tässä asiassa yksimielisiä. Katolilaiset, ortodoksit ja reformaatiokirkot ovat pitäneet Raamattua yksimielisesti auktoriteettina, koska se on Jumalan ilmoitusta ja Jumalan sanaa. Nyt kuitenkin olemme tulleet sellaiseen tilanteeseen, jossa tämä itsestään selvyys on asetettu kyseenalaiseksi. Kirkon perustus on ollut Jumalan sanassa, mutta nyt itse Jumalan sana on asetettu kyseenalaiseksi, Niilo Räsänen sanoi.” [vahvennus minun]   
Mutta ei Raamattu sellaisenaan ole ollut mikään de facto ylin auktoriteetti millekään muulle uskonsuunnalle kuin Geneven perinteeseen nojautuville ”vasemman laidan” reformoiduille ja siinäkin joukossa ehkä aikaisintaan 1800-luvulla ja pääasiallisesti Amerikassa syntyneille herätysliikkeille, joita voi luonnehtia toisen, kolmannen tai kymmenennen asteen reformoiduiksi.

Pastori Räsänen ei kuitenkaan ole reformoitu vaan luterilainen (olkoon ”viidesläinen” tai ei) ja hyvin tietää sola scriptura –periaatteen tarkoittavan nimestään huolimatta käytännössä sitä, että Raamattua luetaan luterilaisten tunnustuskirjojen valossa; lisäksi – ja tämä on ehkä vielä tärkeämpää – Räsänen varmasti tietää, ettei ilmaisu ”Jumalan Sana” välttämättä tarkoita Raamatun kirjainta vaan jotain paljon, paljon arvokkaampaa; no, tämä kyllä tulee vähintään implisiittisesti ilmi jo tuossa pastori Räsäsen puheessa, mutta olisi asian voinut sanoa selvemminkin. Ortodokseilla ja katolilaisilla on omat Raamatun ja kirkon tradition välistä suhdetta koskevat opetuksensa, mutta ei niistä tämän enempää.

***
Miksi tämä nillitys? Siksi, että monin paikoin blogosfäärissä näkyy Räsästen puheista otetun silmätikuksi juuri tuo raamattukeskeisyys ja siitä on revitty toinen toistaan typerämpiä kommentteja, joiden keskeinen yhteinen nimittäjä on oletus kristittyjen mielivaltaisuudesta raamatuntulkinnassaan. Selvähän se että varsinkin VT:sta voisi halutessaan poimia toinen toistaan oudompia opinkappaleita ja niillä oikeuttaa mitä hirveimpiä käytäntöjä, mutta vain pienet kultit ja lahkot ovat tällaista harrastaneet.

Esimerkiksi kirkon virkaa, ihmiselämän pyhyyttä sekä perhe- ja seksuaalietiikkaa (nämähän ne eniten nyky-Suomessa tapetilla ovat) koskevaa opetusta ei siis kannattaisi perustella ennen muuta Raamatulla vaan pikemminkin kirkon traditiolla (jonka ytimessä Raamattu toki elää). Se ei tietenkään vähentäisi ateistien ja liberaalikrisseleiden klassista kristinuskoa kohtaan suuntaamaa kritiikkiä, mutta ainakin vähän jäntevöittäisi ja järkevöittäisi sitä. Mutta ehkä tämä irrottautuminen virheellisestä puhetavasta on vuosisatojen patinoiman luterilaisen itseymmärryksen omaavalta kristityltä liikaa vaadittu.    

4 kommenttia:

  1. Jos jätetään tuo "riittävästi" tuosta pois, niin onhan se periaatteessa totta.

    Itsekin olen vähintään lievästi huolissani tuosta, että Raamatusta itsestään ollaan nostamassa lähestulkoon uskon kohdetta. Toisaalta tunnen sympatiaa tätä suomalaista, ilmeisesti hyvin hajanaista konservatiivikristittyjen ( jos otetaan ilmaisu ihan siten kuin se keskusteluissa esiintyy ) liikettä kohtaan. Mihin muuhun se nojaisi, kuin Raamattuun? Vanhoja kirkkoja kohtaan tunnetaan erittäin suurta epäluuloa, ja toisaalta kaikki eivät ole kirkollisia luterilaisiakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mihin muuhun se nojaisi kuin Raamattuun?"

      Raamattuun + Vähä-katekismukseen + Augustanaan + Gerhardtiin + Pieperiin?

      Tai no, ehkä ei sentään...

      Poista
    2. Barthiin ja Pannenbergiin?

      Ahvio esitti jossain radio-ohjelmassa tulkinnan siitä kuinka kaikkien kirkkojen kanta moraaliopetuksen suhteen on itse asiassa sama. Vanhurskauttamisopit sitten heittelevät. Tosin hän muisti kaikille kuulijoille korostaa olevansa vakaumuksellinen prostestantti ennen kuin sanoi myönteisen sanan katolisesta kirkosta :)

      Poista
  2. Se vain ministeri Räsäsestä, että hän on Jumalan nimeen vannonut noudattavansa Suomen lakeja etc. Niin kauan kuin hän on ministerin postilla hänen on julkisissa puheissansa tätä valaa noudatettava. Tämä on yksiselitteistä ja niinpä valaa rikkoessaan hän on valapatto. Hänen on siis erottava virastansa jos haluaa säilyttää kansalaisten kunnioituksen. Pahoin pelkään ettei hän sitä tule tekemään.
    Kemppinen on asiasta kirjoittanut hiukan enemmän.

    VastaaPoista