sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Sarastus: keltti-artikkelini

Kirjoitin Sarastukseen artikkelin teemasta "traditionalismi ja keltit". <Tässä> on jutun ensimmäinen osa, toinen tulee viikon tai parin sisällä. Euroopan äärimmäiselle länsireunalle jo vuosituhansia sitten ahdetut kelttiläiset kansansirpaleet ovat kiinnostaneet minua jo kauan. Kelttiläisyyden ja varsinkin "kelttiläisyyden" määrittelyongelmia sivusin jo tuossa Sarastuksen jutussa, joten siitä aiheesta ei tässä yhteydessä tämän enempää. Joka tapauksessa koen tärkeäksi vetää tiettyä hajurakoa nykyään laajalti vallitsevaan, sanoisinko vulgaarikelttiläisyyteen, joka kukkii metallimusiikin, fantasiakirjallisuuden ja liveroolipeleihin innostuneiden hörhöjen maailmoissa. Minua kiinnostaa kelttiläisten kansojen keskuudessa näköjään tavallista yleisempi taipumus antimodernismiin, mikä on ilman muuta terve piirre.

***

Tässä vähän henkilökohtaisemmin samasta teemasta. Olen käynyt Irlannissa kahdesti, molemmat visiittini tapahtuivat jo 80-luvulla. Rähjäisen pittoreski ja kodikas, juuri sopivan kokoinen Dublin teki vaikutuksen (nykyään kaupunki taitaa kyllä olla jo vähän sliipatumpi ja jupahtavampi "kelttiläisen tiikerin" hiljattaisesta romahduksesta huolimatta). Mutta Länsi-Irlanti se vasta oli jotakin!

Donegal, Galway ja Mayon kreivikunta ovat yhä aidosti kelttiläistä maata. Juuri Mayon hallintokeskuksessa, pienessä Westportin kaupungissa kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni iirin kieltä, jota puhui keskenään kaksi kaupungissa ilmeisesti kauppareissulla ollutta kalastajaa ties miltä ulkosaarilta. Mayossa sijaitsee myös yksi Irlannin tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista, nimittäin Croagh Patrick -vuori, jonne hurskas legenda kertoo Pyhän Patrickin aikoinaan kiivenneen. Siellä minäkin kävin. Kävelymatkaa Westportista karunkauniin maiseman halki vuoren juurelle oli tuommoiset kymmenen kilometriä. Kiipeäminen huipulle vei pari tuntia mutta maksoi kyllä vaivan.
 
***

Toinenkin 80-luvun pyhiinvaellukseni sivusi kelttiläistä maailmaa. Kävin Santiago de Compostelassa, Luoteis-Espanjan Galiciassa kesällä -86. No, itse asiassa en ansainnut kuuluisaa pyhiinvaeltajan simpukkaa reppuuni, sillä menin perille saakka mukavasti junalla sen sijaan että olisin kävellyt vaaditut vähintään viimeiset sata kilometriä Caminosta. Mutta Galicia on kyllä kauneinta Espanjaa, sillä se on varsin rehevää ja vehreää maata. Galecon kieli on lähempänä portugalia kuin kastiliaa eli standardiespanjaa.

Yhdessä Asturiasin ja Cantabrian kanssa Galicia on siis myös "kelttiläisintä" Espanjaa. Näitä pohjoisen vuoriseutuja maurit eivät koskaan saaneet valtaansa, ja juuri niiltä käsin alkoi reconquista joskus vuoden 1000 paikkeilla Compostelan Pyhä Jaakobin suojeluksessa. Myös sisällissodassa seitsemisenkymmentä vuotta sitten nämä seudut olivat enimmäkseen vankasti kansallisia; tosin Biskajanlahden rannikon muutamat satamakaupungit ja teollisuuskeskukset olivat kyllä sitkeitä punikkipesiä kansallisen armeijan selustassa, mutta Pohjois-Espanjan maaseutu oli enimmäkseen puhdasta. Myös generalissimus Franco oli syntyisin Galiciasta, Ferrolin kaupungista, ja kaupungin virallinen nimi olikin sodan jälkeen El Ferrol del Caudillo... Valitettavasti Franco ei ollut suopea Galician paikallisidentiteettiä kohtaan vaan sorti sitä siinä missä muutakin periferiaa "yhden ja jakamattoman Espanjan" hyväksi; tämä on jakobiininen ajatus sinänsä.    

1 kommentti:

  1. Kiinnostava artikkeli, hyvin avaat kelttien historiaa ja mitä kelttiläisyys edes tarkoittaa. Ranskallakin on näemmä ollut oma karelianistiliikkeen vastine, mikä on toki loogista, olihan tuollainen myyttis-nationalistinen tendenssi ideologista valtavirtaa kaiketi koko Euroopassa.

    Fantasiakirjallisuuden ystävänä pakko sanoa, että haukut hieman väärää puuta niputtaessasi koko lajin tuohon pseudoilun alle. Ymmärrän sinänsä mistä puhut, koska niin sanottu bulkkifantasia on epäilemättä juuri tällaista, mutta kovin harmitonta viihdettä. Fantasiakirjallisuutta on kuitenkin niin monenlaista. Sinulle voisin suositella luettavaksi Robert Holdstockin Alkumetsää (engl. Mythago Wood). Se on oikeastaan scifistinen kirja, jossa käsitellään kelttiläistä mytologiaa omaperäisesti ja kiinnostavasti. Se on niin kaukana Conaneista ja miekka & magia -genrestä kuin olla jo voi.

    PS. Ei Tolkienin kirjat mitään loruja olleet, vaan kokonaan oma mytologiansa. Ja Tolkien oli kuningas.

    VastaaPoista