maanantai 27. toukokuuta 2013

Sarastuksessa bretoneista: Keltti-artikkelini loppuosa

Keltti-aiheisen kirjoitukseni loppuosa on luettavissa Sarastuksessa, siis <täällä>.

Nyt keskityn siis kokonaan bretoneihin. He ovat kerta kaikkiaan mainiota joukkoa! Bretoneissa on selvästi enemmän traditionalisteja ja uskonsa vakavasti ottavia kristittyjä kuin ranskalaisissa keskimäärin. Viimeisen puolen vuoden aikana Ranskaa ravisuttaneiden (homojen "avioliittoa" vastustavien) manif pour tous -demonstraatioiden tarkkasilmäisimmät seuraajat ovat saattaneet panna merkille oudosti kaikki värinsä menettänyttä Yhdysvaltain tähtilippua muistuttavan baneerin mielenosoituskulkueissa; kyseessä on Gwenn ha Du, Bretagnen mustavalkoinen lippu. Esimerkiksi <tämän linkin> takaa löytyvässä valokuvassa viime tammikuun 13. päivän Pariisin suurmielenosoituksesta Gwenn ha Du liehuu ylimpänä. Regionaalisesta alkuperästään huolimatta tällä lipulla on tärkeä rooli kaikkia kristillis-konservatiivisia ranskalaisia yhdistävänä symbolina yhdessä mm. Jean d'Arcin vaakunan, vanharanskalaisen liljalipun ja Pyhällä Sydämellä koristetun trikolorin rinnalla.  

Ainakin osalle suomalaisiakin tuttuja bretoneja ovat mm. seuraavat henkilöt: (puoliksi legendaarinen) ritari Lancelot, runoilija-filosofi-diplomaatti Chateaubriand, runoilija Lamartine, teologi Lamennais, filosofi-orientalisti Ernest Renan, kirjailija Jules Verne, poliitikko Jean-Marie Le Pen. Edistysuskovaista Jules Vernea lukuunottamatta nämä kaikki olivat ja ovat tolkun ihmisiä ja edustavat kukin tahollaan sitä, mikä on Ranskassa ja ranskalaisuudessa parasta. Tosin kukaan heistä ei (ehkä tarunomaista Lancelotia lukuunottamatta) ollut äidinkieleltään bretoni, mutta heistä useimpien identiteetissä väkevät kelttiläiset juuret ja verenperintö näyttelivät ainakin jonkinlaista roolia. Bretonien osuus kuningas Arthurin tarinoiden synnyssä ei ollut aivan vähäinen.

Bretonien taistelu oikeudesta kansalliseen identiteettiinsä ja kieleensä on herättänyt ihmetystä liberaaleissa jo 1800-luvulla. Taisi olla John Stuart Mill (?), joka kehotti bretoneja reippaasti ranskalaistumaan (ja walesilaisia, skotteja ja irlantilaisia englantilaistumaan) jotta pääsisivät modernin valistuksen ihanuuksista osallisiksi; muussa tapauksessa näet oli vaarana, että nämä kansat jäisivät surkeiksi barbaarisiksi muinaismuistoiksi Euroopan reunalla. Että semmoista liberalismia.

Mainittakoon bretoneista vielä sellainen kuriositeetti, että he käyttävät alkoholia humalahakuisemmin kuin ranskalaiset yleensä. Niin että irlantilaisten ja skottien verisukulaisia näköjään ollaan...

***

Tuossa Sarastus-artikkelissani mainitsin ohimennen jo 1900-luvun alussa perustetun bretonilehden nimeltä Breiz Atao. Tämä kansallismielinen, konservatiivinen ja katolinen lehti elää ja voi hyvin edelleen ja siitä ilmestyy myös <verkkoversio>. Lehti otti kantaa myös ajankohtaiseen Dominique Vennerin itsemurhaan ja, kuten oikein onkin, tuomitsi teon (vaikkakaan ei sen tekijää). Käännän tähän pätkän lehden ranskankielisestä artikkelista:

"Venner on saattanut saada inspiraatiota tekoonsa pakanallisesta antiikista, muinaisilta roomalaisilta tai germaaneilta, ehkä jopa aasialaisilta (Yukio Mishima). Mutta tosiasiana pysyy, että itsemurha on kristillisen Lännen perinteessä merkki epätoivosta Jumalan kasvojen edessä. Tällä eleellään katedraalin alttarilla Dominique Venner ennen muuta kielsi Kristuksen [--]. [Vennerin teon seurauksena Notre Damen] katedraalista tuli pelkkä Ranskan historian symboli. [--] Tällainen protesti-itsemurha rukousmyllyihinsä väsyneiden tiibetiläisten munkkien tapaan [--] saattaa herättää sympatiaa uhria kohtaan, mutta se on silti epäterve, turha ja narsistinen ele. [--] On rohkeata uhrautua. Mutta itsemurha ei ole uhri, itsemurha merkitsee antautumista. Meille bretoneille tämän kaltaiset eleet ovat olleet tuttuja siitä saakka kun menetimme kansallinen arvokkuutemme ja vapautemme, ja me tiedämme liiankin hyvin, että tässä on kyse rappiosta, moraalisesta romahduksesta, tappiosta." [korostus Michelange]

Eli varsin tervehenkistä suhtautumista asiaan edustaa tämä bretonilehti. Koko teksti on luettavissa <täällä>. Jos tahdotte tietää, miltä bretonin kieli näyttää, vilkaiskaa vielä vaikkapa <tätä>.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti