keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Identitaariset euroviisut

Tämä ylikansallinen postmoderni queershow, jota euroviisuiksi kutsutaan, ei tietenkään minua itsessään kiinnosta, mutta sen liepeiltä avautuu mielenkiintoinen ikkuna nykyisen Euroopan ja sen lähialueiden kansakuntien kansalliseen identiteetinmuodostukseen. Tässä Ylen <jutussa> on selvitetty äänestyskäyttäytymistä maittain, tarkemmin sanoen maablokkien muodostumista. Sinänsä tässä kaikessa ei ole mitään uutta ja ilmiö on havaittukin jo ajat sitten.

Jutun kartta on viitteellinen ja siitä puuttuu itse tekstissä mainittuja suhteita, tärkeimpänä Baltian maista Venäjälle suuntautuvat äänet sekä Turkin ja Azerbaidzhanin välinen molemminpuolinen fanitus. Jotkut näistä äänestyskäyttäytymisessä ilmenevistä yhteyksistä ovat täysin ongelmattomia ja harmittomia; mainittakoon tärkeimpänä Pohjoismaiden keskinäinen yhteenkuuluvuus.

Mutta mietteliääksi vetää vaikkapa Venäjän yleensä Virosta ja Latviasta saamien suurten äänimäärien ajatteleminen, sillä sehän ei kerro virolaisten ja latvialaisten identitaarisesta yhteenkuuluvuudentunteesta venäläisten kanssa vaan suurista venäläisistä kolonioista Baltiassa. Saksasta ja muualtakin Länsi-Euroopasta suuntautuu kimppu nuolia Turkkiin, mikä kertoo tietenkin suurista Gastarbeiter-populaatioista näissä maissa; tai ainakin Gast-populaatioista… Ranskan länsieurooppalaisittain suurehko juutalaisväestö fanittaa tietenkin Israelia; se on tämä kaksoisidentiteetti sellainen ihan luonteva ja ongelmaton juttu, tiedättehän.

Kannattaako tällaista flamboyant-homojen friikkisirkusta nyt ottaa niin kovin vakavasti, kysyttäneen. No eipä varmaan kannatakaan. Mutta yhtä hyvin voi kysyä, uskooko joku todella, etteivät nämä viihdemaailmassa ilmenevät lojaliteetit realisoidu vastaavalla tavalla myös vakavammissa kysymyksissä? Sekä venäläiset Baltiassa että muslimiturkkilaiset Saksassa ovat enimmäkseen kansalaisia ja siten äänioikeutettuja valtiollisissakin vaaleissa. Ja arvomaailmaltaan, identiteetiltään ja lojaliteeteiltaan enimmäkseen täysin vieraita isäntäkansoihin nähden; tulee tässä mieleen kielikuva kyystä ja povesta.  

Nämä euroviisut kaikkinensa edustavat melko omituista ”eurooppalaisuutta”. Mitä tekemistä joillakin Turkilla ja Azerbaidzhanilla edes on näissä mittelöissä? Eikös osallistujiin nykyään kuulu maita peräti entisen Neuvostoliiton Keski-Aasiastakin, jostakin Kaspianmeren takaa? Jo vuosikymmeniä mukana ollut Israel ei tietysti sekään ole eurooppalainen maa millään mittarilla, ei maantieteellisesti eikä varsinkaan identiteetiltään. Valitettavasti näin joustava käsitys ”eurooppalaisuudesta” ei rajoitu viihdemaailmaan vaan on pelottavan vahvoilla myös niissä piireissä, joilla on sananvaltaa mm. EU:n laajenemiseen; siksi minä, joka joskus muinoin suhtauduin ainakin varovaisen myönteisesti Unioniin, alan olla hiljaa mielessäni tyytyväinen siitä, että ”itse Elämä”, kuten venäläiset sanovat, on nyt näköjään ajamassa tätä projektia kiville.           


2 kommenttia:

  1. "Nämä euroviisut kaikkinensa edustavat melko omituista ”eurooppalaisuutta”. Mitä tekemistä joillakin Turkilla ja Azerbaidzhanilla edes on näissä mittelöissä? Eikös osallistujiin nykyään kuulu maita peräti entisen Neuvostoliiton Keski-Aasiastakin, jostakin Kaspianmeren takaa?"

    Euroviisujen pointtina ei ole edustaa eurooppalaisuutta. Euroviisut on kilpailu, johon mikä tahansa European Broadcasting Areaan kuuluva valtio voi osallistua. EBA on huomattavasti laajempi alue kuin Eurooppa. Nimitys "euro" on lähinnä historiallista perua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa. Siinä tapauksessa pelin henki on todella muuttunut vuosikymmenten varrella, sillä kyllä tämä skaba ymmärtääkseni alun alkaen lanseerattiin nimenomaan tukemaan Euroopan integraatiota sen varhaisvaiheessa.

      Poista