maanantai 11. maaliskuuta 2013

"Tasa-arvoinen avioliittolaki" ja orwellilainen uuskieli

Kuten kaikki tietävät, niin meillä kuin Ranskanmaallakin on viime päivinä taitettu kiivaasti peistä homojen oikeudesta "avioliittoon". Niin paljon kuin nämä kaksi maata muuten eroavatkin, on keskustelu tässä kysymyksessä ollut kummassakin maassa hämmästyttävän samankaltaista. Kielestä ja kielen hallinnasta on pitkälti ollut kyse. Meikäläinen käsite "tasa-arvoinen avioliittolaki" ja sen ranskalainen vastine "avioliitto kaikille" (mariage pour tous) perustuvat kumpikin kielen tietoiseen tai tiedostamattomaan manipulointiin. Olen tähän kevyesti toimittaen kääntänyt ranskalaisen kirjoituksen aiheesta, joka lähes sellaisenaan sopisi meikäläiseenkin tilanteeseen.  Alkuteksti löytyy <täältä>.

"Kun todellisuus ei miellytä, riittää että keksitään uudissanoja muuttamaan todellisuus halutun kaltaiseksi. Kun asia on sopivasti nimetty, se saa halutun muodon, eikä yleisellä mielipiteellä ole asiaan nokankoputtamista. Tätä on sosialistinen uuskieli.


Homoseksuaalisten lobbyjen ensimmäinen voitto taistelussa ”tasa-arvoisesta avioliittolaista” (mariage pour tous) oli juuri onnistuminen kielen manipuloinnissa. Sanat, käsitteet, ilmaisut, joita kuulee pitkin päivää median ja hallituksen suusta, on keksitty juurikin luomaan uutta todellisuutta.


Ajatellaan vaikkapa vastakkainasettelua ”heteroparien” ja ”homoparien” välillä. Tämän vastakkainasettelun tarkoitus on saada meidät uskomaan, että on olemassa jako kahteen seksuaalisuustyyppiin ja että näistä kahdesta mallista heteroseksuaalista mallia suositaan epätasa-arvoisesti. Tällaiselle puheelle ei ole mitään perusteita. Oikeudellisesti tulkittuna on kyse miehistä ja naisista, ei siis tiettyjen ryhmien oikeuksien suosimisesta toisten ryhmien oikeuksien kustannuksella.


Oikeusjärjestelmämme ei ole koskaan pyhittänyt jotakin ”heteroseksuaalista mallia”. Järjestelmä perustuu miehen ja naisen erillisyyteen (altérité), mikä puolestaan sisältyy ihmisyyden perusteisiin. Lain näkökulmasta ei siis ole olemassa homoseksuaalisia tai heteroseksuaalisia vaan mies- tai naispuolisia oikeussubjekteja.       


On huiputusta uskotella, että on käynnissä joku taistelu hetero- ja homoseksuaalien välillä, juoni, jolla pyritään petaamaan maaperää näille vaatimuksille [”tasa-arvoisesta avioliittolaista”].


”Tasa-arvon” käsite: on yritetty ympätä [Ranskan] tasavallan tunnuslause [Liberté, égalité, fraternité] homoseksuaalisten parien taistelulippuun. Mutta tämän käsitteen viljely on pelkkä syötti, koska tunnuslauseessa julistetaan tasa-arvoa kansalaisten eikä missään nimessä ihmiskategorioiden välillä.


Ilmaisu ”avioliitto kaikille” (le mariage pour tous) on keksitty levittämään pseudomyötätuntoista viestiä, mutta itsessään termi ei merkitse mitään. Sillä termiä ”avioliitto” ei koskaan voi soveltaa ”kaikkiin”, muuten koko instituutio tyhjenee kaikesta merkityssisällöstä. 


”Homoseksuaaliset perheet”, ”homovanhemmuus”; siinä lisää merkityksettömiä ja sisällyksettömiä uudissanoja. [--] Sopii kysyä, mitä tarkoittaa ”homoseksuaalinen perhe”. Onko kyseessä koti, joka kokoaa yhteen samaan sukupuoleen kuuluvia aikuisia yhden tai useamman lapsen ympärille? Mikä on sanan ”perhe” merkitys tässä kontekstissa?   


Homolobbyn kannattajat ovat siis ymmärtäneet, että todellisuuden luomiseksi riittää uusien sanojen keksiminen. Idea on sama kuin George Orwellin uuskieli romaanissa 1984. [--]


Mutta sitä homojen ”avioliiton” kannattajat eivät ole ymmärtäneet, että tämä uuskieleen perustuva uustodellisuus on myös helposti purettavissa, sehän ei perustu mihinkään konkreettiseen.


Tästedes jokaisen tulee siis pudottaa omasta kielestään pois nämä tyhjästä nyhjäistyt käsitteet. 
     
Tästedes puhumme aviopareista ja ymmärrämme sillä vain miesten ja naisten välisiä liittoja. Puhumme perheistä ja ymmärrämme sillä yhden isän, yhden äidin ja mahdollisesti heidän lastensa muodostamaa yksikköä.


Puhumme tasa-arvosta yksittäisten kansalaisten välillä.


Kieltäydymme kaikista viittauksista ”homopareihin”, sen sijaan puhumme samaa sukupuolta olevista henkilöistä. Poistamme kielestämme myös kaikki viittaukset heteroseksuaalisuuteen, sen sijaan puhumme miehistä ja naisista.


Kun puhumme ”vanhemmista”, ajattelemme luonnollisesti isää ja äitiä. Homoseksuaaleista puhumme ”huoltajina” (tuteurs, tutrices).


Soveltakoon itse kukin näitä vaatimuksia omalta kohdaltaan kotonaan, työssään, yhteiskunnassa, seurakunnassaan, poliittisessa puolueessaan, missä ikinä vain voi.


Keksityt sanat ja käsitteet olkoot tästedes kiellettyjä meidän puheessamme."

***

Tähän ei suomalaisellakaan ole mitään lisättävää.

3 kommenttia:

  1. Kait sä tajuat, että perinteisen avioliitto-käsitteen voi ihan samaa kaavaa noudattamalla purkaa. Hienoa, että olet oivaltanut kielen merkityksen sosiaalisen todellisuuden konstruoimisessa! Huvittavaa kuitenkin, ettet samalla huomioinut kuinka perinteinen avioliittokäsite on ihan samalla tavalla konstruoitu ja purettavissa. :) Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia erittäin tarpeellisesta kirjoituksesta! Jonkun oli sanottava tuo, mitä kirjoitit, ääneen. Hyvää kevättä:) t.Sarah.

    VastaaPoista