perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ideologioiden turhuudesta


Olen tainnut jo muutaman kerran aikaisemminkin tässä blogissa ilmaista kyllästyneisyyteni sovinnaisiin ideologis-poliittisiin nimilappuihin, noihin enimmäkseen naiivin 1800-luvun lanseeraamiin ismeihin, vaikka toki olen laiskuuttani niihin usein turvautunut itsestänikin puhuessani.

Tosiasiassa kaikkia aidosti merkityksellisiä ja viisaita ajatustraditioita on vaikea tyhjentävästi luokitella sen enempää oikeistolaisiksi kuin vasemmistolaisiksikaan. Ranskassa tämä tajuttiin jo sata vuotta sitten kun joukko nuoria patriootteja heitti kärsimättömästi koko yksiulotteisen janan tunkiolle ja omaksui iskulauseen ni droite, ni gauche!; tämä ”ei oikeistoa eikä vasemmistoa” –skeema on elänyt näihin päiviin saakka, ja viimeksi sen on omaksunut Ranskan uusista yhteiskunnallisista liikkeistä joka suhteessa lupaavin ja tervejärkisin, nimittäin Bloc identitaire.

Bloc ei ainoastaan tietoisesti välttele perinteisiä ismi-perusteisia leimoja ja ole pelkäämättä sen enempää fasistin kuin sosialistinkaan stigmaa, se myös erottuu edukseen suurimmasta osasta muuta länsimaista ns. counter-jihad -liikettä ainakin kahdessa asiassa. Nämä asiat, eli suhtautuminen yhtäältä USA:han ja toisaalta Israeliin, toki liittyvät läheisesti toisiinsa, ja lisäksi niiden laajalti ymmärretään indikoivan ao. subjektin sijaintia oikeisto-vasemmisto -janalla.

Pro primo: Bloc identitaire ei tarvitse Setä Samulia islaminvastaisessa torjuntataistelussaan ja näkee USA:n ja Euroopan etujen olevan suurelta osin ristiriidassa keskenään; ”Ei Allahia eikä Amerikkaa, vaan Europa nostra!” julistavat nuoret identitaarit reippaasti. Pro secundo: Bloc on ottanut Lähi-idän ikuisuuskiistaan selkeän puolueettoman kannan; puheenjohtaja <Fabrice Robertin> sanoin: ”Ei Palestiinan eikä Israelin vaan Euroopan puolesta!”. Juuri tässä kysymyksessä Bloc selkeimmin erottautuu counter-jihadisteista, jotka lähes järjestään näyttävät olettavan Israelin ja Euroopan välille jonkinlaisen kohtalonyhteyden vain siksi, että molempien pääasialliset uhkaajat ovat islamisteja. Tämä luonnollisesti on harvinaisen epähistoriallinen ajatus ja itselleni tärkein syy olla olematta missään tekemisissä nykymuotoisen vasta-jihadin kanssa; tai niin no, Halla-ahon Scriptaa nyt joskun lueskelen, mutta siinä kaikki.

Vaikka Bloc yleensä luetaan osaksi äärioikeistolaista counter-jihad –verkostoa, niin ainakaan <tässä> älyttömässä, monia tarkkailijoita hämmentäneessä eurooppalaisten vastajihadistien hiljattain Israeliin tekemässä pyhiinvaelluksessa ei identitaareja onneksi nähty. Mutta siis jopa Italian neofascistien Gianfranco Fini kävi "hiljentymässä" Jerusalemin Yad Vashem –muistomerkillä! Sinänsä tämä omituinen solidarisoituminen sionistivaltion asiaan ja yleisemminkin se suopeus, jota eurooppalaiset vastajihadistit osoittavat  neokonservatismina tunnetun amerikanjuutalaisen ideologian suuntaan, on kaunopuheinen todiste kaikkien ideologisten nimilappujen turhuudesta.       

***

Maallista politiikkaa ja yhteiskuntaelämääkin huonommin sovinnaiset ismit sopivat kuvaamaan kristinuskoa yleensä ja kirkkoamme erityisesti. Tämä kysymys on erityisen ajankohtainen juuri nyt kun konklaavi valmistautuu valitsemaan Pietarin istuimelle uutta haltijaa. Mitä ihmeellisintä ”vatikanologista” kannunvalantaa on lehdistössä nähty jo nyt, eikä taida olla pelkoa siitä, että tulevan parin kolmen viikon aikana spekulointi ainakaan laantuisi.

”Edistyksellinen” tai ”liberaali” sekä ”konservatiivi” tai ”taantumuksellinen” ovat epiteettejä joita huolettomasti heitellään jokaisen papabile-tasoisen kardinaalin suuntaan mutta jotka ani harvoin sopivat yhteenkään näistä prelaateista; ainakaan emeritus-paavi Benedictus ei sovi mihinkään noista lokeroista, paitsi tietysti kaikkien oikein ajattelevien toimittajien mielestä.   

Seuraava paavi, kuka lieneekin, ei tule olemaan konservatiivi eikä liberaali vaan kristitty, kuten kaikki paavit ennen häntä. <Tässä> hyvä kirjoitus aiheesta ranskantaitoisille.

8 kommenttia:

  1. Noin. Myös englanninkielisestä lehdistöstä löytyy vastaavia artikkeleja, mutta tietenkin harvemmassa kuin poliittista spekulaatiota siitä olisivatko kondomit jo mahdollisia.

    Edelleen väittäisin, että Israelia voi tarkastella myös kansallisvaltiona ja siinä mielessä puolueettomasti. Tuo Bloc Identaire on mielenkiintoinen. Jos suomalaiset kansallismieliset alkavat aktivoitua, kuten kommunistinen Verkkouutiset väittää, niin voisi yrittää tuoda tuota ajattelua esiin heidän parissaan.

    VastaaPoista
  2. Vaikea Israelia on tarkastella puolueettomasti kun he häpeilemättömästi pyrkivät edistämään omaa etnosentrisyyttään (juutalaisvaltio juutalaisille), mutta samalla tukevat yhteiskuntaa hajottavaa monikulttuuristamista Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muualla. Eurooppalaisen Israelin ystävän täytyy olla joko hyvin sinisilmäinen tai itsetuhoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaha, sitä on luettu Occidental Observer -sivustoa... No mikä ettei, harvinaisen hyvä saittihan se onkin ainakin amerikkalaisen konservatismin mittapuilla.

      Poista
  3. Itse en laske itseäni erityiseksi Israelin ystäväksi, mutta katson, että juutalaisilla on oikeus kansallisvaltioon. Arabimaailman ( tai laajemmin islamilaisen maailman ) tilaa pidän häpeällisenä jatkuvine pakolaisvirtoineen, enkä pidä USA:ta tai Eurooppaa mitenkään syyttöminä tilanteeseen. Arabimaailman tilasta johtuen on vain varsin vaikea sanoa mikä olisi oikea ja todellinen palestiinalaisvaltio. Kun tilanne selviää, niin sellainen olisi tietysti perutettava.

    Ideaalissa maailmassa Jerusalem olisi kristittyjen hallitsema vapaakaupunki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tjaah. Minusta juutalaisilla taas ei ole oikeutta kansallisvaltioon. Itse asiassa millään kansalla ei voi olla automaattisesti tuollaista oikeutta. Jos olisi, niin tämä maailma olisi vielä nykyistäkin pahempi sekasotku. "Kansan" (merkityksessä "nation") määrittely on objektiivisesti vaikeata, ja niinkin kirjavan joukon kuin juutalaisten kohdalla käytännössä ainoa kriteeri on subjektiivinen tunne.

      Niinkö se todella menee, että joku venäläinen punapää, jolla on joitakin mooseksenuskoisia sukulaisia voi matkustaa Israeliin ja noin ilmoitusasiana saada täydet kansalaisoikeudet? No näinhän se menee. Venäjä on Israelin puhutuin kieli heti heprean jälkeen, ja näiden mamujen juutalaisuuskin on monessa tapauksessa lievästi sanoen kyseenalainen.

      Luitko Ida viimeisesti Fideksestä sen jutun karmeliittamaallikoidemme pyhiinvaelluksesta Israeliin? Suora sitaatti: "Taybehin uusi roomalaiskatolinen kirkkoherra kertoi meille, kuinka vaikeaa on yrittää opettaa palestiinalaisille [kristityille], että on rakastettava vihollistaan. Israelin nimeäkään ei voi mainita psalmeja rukoiltaessa, vaan se on korvattava Jaakobin nimellä." Ja kuka voi olla ymmärtämättä heidän tunteitaan? "Kristityt" sionistit näköjään voivat, koskapa asettavat juutalaisten edut omien uskonveljiensä ja -sisartensa edelle.

      ***

      Sen sijaan Israelilla on kyllä oikeus olemassaoloon. Miksi? Koska se on kansainvälisesti tunnustettu YK:n jäsenvaltio. Sitä ei tosin olisi pitänyt tunnustaa, ja oikeudenmukaisessa maailmassa sitä ei olisikaan tunnustettu, mutta nyt asialle ei enää voi mitään. Olen siis tässä kysymyksessä oikeuspositivisti.

      Poista
    2. No jos puhumme joistakin universaaleista oikeuksista, niin sitten asia muuttuu toiseksi. Poliittisissa oikeuksissa on kuitenkin järkevää toimia sen oletuksen pohjalta, että kansoilla on oikeus itsehallintoon. Itse en ollut määrittelemässä juutalaisia kansaksi enkä oikeastaan ole edes historiallisesti tutustunut siihen miksi niin tehtiin, mutta niin vain kävi. Ja ovat he selvästi olleet monilta piirteiltä oma kansansa, vaikka asuinpaikka on puuttunut.

      YK:n päätökset eivät voi perustua pelkästään sellaiseen legalismiin, että sen se säätämät asiast olisivat itsestään oikein. Kyllä niille pitää löytyä joku kansainvälispoliitiinen, moraalinen perusta.

      On tietenkin totta, että kristityn maailman olisi paljon suuremmassa määrin pitänyt auttaa alueen kristittyjä. Toisaalta tästä avun puutteesta ei voi syyttää juutalaisia tai muslimeja lainkaan. Arabikristittyjen katkeruus voisi olla paljon vähäisempää, jos heidän asemansa olisi lännessä tunnustettu.

      Poista
  4. Tuosta puolueettomuudesta vielä: Vaikka minun nähdäkseni ei voi olla moraalista puolueettomuutta tässä asiassa, niin eurooppalaisten maahanmuuttokriitikkojen olisi parasta ajaa omaa asiaansa ottamatta julkisesti kantaa sen enempää palestiinalaisten kuin israelilaistenkaan puolesta, eli noudattaa Fabrice Robertin kehotusta. Käytännössä tämä kehotus on suunnattu juuri counter-jihadin Israel-entusiasteille, sillä kuka maahanmuuttokriitikko muka pyrkii edistämään asiaansa liputtamalla palestiinalaisten puolesta? Ei käytännössä kukaan, vaikka se kyllä olisi huomattavasti loogisempaa ainakin näin identitaarisen ajattelutavan näkökulmasta.

    VastaaPoista
  5. Jos seuraava paavi on italialainen, toivon että valinta kohdistuisi kardinaali Angelo Bagnascoon.

    VastaaPoista