keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Uusi Sarastus-artikkeli

Käänsin Sarastukseen <artikkelin> Civitas-instituutin aikakauskirjasta vuodelta 2005. Kirjoittaja on muuan Frédéric Pichon, viisas ja sivistynyt mies vaikka onkin juristi. Juttu käsittelee Euroopan integraatiota näkökulmasta, johon ei Suomessa kovin usein törmää.

Kääntämässäni puheenvuorossa esitetty näkökulma integraatioon on identitaarisen ajattelutavan mukainen. Tästä erityisesti nuoren polven ranskalaisten keskuudessa jatkuvasti suosiotaan kasvattavasta suuntauksesta, ellei asia jo ole tuttu, voi lukea lisää vaikkapa <täältä>. 

3 kommenttia:

  1. Itse olen aika useinkin ihmetellyt miksi Suomi ja muut pienemmät valtiot eivät painavammin aja juuri tuollaista Eurooppaa. On jotenkin noloa, että nekin ovat menneet mukaan tuon kollektiivisen, valtiollisen identiteetin ajamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta panit kai merkille, että puolustus on tässä mallissa eräs niistä asioista, jotka kuuluvat lähes yksinomaan ylikansalliselle tasolle, siis konfederaatiolle. Mutta "yhteinen puolustus" taitaa jo käsitteenäkin olla teikäläisille myrkkyä? Kansallisella pohjalla ei puolustusasiossa kovin pitkälle potkita nykyisen aseteknologian (hinta)tason ollessa mitä on. Tämä on jo ihan synergiakysymys. Natoon en Suomea haluaisi, koska siellä häärää kukkona tunkiolla Setä Samuli,jonka edut eivät ole likimainkaan yhteneväiset Euroopan kanssa. Jäljelle jäisi siis yhteinen eur. puolustus. Mutta siitä ollaan tietysti vielä kaukana.

      Poista
  2. Minulle henkilökohtaisesti yhteinen puolustus ei ole myrkkyä. Puolustelin aikanaan Wille Rydmaninkin näkemyksiä liittovaltiosta, koska ne perustuivat siihen, että liittovaltio hoitaisi vain keskeisen tärkeitä asioita, kuten juuri yhteistä puolustusta. Tosin ymmärrän vastakkaisetkin näkemykset ja sen, että retoriikka, jossa liittovaltioksi kehittymistä puolustetaan on ihan järkeville ihmisille näissä oloissa punainen vaate. Ensin pitäisi selvittää millainen se liittovaltio olisi ja tuo malli vaikuttaisi jo kohtuullisen hyvältä ja paremmin perustellulta kuin Rydmanin taannoinen esitys.

    VastaaPoista