tiistai 27. marraskuuta 2012

Kulttuurisodan kuulumisia Ranskan rintamalta


Edelliseen postaukseeni linkittämästäni Charlie Hebdo -lehden kansikuvasta vielä. Viime kerralla asian taustoitus jäi puoleltani kaikessa kiireessä vähän lakoniseksi, nyt tarkennan hieman.

<Kansikuvan> teksti Mgr Vingt-Trois a trois papas kuuluu suomeksi: ”Arkkipiispa Vingt-Trois’lla on kolme isää…”. Sarkastinen letkautus on viittaus yhteen keskeisimmästä samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustavista argumenteista eli siihen itsestäänselvyyteen, että lapsella on normaalisti yksi äiti ja yksi isä, ei kahta äitiä tai kahta isää, ja että tätä normia ei pitäisi mennä sorkkimaan aivan kevyin perustein. Tätä argumenttia on toki meikäläisessäkin keskustelussa pilkattu ja väännetty siitä jos jonkinlaista sofismia ja ladattu tiskiin ”tutkimustuloksia” osoittamaan sen paikkansa pitämättömyys. Ei itse tuosta pilakuvasta tämän enempää.

***

Mutta kuka on tämä Mgr. André Vingt-Trois? Hän on kardinaali ja Pariisin arkkipiispa (+2005), tässä viimeksi mainitussa roolissaan hän on Ranskan priimas eli arvojärjestyksessä maan piispoista ensimmäinen. Ranskan traditionalistit ovat suhtautuneet häneen vähintäänkin epäluuloisesti, ja myönnän itse kulkeneeni tässä suhteessa – ehkä vastoin parempaa tietoani – heidän jalanjäljissään. Vuonna 1942 syntynyt ja vuonna 1969 ordinoitu Vingt-Trois kun kuuluu siihen ranskalaispappien sukupolveen, jonka kohtalaisen suuri enemmistö on osoittanut ikävää taipumusta yltiöliberalismiin ja muuhun modernistiseen hapatukseen. Mutta viime aikoina mielipiteeni hänestä muuttunut, ei vähiten sen roolin takia, joka hänellä on ollut Ranskassa nyt riehuvan, avioliiton ja perheen pyhyyttä puolustavan taistelun etulinjassa.

Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, Ranskassa on viime aikoina käynyt kiivaana keskustelu samaa sukupuolta olevien oikeudesta täyteen ”avioliittoon”, lapsineen kaikkineen. Tämä aika ajoin kulttuurisotaa muistuttava kiista ei näytä juuri ylittäneen suomalaisen median uutiskynnystä. Erityisen ponnekkaasti asiaa on ajanut istuva oikeusministeri Christiane Taubira, jonka äärivasemmistolainen <siirtomaatausta> tuo kulttuurisodan tunnun erityisen käsin kosketeltavaksi. Eräässä puheenvuorossa toveri oikeusministeri kuvasi aikeitaan käyttämällä peräti ilmaisua changement de civilisation, siis ”sivilisaation vaihtaminen t. muuttaminen”! Arkkipiispa Vingt-Trois kommentoi Taubiraa seuraavasti [tiivistetty käännös minun, koko teksti luettavissa <täällä>]:           

Kun rouva Taubira puhuu ”sivilisaation vaihtamisesta” hän on aivan oikeassa. Taubiran kunniaksi pitää lukea se, että hän todella puhuu asioista niiden oikeilla nimillä siinä missä muut tyytyvät hyssyttelemään ja väittämään, että tässä nyt vain avataan ovea [seksuaalisille vähemmistöille] mutta että mikään ei varsinaisesti muutu. Mutta [samaa sukupuolta olevien avioliitto] muuttaa kaiken! [--] Nyt ei ole kyseessä pieni pintaremontti (faire un petit bricolage) jonka päälle sitten vetäistään maali eikä kukaan huomaa mitään. On kyse sivilisaation vaihtamisesta! Haluammeko luoda sivilisaation, jossa miehen ja naisen välisen rakkauden perustavanlaatuinen merkitys on unohtunut? [--] Kuinka lapset voivat [sellaisessa maailmassa] ymmärtää siteensä omiin vanhempiinsa? Tässä ei ole kyse (uskon)tunnustuksellisesta kiistasta, kuten rouva Taubira näyttää kuvittelevan vakuutellessaan, ettei hänen aikomuksensa ole ”kajota raamattuun”. Ehkä hän ei näin teekään, mutta hän kajoaa itseensä ihmisyyteen, ja siinä on kylliksi.  

Ihmisyyden perusteista todellakin on kyse. Tai länsimaisen sivilisaation perusteista nyt ainakin. Yhtä kaikki, kulttuurisodan merkit ovat ilmassa.

***

Homojen avioliitto-oikeuden puolustaminen tasa-arvoperustein on roskaa siinä missä jonkun naispappeudenkin puolustaminen samoin perustein. Kummassakin tapauksessa ”tasa-arvo” ymmärretään täysin epähistoriallisesti ja perinteiselle länsimaiselle oikeusajattelulle vieraalla tavalla.

Mitä kotitalouksien tasapuoliseen kohteluun lain edessä tulee, Ranskassa on jo vuodesta 1999 ollut voimassa laki, joka vastaa meikäläistä ”virapari”-käytäntöä. Kyseinen järjestely on Ranskassa nimeltään Pacs (sanoista Pacte civil de solidarité). Pacs on todella tasa-arvoinen systeemi, sillä siinä kaksi yhdessä asuvaa aikuista ihmistä solmii sopimuksen, joka muistuttaa avioliittoa kaikilta olennaisilta osiltaan mm. omaisuudenhallintaa ja perintöä koskevissa kysymyksissä. Pacs-liiton solmineet parit ovat jo muutaman vuoden ajan voineet virallisissa asiakirjoissa merkitä itsensä tähän kolmanteen, naimattomuuden ja avioliiton välimaille sijoittuvaan ”siviilisäätyyn” kuuluviksi; he ovat säädyltään siis pacsé(e)s, (vrt. marié(e)s). Pacsia solmittaessa ei kysytä sopimuskumppanien sukupuolta, saati heidän sukupuolista suuntautumistaan. Noin 94 % Pacs-liitoista on vastakkaista sukupuolta olevien solmimia, eli peräti kuusi prosenttia pareista lienee sitten homoja tai lesboja. (Ei tietenkään tarvitse olettaa seksuaalisuudella olevan kaikkien parien kohdalla mitään roolia suuntaan taikka toiseen, mikä sekin on merkki järjestelmän aidosta tasa-arvoisuudesta.) Pacsista lisää täällä <toisella kotimaisella>.

Vain yhdessä suhteessa Pacs eroaa avioliitosta, nimittäin siinä että se ei ole avioliitto. Ja tämä pistää vihaksi niitä, joiden mielestä Jeanilla (♂) ja Jeanilla (♂) on oltava oikeus siihen, mihin on oikeus naapurin Jeanilla (♂) ja Jeannella (♀). Tuo jälkimmäinen pari saa lähes varmasti omia lapsia luonnollisella tavalla, edellinen pari sen sijaan ei saa, ja se hirveä, taivaaseen saakka huutava vääryys on korjattava lainsäädännöllistä tietä. Kaikki sitä vähempi on rikos Pyhää Égalitéta vastaan.  

6 kommenttia:

  1. Eikö lainsäädännöllinen avioliitto tulisi, huolimatta nimestään, ymmärtää eri asiana kuin avioliiton pyhä sakramentti? Varsinkin kun Ranskan valtio on virallisesti tunnustukseton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri asiaksi se ymmärretäänkin. Vain uskonnollisin seremonioin solmittu liitto onkin Ranskan valtion silmissä laiton, ja laillisesti pätevä liitto solmitaan maistraatissa. Mutta avioliitto, oli kyseessä siviilivihkiminen tai kirkollinen sakramentti (tai, kuten kristittyjen tapauksessa, molemmat)varsinainen avioliitto ymmärretään kaikissa tapauksissa ennen muuta instituuioksi, joka mahdollistaa turvallisen ja säännömukaisen suvunjatkamisen. Kyse on siis viime kädessä lapsista. Mutta tämänhän varmaan tiesitkin.

      Poista
  2. Tuollainen Pacs - tyyppinen ratkaisu voisi olla hyvä Suomessakin. Mahdollisesti pääsisimme sen kautta koohotuksesta. Toisaalta on niin, että näille koohottajille mikään maailmassa ei riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni nykyään jo olemassa oleva mahdollisuus parisuhteen rekisteröimiseen on varsin lähellä ranskisten Pacsia; mutta oikeassa olet siinä, että koohotustahan se ei tietenkään lopeta.

      Poista
    2. Onhan se, mutta ainakin tekstin perusteella tuo Pacs vaikuttaa enemmän olevan todella tasa-arvoinen, koska sen solmivat myös noin monet heteroparit. Voikin oikeastaan kysyä miksi Suomessa ne heterot, jotka kannattavat tasa-arvoista avioliittolakia - älytön käsite, mutta käytetään nyt, kun se on "virallinen" :D - solmi keskenään rekisteröityjä parisuhteita. Sehän pitkälti ratkaisisi ongelman ja ihmiset voisivat niin osallistua omalla esimerkillään maailman parantamiseen.

      Poista
  3. En nyt ymmärrä miksi yhteiskunnan lainsäädäntö ei saisi seurata maailman muuttumista.

    Naapurissani asuu homopariskunta ja heillä on lapsi ... toinen miehistä on lapsen isä. En tiedä missä äiti on (kuollut, kadonnut ...). Tosiasia on, että lapsi asuu naapurissani, ja molemmat miehet vievät ja tuovat häntä koulusta ja harrastuksista.

    Toinen tosiasiallisista vanhemmista on kuitenkin lain näkökulmasta täysin vieras ihminen. Tämä on luultavasti aiheuttaa ongelmia perheen päivittäisessä elämässä. Avioliiton myötä perheen sisäinen adoptio olisi mahdollinen ... En ymmärrä mikä on se hyvä, jonka perusteella perheen virallinen muodostaminen evätään.

    Perheen jatkamisen lisäksi avioliitolla on aina ollut myös taloudellinen ulottuvuus, koska miten muuten voidaan perustella yli 40-vuotiaiden leskinaisten uudelleen avioitumisia. Minusta tätä elatus-/talousulottuvuutta ei voida sivuuttaa keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista.

    VastaaPoista