keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Charlie Hebdo, islam ja Ranskan kunnia

Käännän tähän tuoreen ranskalaiskolumin koskien Charlie Hebdo -lehden kannanottoa muslimien yliherkkään hipiään. Käännös voi olla kankeahko, alkuteksti on luettavissa <täällä>

"Suostuminen anteeksipyyntöihin tai myönnytyksiin poliittisen islamin kanssa merkitsee antautumista. Jokaisella, joka tahtoo olla demokraatin nimen arvoinen, on velvollisuus vastustaa islamistien pelotteluyrityksiä. Siksi tuen Charlie Hebdo –lehteä sen päättäväisessä pyrkimyksessä vastustaa islamisteja, jotka vaativat omien normiensa universaalia hyväksymistä, ja tämän tukeni annan huolimatta siitä vastenmielisyydestä, joita lehden nyt julkaisemat pilakuvat Muhammedista ja hänen uskovaisistaan minussa sinänsä herättävät. Ymmärrän muslimien tuohtumuksen; tunnen itse samoin, kun paavia tai kristittyjä pidetään pilkkana tässä samassa pilalehdessä, mikä on huomattavasti yleisempää kuin muslimien uskon rienaaminen. Mutta olen ranskalaisten enemmistön tavoin valistuksen lapsi. Valistus desakralisoi uskonnot ja toi ne samalle tasolle kuin muutkin aatteet ja alisti ne samalle kritiikille. On voitava tarkastella kriittisesti myös islamia silloin kun se pyrkii tulkitsemaan kirjaimellisesti Koraania, joka on ennen muuta sotainen, väkivaltainen, seksistinen teos. Tämän viikon Nouvel Obervateur demonisoi ”uus-fasisteiksi” ne, jotka (kuten allekirjoittanut) ovat huolissaan tästä monikultturismin suojaverhon alla tapahtuvasta islamin leviämisestä Euroopassa; Islamilla on jo omat ”hyödylliset idioottinsa”. 
 
Tasavallan lait ja sekulaarisuusperiaate koskevat kaikkia. Muslimien on sopeuduttava niihin eikä päinvastoin; tehdään karhunpalvelus muslimien integroitumaan halukkaalle osalle, jos pidetään yllä käsitystä, että tässä vaatimuksessa on kyse muslimien sortamisesta. Jos tahtoo tietää, millaista todellinen uskonnollinen sorto voi Ranskassa olla, voi muistuttaa mieleensä vaikkapa katolilaisten kohtelua vallankumouksen aikana. Nyky-Ranskassa islam nauttii samoja oikeuksia kuin muutkin uskonsuunnat (cultes). Sen asema on itse asiassa paljon parempi kuin kristinuskolla tai juutalaisuudella on missään islamilaisessa maassa. Vaatimuksia erivapauksista ei voida hyväksyä sen enempää kuin kutsuja väkivaltaisiin mielenosoituksiin profeetan kunnian puolesta. Näihin päiviin saakka syytös ”islamofobiasta” on ollut tehokas ase ja pelästyttänyt kriittiset mielet hiljaisiksi, sananvapauden tappioksi. Mutta Ranska ei enää muistuta sitä pelon ja antautumismielialan halvaannuttamaa maata, jota edustavat oikeinajattelijat näkevät fasismia kaikkialla muualla paitsi siellä missä sitä todella on. Siitä kunnia Charlie Hebdolle."    

1 kommentti:

  1. Olen erittäin samaa mieltä tuon artikkelin kirjoittajan kanssa. Hyvä, että Euroopasta löytyy edes muutama, joilla on selkärankaa!

    VastaaPoista