perjantai 20. tammikuuta 2012

Presidentti Koiviston katumus

Eilisessä vaaliväittelyssä luettu presidentti Koiviston viesti hätkähdytti. Olen aina pitänyt Koivistoa suuressa arvossa ja hän onkin presidenteistämme (toistaiseksi) viimeinen, josta voin vilpittömästi näin sanoa. Koivisto oli hieno presidentti joka suhteessa. Hyvin vaatimattomista lähtökohdista noussut mies jossa kuitenkin oli  presidentille riittävässä määrin myös luontaista aristokraattisuutta. 

Mutta virheetönhän ei ole kukaan, ja juuri tämä valtaoikeusasia onkin Koiviston kohdalla pahin epäonnistuminen. Tarkoitus epäilemättä oli hyvä, sillä tuoreessa muistissa olivat Kekkosen valtakauden epäparlamentaariset ylilyönnit ja ehkä suoranaiset vallan väärinkäytökset. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä ovat pieni hinta valtionpäämiehen vahvuuden tuomien etujen rinnalla. Koivisto itse käytteli vahvoja valtaoikeuksiaan hyvin säästeliäästi ja mieluusti antoi asioiden valua omalla painollaan aina kun se oli mahdollista. Juuri tämä tietysti onkin vakaina ja rauhallisina aikoina oikea tapa.

Maailmaa muuttuu, sanotaan. Mutta minä sanon, että on asioita jotka eivät muutu. Sellainen on esimerkiksi Suomen sijainti geopoliittisella maanjäristysalueella. Jos mannerlaatat ovatkin nyt muutaman vuosikymmenen ajan olleet rauhalliset, onko lupa uskoa, että ne ovat sitä maailman tappiin saakka? (Samasta syystä myös ns. suoran demokratian kaavaileminen tähän maahan on yksinkertaisesti vastuutonta.) Mutta virhe tuli tehtyä eikä sitä ainakaan lähitulevaisuudessa ole mahdollista korjata.

Jos nyt jotain positiivista tahtoo heikoissa valtaoikeuksissa nähdä, niin kaksi sanaa riittänee: ensimmäinen on "Tarja", toinen on "Halonen".   

      

3 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi Koivistosta, mannerlaatoista ja "suorasta demokratiasta".

    VastaaPoista
  2. On aina mukava kuulla, että olet samaa mieltä kanssani.

    Tuohon blogijuttuuni voisin lisätä sen verran, että presidentin vaalitapaa on näissä oloissa syytä muuttaa. Epäsuora kansanvaali (valitsijamiesvaali) sopi hyvin vahvoin valtaoikeuksin hallitsevalle presidentille, mutta nykyinen suora vaalitapa on turhaa ylellisyyttä seremoniamestarin valitsemiseen; annettakoon homma Eduskunnalle, kuten on laita muissakin heikon presidentin maissa.

    VastaaPoista
  3. Koiviston hieno kirje loin niin rankan kontrastin koko keskustelulle, että menin heti sen jälkeen nukkumaan ja jätin koko keskustelun katsomatta.

    VastaaPoista