lauantai 28. tammikuuta 2012

Paha perhe

Tunnettu vihreä naispoliitikko ja feministi kirjoitti taannoisessa HS:n kolumnissaan tähän tapaan:

"Perhearvot ovat kuitenkin suomalaisten suosikkiarvoista vastenmielisin. Ensinnäkin omaan perheeseen keskittyminen on vain laajennettu itsekkyyden muoto: sen sijaan että tekisi hyvää ihmiskunnalle, voi keskittyä nysväämiseen suvunjatkamisen merkeissä.
Palleroisiaan paapoessaan ihminen kuvittelee olevansa hyväsydäminen ja epäitsekäs, vaikka voisi kaikki ne pallonpotkimistunnit käyttää vaikka maailmanrauhan edistämiseen. Silloin olisi arvot kohdallaan."
Koko teksti on luettavissa <täällä>.

Pistin linkin koko tekstiin ennen muuta siksi, että irrallisena tuota lainausta voisi pitää parodiana. Kolumni kokonaisuudessaan osoittaa, ettei siitä ole kyse, rouva on selvästikin aivan vakavissaan.

Ihmiskunnan onni! Maailmanrauhan edistäminen! Voi laupias taivas. Kuinka uskottavana on pidettävä sellaista altruismia, joka noin kevyesti pyyhkäisee sivuun lähimmäisestä lähimmän, oman verisukulaisen, jonkun "ihmiskunnan" kaltaisen totaalisen abstraktion tieltä? Elleivät rakkaus ja epäitsekkyys kasva niin sanoakseni subsidiaarisesti sisältä ulospäin, niin näillä käsitteillä ei juurikaan ole mielekästä sisältöä. Mitään uuttahan tässä ei toki ole. Jo bolshevikit halveksivat niin ydinperhettä kuin laajennettuakin perhettä eli isänmaata, koska pitivät "Ihmiskunnan onnen" puolesta taistelua primäärinä. "Venäjästä minä viis veisaan", tuhahteli Lenin mielellään.

***

On ilahduttavaa, että suomalaisten enemmistö edelleen pitää juuri perhearvoja kunniassa - edes suullaan ellei välttämättä käytännössä. Itse asiassa niinkin maallistuneen kansakunnan kuin suomalaisten kiinnittyminen perhearvoihin on merkki siitä, että kyseiset arvot ovat vankasti luonnollisen moraalitajun mukaisia. Perhearvot eivät siis ole oikeita siksi, että kristinuskokin niitä saarnaa, vaan kristinusko saarnaa niitä siksi, että ne ovat oikeita.

Mutta mutta. Taisi olla lipevä julkkispastori Jaakko Heinimäki joka jossain sanoi jotenkin siihen tapaan, että "kolme asiaa, jotka eivät olisi voineet vähemmän Jeesusta kiinnostaa, olivat koti, uskonto ja isänmaa..."? Niin. Näinkin on Raamattua mahdollista lukea. Tämä perhevihamielinen tulkintatraditio on aina elänyt tukahdutettuna jossakin klassisen kristinuskon laitamilla ja avoimesti useissa kerettiläisliikkeissä historian varrella. Viimeisen sadan vuoden aikana milloin tolstoilaiset, milloin hipit ovat pitäneet sitä framilla. Mutta se on väärä, tietenkin.

Historiallisen Jeesus Nasaretilaisen sanoissa näyttää korostuvan tietty skeptisyys perhettä kohtaan ennen muuta siitä syystä, että hänen omassa yhteisössään, kuten kaikissa traditionaalisissa yhteisöissä, perhe ("koti") on aina vaarassa nousta epäjumalan asemaan. Sama pätee tietysti myös laajennettuun perheeseen ("isänmaa") ja organisoituun Jumalan palvelemiseen ("uskonto"). Kaikki nämä ovat vain välietappeja matkalla varsinaiseen päämäärään, korkeimpaan Hyvään, Jumalaan.  Jos mikään niistä muodostuu esteeksi tällä tiellä, ne lentävät armotta sivuun. "Kuka on minun äitini, ketkä ovat minun veljiäni?"...

On myönnettävä, että perhekäsitys on kristikunnassa usein päässyt vääristymään. Räikeimmillään vinoutuma ilmenee tietysti jossakin sisilialaisessa klaanimentaliteetissa. Pohjoisempana Euroopassa, jossa perhesiteet näyttävät löystyneemmiltä, on niiden tilalle monin paikoin kuitenkin noussut nationalismi, joka on saman teeman muunnos laajemmissa mitoissa. Kummankaan vääristymän syy ei tosin ole kristinusko vaan pikemminkin sen heikkous ja pintapuolisuus. Pakana pulpahtaa meissä esiin edelleen luvattoman helposti.

Mutta jos näiltä vääristymiltä onnistutaan välttymään, ei ole hienompia arvoja kuin paljon parjatut perhearvot. Nykysuomalainen keskivertoperhe tuskin mieltää itseään kotikirkoksi, siksi ensimmäiseksi ja välittömimmäksi lenkiksi joka liittää ihmispersoonan laajempaan yhteisöön, eli kohti lopullista Isänmaata vaeltavaan Jumalan kansaan. Suomalaiset ovat maallistunutta väkeä. Olkoot. Mutta juuri perhearvojen sitkeys meissä on merkki siitä, että vielä täällä jonkinlainen elävä henki pihisee. Olisi mieluisaa, jos meikäläisetkin perheet pitäisivät Jumalaa majakkanaan, mutta näin vesittyneinä ja maallistuneinakin suomalaiset perhearvot ovat monin verroin arvokkaampia kuin kirjoituksen alussa siteeraamani kolumnistin edustama sekopäinen kosmopolitanismi "ihmiskuntineen" ja muine aivokummituksineen.

***

Niin, ja tulkoon nyt sanotuksi vielä näihin vaaleihin liittyen sen verran, että on perheitä ja on "perheitä"...  
           

11 kommenttia:

  1. Kyllä minäkin yritin moneen kertaan löytää jutusta ironiaa tai sarkasmia, mutta en löytänyt. Ehkä huumorintajullani on ahtaumia. Jos R.M. tarkoittaa todella mitä sanoo, hän on fanaattisempi kuin luulinkaan.

    VastaaPoista
  2. Nyt täytyy nöyränä muistaa, että Rosa tekee hyvää koko ihmiskunnalle.

    VastaaPoista
  3. Mitähän Roosan oma taapero mahtaisi tuumata äiskän aatoksista?

    Yritän ajatella sen verran hyväntahtoisesti, että kolumnisti ei yksinkertaisesti ajattele tässä loppuun saakka, vaikka ei varsinaisesti tyhmä lienekään: ehkä hän sentään hieman hätkähtäisi, jos hänen pitäisi äkkiä ryhtyä selittämään lapselleen, miksi tämän etu jää toiseksi jonkun "maailmanrauhan" rinnalla...

    VastaaPoista
  4. Niin, jos ajattelee vaikkapa Hertta Kuusista joka tuon mainitsemasi uhrauksen joutui suorittamaan eikä sanallakaan ... Ehkeipä Rosa vain ei ole näihin tutustunut?
    Eipä silti, onhan se jumalakin kyllä aika totaalinen ajatusrakennelma jonka eteen moni lammas asetettu ja verensä vuodatettu.

    Hieno blogi sinulla, kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommunistinaisten osa on vanhastaan ollut kova ideologisen paineen ja äidinvaistojen puristuksessa. Ei tarvitse mennä Hertta Kuusiseen asti; 70-luvulla taistolaiset opintopiirit tai muut "yhteiskunnalliset velvollisuudet" veivät usein voiton kun piti valita niiden ja lapsen välillä. Näiden naisten puolustukseksi voi sanoa, että monesti tilanne näkyy aiheuttaneen heille aitoja omantunnonpistoksia. Muistaakseni mm. Tuula-Liina Varis on jossakin myöntänyt tämän. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

      Poista
  5. Ruukinmatruuna on ensisijaisesti äiti, toissijaisesti puoliso ja kolmassijaisesti firman paras metallurgi. Näillä säädöillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan Ruukinmatruunan tärkeysjärjestystä ja varsinkin sitä, että hän niin rohkeasti tekee sen tiettäväksi.

      Poista
  6. Tulin juuri kotiin kännissä, ja tämä kirjoitus kruunasi muutenkin mukavan iltani. Bravo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heräsin juuri selvänä, ja tämä kommentti kruunasi muutenkin mukavan aamuni. Grazzie!

      Poista
  7. No, tässähän näkyy se ideaalisen hävittäminen: tiedämme, että on perheitä, joissa akka ja lapset ajetaan lauantaisin pokat kaulassa pihalle ja sitten aikanaan ammutaan. Koska ideaalista perhettä ei ole olemassa, niin tässä on teille perhe. Verratkaa nyt vaikka maailmanrauhaan.

    VastaaPoista
  8. Kaverini suositteli tätä blogiasi ja harmi, että hortoilen täällä vasta nyt. Olisin hiukka sivistyneempi, jos olisin ollut täällä aiemmin. No, kyllä näilläkin eväillä pärjätään. Kait.

    Selailin aikaisempia kirjoituksia ja huomasin tehneeni vaalien eka kierroksella samanlaisen valinnan samanlaisin perusteluin kuin mr michelange. Ja seuraava kierros on tietenkin selvä.

    Käyköön hyvin. Siis.

    Tämä viimeinen kirjoituksesi tuo hyvin esiin ikävän tosiasian; suomalaisessa yhteiskunnassa valitettavan monet ovat valmiita vetämään vessan pöntöstä alas perinteiset ja kristilliset arvomme.

    Tilalle tarjotaan uusia arvoja R.Meriläisen tyyliin. Siis maailman halailua kuorrutettuna siirappi-idealismilla kera ksenofiilisin maustein. Välillä tuntuu, että kaikki perisuomalainen kulttuuri on ahdasta, masentavaa ja pahaa, kun taas vieras kulttuuri, etenkin afrikkaan viittaava, on avaramielistä, trendikästä, suvaitsevaista ja nykyaikaista.

    Jouduin tässä pari vuotta sitten jo miettimään katkaisenko välit rakkaisiin monikultturisti-sisariini, joista toinen oli verbaalisella lahjakkuudellaan saanut erään suomalaisen koulun joulujuhlan muutettua iloiseksi "monikulttuurisuusjuhlaksi" teemalla "Sirkustelua".

    Siis joulujuhlassa ei puhuttu Jeesuksen syntymästä, vaan juhlassa esitettiin erilaisia liikunnalisia ja sanallisia temppuja sirkuksen malliin!

    Toinen sisko taas pohti koulun joulujuhlan loukkavuutta eriuskoisia koululaisia kohtaan (joita taitaa olla n. 1-5 prosenttiin koko Suomen koululaisista), ja ehdotti että "miksi ei joulujuhlaan voisi tuoda uusia näkökulmia liittämällä Koraanin kertomukset osaksi jouluevankeliumia" !!

    Samaan aikaan meidän/minun luokkani esitti joulujuhlassa Yrjö Jiin upean runon Pyhä yö;
    joka alkoi pimeässä salissa Finlandian tumman jylhien vaskipuhaltimien pauhussa. Siinä oli paatosta ja eetosta isänmaallisille suomalaisille ja liikuttavaa oli kuulla, miten lausuja oppilaani ihmettelivät etenkin vanhempien ihmisten niin itkeneen juhlayleisön joukossa.

    Lopetan terapiakirjoitukseni tähän ja poistun taka vasemmalle ja totean myös, etten olisi liittynyt IKL:ään. Kuitenkaan. Luultavasti.

    Odotan uusia blogikirjoituksia mielenkiinnolla.

    VastaaPoista