lauantai 14. tammikuuta 2012

I'm back - olen selkä!


WorldWideWebistä ei tunnetusti katoa mikään. Kukaan ei varmasti tienne, kuinka monta blogia Verkosta löytyy, mutta ilman epäilystä niiden määrä lasketaan kymmenissä miljoonissa. Suurinta osaa niistä ei kuitenkaan ole päivitetty ehkä vuosiin. Oma Palaneen käryä -blogini näytti olevan liittymässä tähän vaienneiden sivustojen kasvavaan joukkoon. Syitä siihen, että en ole päivittänyt blogiani sitten viime heinäkuun alun, on kaksi, toinen on yksityinen ja toinen yleisempi.

Kesällä minulle tapahtui pieni elämänmuutos, eli menin pitkästä aikaa ns. oikeisiin töihin. Aikaisemmin olin tehnyt töitä kotona oman päätteen ääressä, ja blogijuttuni olivat syntyneet lähinnä sellaisina pieninä suvantokohtina, joita aina tulee luovan kirjoittamisen yhteydessä. Nyt säännöllisessä työssä kodin ulkopuolella tämä ei luonnollisestikaan enää onnistu. Tahdon käyttää vähät vapaa-aikani todella tärkeisiin asioihin kuten lukemiseen.

Yleisempi syy pistää blogi hyllylle oli se perusteellinen tympääntyminen, joka seurasi erään norjalaisen p*skiaisen, jonka nimeä en suostu lausumaan tai kirjoittamaan, suorittamasta sairaasta pikku performanssista. Koska blogini keskeinen tehtävä on ollut toimia omien aatteellisten turhautumieni purkukanavana sanottavaa usein kärjistäen ja liioitellenkin, niin joitakin juttujani on voitu ainakin pahalla tahdolla lukea vihakirjoituksina. Utøyan jälkeen meni vähän inspiraatio tällaiseen, tämä siitä huolimatta että minulla ei ole koskaan ollut liioiteltuja käsityksiä blogini levikistä ja merkityksestä. Vaikka suvaitsevaiston törkeä yritys vetää maahanmuuttokriittistä nettikirjoittelua kokonaisuudessaan moraaliseen osavastuuseen murhenäytelmästä herätti minussa melkein yhtä paljon raivoa kuin itse tragedia, maku hommasta meni yhtä kaikki. 

En koskaan tehnyt tietoista päätöstä lähteä tauolle, mutta yllä mainituista syistä blogin päivittäminen siirtyi siirtymistään. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että on tullut aika palata. Kaipaan kirjoittamista jo sen itselleni tekemän suotuisen terapeuttisen vaikutuksen takia. Aina sitä sen verran aikaa löytyy. Yritän kuitenkin pitää päällä aiempaa enemmän sordinoa tuon "vihapuheen" suhteen; en siis siksi, että oikeasti kuvittelisin kenenkään pimahtavan meikäläisen sepustusten takia enkä myöskään siksi, että hyväksyisin poliittisesti korrektin määritelmän "vihapuheesta" kaikessa laajudessaan, vaan ihan vain pitääkseni suurta hajurakoa blogosfäärissä esiintyvään todelliseen vihapuheeseen.

***

Lähiaikoina olisi tarkoitus pohtia tuota vihateemaa mahdollisimman asiallisesti. Minua kiinnostaa erityisesti traditionalismiin jo vanhastaan usein liitetty misantropian leima, joka ei ole aivan perusteeton ja jota vikaa kieltämättä tunnistan hieman itsessänikin. Ehkä tästä topiikista syntyy kirjaus tai pari. Tällä kertaa rajoitun tunnustamaan, että lähenevissä presidentinvaaleissa äänestyskäyttäytymistäni motivoi osittain viha: aion ensimmäisellä kierroksella äänestää Soinia vain siinä toivossa, että hän pääsisi toiselle rundille ja antaisi mahdollisimman tasaisen vastuksen Niinistölle. Toisen kierroksen lopputulos voisi olla vaikka 51% Niinistölle ja 49% Soinille; tuollaisen tuloksen tietyissä piireissä herättämä ahdistus lämmittäisi kostonhimoisen ihmisvihaajan sydäntäni ihanasti...

Vakavasti puhuen en siis kuitenkaan toivo Soinin voittoa, mikä ei kyllä näytä todennäköiseltäkään. Asiaperustein unelmapresidenttini tästä joukosta olisi Sari Essayah, mutta realistisia mahdollisuuksia omaavista kandidaateista Niinistö on toki valintani. Nykytilanteessa toivon presidentiltämme ennen muuta arvokkuutta, etäisyyttä ja edustavuutta. Niinistön ilmeinen kankeus vaikkapa television vaalitenteissä on minun silmissäni puhdasta plussaa; joviaaleista ja lupsakoista kansanmiehistä (ja varsinkin -naisista) presidentteinä olen saanut kyllikseni. Soinilla on monia hyviä ominaisuuksia, mutta sanat "Soini" ja "arvokkuus" samassa lauseessa herättävät lähinnä hilpeyttä.        

  

8 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin. Olen kyllä vähän odottanutkin...

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa minunkin puolestani. Ehdin jo pelätä sinun kuolleen tai vetäytyneen luostariin.

    VastaaPoista
  3. Kiitosta sinnekin. En minä kuole vielä muutamaan vuosikymmeneen, mutta luostari on kieltämättä käynyt mielessä...

    VastaaPoista
  4. Hieno homma. Keskeytin itsekin joksikin aikaa kirjoittamisen kun minuun kohdistettu parjauskampanja alkoi käydä voimilleni.
    Kirjoittaminen on hyvä välillä katkaista. Muuten saattaa alkaa luulla että kirjoittaminen on jotenkin välttämätön asia ja kirjoittaa vaikka ei ole uutta sanottavaa.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että on jälleen seurattavaa blogosfäärissä. Tervetuloa takaisin!

    VastaaPoista
  6. Itsekin luulin, että Michelange on ruvennut erakoksi. Tervetuloa takaisin, tätä on oikeasti kaivattu.

    VastaaPoista
  7. Lämmin kiitos myös kolmelle viimeksi kommentoineelle.

    VastaaPoista