maanantai 27. kesäkuuta 2011

Saatana - tyly tosiasia

Juhannusviikonloppuna tuli tv:sta vuonna 2005 valmistunut elokuva Emily Rosen manaus. Pidin filmistä, sillä sen kauhuefektit olivat suhteellisen uskottavia ainakin jos vertauskohtana käytetään lajityypin tunnetuinta edustajaa, Manaajaa (1974). Sanotaan Emily Rosen manauksen perustuvan tositapahtumiin, mikä osaltaan selittänee sen suhteellisen uskottavuuden. Silti on muistettava, että kyseessä on kaupalliseen levitykseen tehty elokuva, ja minun on vaikea uskoa, että tuotantotiimi olisi malttanut olla paisuttelematta jutun sensaatiomaisia elementtejä. Lisääkö elokuva uskoa demoneiden todellisuuteen vai vähentääkö se sitä, kukapa tietää?

***

Helsingin hiippakunnan eksorsisti, isä Guy Barbier kuoli vajaa viikko sitten melko tarkalleen 90 vuoden kunnioitettavassa iässä. Vuonna 1921 syntynyt abbé Guy eli pitkän elämänsä modernissa ja valistuneessa maailmassa; hän sai jo varhain tutustua kyseisen maailman tyypillisimpään ilmenemismuotoon eli keskitysleiriin, tuohon 20:nnen vuosisadan rationaalisen luovuuden loistavaan kukkaseen. Selvittyään juuri ja juuri hengissä kierroksestaan, johon sisältyi mm. Buchenwald, isä Guy omisti elämänsä pappeudelle. Paitsi karitatiivisesta työstään mm. Emmaus-liikkeen puitteissa, isä Guy muistetaan myös siis hiippakuntamme virallisena eksorsistina, manaajana.

En voi sanoa tuntevani syitä siihen, miksi juuri isä Guy päätyi tähän virkaan. Mutta ilman epäilystä hän sopi tehtävään loistavasti, sillä hänen suhtautumisensa Saatanaan oli terve ja tasapainoinen. Kuten C. S. Lewis totesi, Saatanaa, joka on kaikin tavoin ekstremisti, miellyttää yhtä paljon kaksi äärimmäistä suhtautumistapaa: ensinnäkin on modernille maailmankuvalle tyypillinen epäusko koko Saatanan olemassaoloon, toinen yhtä hyvä suhtautumistapa taas on ylenpalttinen mielenkiinto elämän diabolisiin ulottuvuuksiin, joko suoranaisen satanismin muodossa tai sitten vain epäterveenä kiinnostuksena demonologiaan ja muuhun sellaiseen.

Isä Guy vältti kummankin vinoutuman ja varmaan jo siksikin oli niin sopiva eksorsistiksi. Saatana itsessään ei edes kiinnostanut häntä! Aiheesta tarkemmin Emil Antonin <Hyviä uutisia -blogissa>. Maisteri Antonin uusin postaus käsittelee itse asiassa Kari Kuulan tuoretta kirjaa, joka edustaa modernia äärimmäisyyttä suhteessa Saatanaan, siis käytännössä kiistää hänen olemassolonsa. "Modernissa maailmankuvassa" ei kuulemma ole tarvetta tämän kaltaiselle hahmolle; no, sen pahempi modernille maailmakuvalle, mutta omituista on, että kristittynä teologina esiintyvä tyyppi julistaa tämmöistä dysangeliumia. Kyllä Saatanan olemassolo on kristillinen uskontotuus, tuntukoon se "edistyksellisistä" piireistä kuinka nololta hyvänsä. Lienee vain ajan kysymys, milloin myös Jumala saa lopullisesti "Kuulan kalloon".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti