perjantai 17. kesäkuuta 2011

Mitäs me sanskulotit

Dandyismi-postausteni tiimoilta tulin miettineeksi puvun, pukeutumisen, ja erityisesti herrain pukeutumisen, vahvaa roolia yleisenä aate- ja kulttuurihistoriallisena indikaattorina. Sillä kyllähän se niin on, että kulloisenkin aikakauden pukumuoti korreloi monin tavoin vallitsevaa aateilmapiiriä. Myös muodin muutokset ovat usein paljon puhuvia. Eilispäivän radikaali asuste on usein tämän päivän tylsää mainstream-pukeutumista; joskus myös eilispäivän arkiasu on tämän päivän juhlapuku.  

Minä itse pidän pitkiä housuja aina, poikkeuksetta. Kannaltani on harmillista, että pitkät housut miesten vaateparren kanonisena elementtinä ovat - hirveätä sanoakin - vallankumouksellinen keksintö. Ennen vuotta 1788 herrasmies pukeutui alaraajainsa osalta yksinomaan vaateparteen nimeltä culottes, siis lyhyisiin, hieman polven alapuolelle ulottuviin ihoa myötäileviin housuihin, ja polvista alaspäin säärtä verhosivat sukat tai säärystimet, jotka puolestaan päättyivät solkikenkenkiin.   

Radikaalivallankumouksellinen sanskulotti
eli "pitkähousu"
Sans-culottes -nimellä kutsuttiin kaikkein kiihkeimpiä vallan-kumouksellisia. Termi merkitsee kirjaimellisesti "polvihousuttomia", siis pitkiä, nilkkaan saakka ulottuvia housuja käyttäviä kansalaisia. Pitkät housut, pantalon, olivat vanhastaan olleet kansanomainen ja talon-poikainen vaateparsi, siksi niistä tietenkin tuli vallankumouksellisten suosima asuste.    

Restauraation jälkeen tehdyt yritykset palata myös pukeutumisen osalta ancien régimen ihanteisiin eivät onnistuneet. Viimeistään 1820-luvulla pantalonit vakiintuivat lopullisesti miesten puvun olennaiseksi osaksi, ja tämä rooli niillä on tietysti edelleen. Mutta kuinka kauan, se on asia erikseen.  

Toinen vallankumouksen myötä vakiintunut vaateparsi oli hännystakki eli frakki, joka tosin tunnettiin jo ancien régimen aikana. Frakkipuku jäi pitkien housujen tavoin elämään ja koko 1800-luvun alkupuolen se oli ainakin alemman keskiluokan ja sitä ylemmän kaupunkiväestön parissa täysin arkinen ja jokapäiväinen asu. Frakin hidas mutta varma juhlallistuminen on länsimaisen kulttuurihistorian merkillisimpiä ilmiöitä. Nykyäänhän frakkia käytetään enää kaikkein juhlavimmissa yhteyksissä, ja on mahdollista, että se melko läheisessä tulevaisuudessa päätyy kokonaan museoiden vitriineihin. Ylipäätään frakkipuvun kehitys muistuttaa muutettavat muuttaen roomalaisten toogan vaiheita, joka sekin oli alun alkaen arkinen kaiken kansan vaate mutta muuttui hitaasti ritariston ja senaattoriluokan etuoikeudeksi ja katosi tyystin keisarikauden viimeisinä vuosisatoina käytännöllisempien ja helpompien pukujen tieltä.

Eräässä sci-fi -romaanissa parinsadan vuoden päässä tulevaisuudessa juhlallisena iltapukuna toimii - farkkupuku! Juttu vaikuttaa kirjailijan vitsiltä, ja luultavasti onkin sitä, mutta siitä huolimatta tämä on myös täysin mahdollinen skenaario. Ajatus kokonaan siniseen denimiin pukeutuneista herroista kättelemässä presidenttiä linnankutsuilla kieltämättä hieman hirvittää konservatiivia, mutta varmaan saman reaktion olisi pari vuosisataa sitten herättänyt ajatus frakista juhlapukuna. Näin se kehitys kehittyy.

              

4 kommenttia:

  1. Miniäni kertoi juuri, että "mekko päälle ja menoksi!". Kyllä minäkin ainakin kesäaikaan pukeutuisin mieluummin hameeseen kuin housuihin, jotka kiristävät, hankaavat, hajoavat haaroista, hikoiluttavat ja ovat asentoa vaihtaessa epämukavia. Minussa ei vain ole miestä tarpeeksi siirtyäkseni naiselliseen pukeutumiseen.

    VastaaPoista
  2. Käänny islamiin niin voit ryhtyä käyttämään samanlaisia kaapuja kuin Abdullah Tammi. (Heh.)

    Vakavasti puhuen minä tunnen oloni mukavaksi ja turvalliseksi pitkissä housuissa juuri siksi, että niissä on jotain haarniskamaista, olipa niiden materiaali kuinka pehmeää hyvänsä.

    VastaaPoista
  3. Sydänkeskiajalla - siis 1100-luvulta 1200-luvulle - sekä miehet että naiset käyttivät pitkiä mekkoja. Ainoa ero oli, että naisten mekoissa oli leveämmät hihat. Molemmat sukupuolet käyttivät pitkiä sukkia (chausses, hosen).

    VastaaPoista
  4. "Molemmat sukupuolet käyttivät pitkiä sukkia (chausses, hosen)"
    ... eli suomeksi sanottuna "housuja". Nämä "hosen" eivät tosin vielä olleet nivusista yhtenäisiä, mutta nykyaikaisiin housuihin niistä on enää kukonaskel.

    Tietysti täysin nykyaikaisia housuja käyttivät jo muinaiset keltit ja germaanit, idän ratsastajakansoista puhumattakaan. Korkeakulttuureista persialaiset lienevät ensimmäisinä omaksuneet ne vaatetukseensa.

    VastaaPoista