maanantai 9. toukokuuta 2011

Juopot ja lutkat eli "uhrin syyllisyys"

Kaikki olemme juoppoja, lutkia täällä,
kuinka ikävää meillä on yhdessä! 
- Anna Ahmatova (suom. Marja-Leena Mikkola)


Tyypillinen suomalainen väkivalta- ja henkirikostilanne on sellainen, että viikonloppyönä valomerkin jälkeen mennään jatkoille jonkun ventovieraan asuntoon. Siellä ns. mopo sitten karkaa käsistä ja joku vammautuu tai pahimmassa tapauksessa kuolee. Jos pahoinpitelyn uhri jää henkiin, saattaa poliisisetä kuulustelun päätteeksi sanoa, että kannattaisiko vastaisuudessa vähän katsoa, kenen mukaan lähtee ja mihin kellonaikaan ja missä kunnossa; ja olisiko tuota viinanläträämistä muutenkin aiheellista hieman rajoittaa... Jos puhuteltava on tässä nuori mies, kenenkään mieleen tuskin juolahtaisi ajatus, että nyt syyllistetään uhria.    

Sen sijaan on ehdottomasti "uhrin syyllistämistä", jos poliisi kehottaa seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevia naisia välttämään provosoivaa pukeutumista tai muutakaan <lutkamaista> esiintymistä. Suomessa järjestettiin tässä taannoin valistuskampanja, joka varoitti nuoria naisia siitä itsestäänselvyydestä, että raskas alkoholinkäyttö tuntemattomien seurassa saattaa johtaa seksuaaliseen hyväksikäyttöön; melkoinen osa raiskauksista tehdäänkin sammuneille. Kampanja herätti ymmärrettävästi feministien raivon, sillä tottakai naisten on saatava pukeutua ja käyttäytyä juuri niin kuin tahtovat, seurauksista viis.

Mitä ihmettä feministien päässä oikein liikkuu? Ymmärtäisin heidän vihansa, jos rikoksen uhrin juopottelua tai lutkamaista käytöstä pidettäisiin juridisena tuomion lievennysperusteena rikolliselle, mutta näin ei ole ollut laita ainakaan länsimaissa pitkiin aikoihin. Näissä kampanjoissa, niin tuossa amerikkalaispoliisin nuorille opiskelijanaisille antamassa ohjeistuksessa (ks. linkki yllä) kuin mainitussa suomalaisessa valistuskampanjassakin, on kyse yksinkertaisesti tilastollisiin tosiasioihin nojaavasta riskianalyysista ja riskin minimoimiseen pyrkivästä varoituksesta potentiaalisille uhreille. Maailma on sellainen kuin on, eikä raiskauksia sen paremmin kuin muutakaan raakaa väkivaltaa saada koskaan lopullisesti kitketyksi pois, mutta omaa käytöstään kontrolloimalla rikoksen uhriksi joutumisen riskiä voi itse kukin kohdaltaan vähentää, niin mies kuin nainenkin. Mitä pahaa tämän sanomisessa voi olla?

Eikö tosiaankaan löydy tervejärkistä keskitietä burqan ja roiskeläpän, ahdistavan, kunniamurhiinkin johtavan patriarkalismin ja täydellisen seksuaalisen holtittomuuden väliltä? Aiheesta lisää myös <tässä> puolen vuoden takaisessa postauksessani.
     

1 kommentti:

  1. Voi neuvoa ystävällisesti valitellen tai paheksuvasti alentuen. Jälkimmäinen on pahe, lutkamaisuus ei ole pahe. Voi myös neuvoa olemaan kertomatta poliittisia mielipiteitään, koska sekin voi aiheuttaa väkivaltaa.

    VastaaPoista